VAASAN YLIOPISTO 
 

Filosofinen tiedekunta 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
Pirita Kokko 

 
”Miksi arki kulutettiin puhki ja raiskattiin?” 

 
Retoriset keinot Ruben Stillerin kolumneissa 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Nykysuomen pro gradu –tutkielma 
 

Vaasa 2011 





  
 
1 

SISÄLLYS 

 

TIIVISTELMÄ 3 

                      

1 JOHDANTO 5                    

 1.1 Tavoite 6 

 1.2 Aineisto 7                    

 1.3 Kolumni tekstilajina   8                    

 1.4 Menetelmä 9                  

 

2 RETORIIKKA TUTKIMUSMENETELMÄNÄ 11 

 2.1 Retorinen analyysi 12 

 2.2 Retoriset keinot 13 

  2.2.1 Konteksti  14 

  2.2.2 Jäsentely 16 

  2.2.3 Vakuuttamisen keinot 17 

  2.2.4 Argumentaatio 18 

  2.2.5 Tyyli 19 

 

3 RETORISET KEINOT RUBEN STILLERIN KOLUMNEISSA 24 

 3.1 Konteksti kolumneissa 24 

 3.2 Jäsentely kolumneissa 28 

 3.3 Vakuuttamisen keinot kolumneissa 33 

 3.4 Argumentaatio kolumneissa 38 

 3.5 Tyyli kolumneissa 40 

 

4 TULOKSET JA PÄÄTELMÄT 57 

 

LÄHTEET  63 

 

LIITTEET   

Liite 1. Esimerkki aineistosta 65 



  
 
2 

TAULUKOT  

Taulukko 1. Aineiston kolumnit 7 

Taulukko 2. Ruben Stillerin kolumneissa esiintyvät troopit 41 

Taulukko 3. Ruben Stillerin kolumneissa esiintyvät skeemat 54 



  
 
3 

______________________________________________________________________ 
 
VAASAN YLIOPISTO 
Filosofinen tiedekunta 
Tekijä:  Pirita Kokko 
Pro gradu -tutkielma: “Miksi arki kulutettiin puhki ja raiskattiin?” 
  Retoriset keinot Ruben Stillerin kolumneissa 
Tutkinto:  Filosofian maisteri 
Oppiaine:  Nykysuomi 
Valmistumisvuosi: 2011 
Työnohjaaja: Gun-Viol Vik-Tuovinen   
______________________________________________________________________ 
 
TIIVISTELMÄ: 
Kieli on olennainen osa päivittäistä elämäämme ja se on kiinni jokaisessa hetkessämme: 
jos ei tekstinä edessämme, niin ajatuksina päässämme. Kaikki kielenkäyttömme pyrkii 
vaikuttamaan ja vakuuttaman tavalla tai toisella, mutta harvoin mietimme näitä keinoja, 
joilla sen teemme.  
 
Tutkimuksessani tarkastelen retorisia keinoja Ruben Stillerin kirjoittamista kolumneista. 
Tarkoituksena on saada yleiskuva retorisista keinoista ja selvittää missä määrin Stiller 
käyttää kolumneissaan retorisia keinoja vakuuttaakseen lukijan, sekä löytyykö Stillerille 
jokin tyypillinen retorinen keino. Tutkimuksen teoriana on retoriikka, ja menetelmänä 
tästä muodostettu retorinen analyysi. Retorisen analyysin runko jakaantuu viiteen eri 
osioon: kontekstiin, jäsentelyyn, vakuuttamisen keinoihin, argumentaatioon ja tyyliin. 
Analysoin kolumneista kunkin osion erikseen ja muodostan niistä kokonaisvaltaisen 
retorisen analyysin aineistostani. Tutkimuksessani on aineistona kymmenen Ruben 
Stillerin kirjoittamaa kolumnia vuosilta 2007–2010. 
 
Tulokset osoittavat, että Stiller käyttää kolumneissaan runsaasti retorisia keinoja lukijan 
vakuuttamiseksi. Kolumnin aloitukset ja lopetukset ovat huomiota herättäviä ja sisältö 
voimakkaita mielipiteitä sisältävää tekstiä. Vakuuttamisen keinoista eniten käytettyjä 
ovat eetos ja paatos, jotka tuntuvat olevat Stillerin teksteille luonteenomaisia keinoja. 
Argumentaatio ei ole Stillerillä analyysin mukaan niin selkeää, mutta väitteitä ja niitä 
tukevia argumentteja esiintyy kolumneissa. Stillerin kolumneissa esiintyy runsaasti 
erilaisia tyylikeinoja, trooppeja ja skeemoja. Erittäin runsaasti kolumneissa esiintyy 
trooppeja, joista eniten esillä ovat ironia, interrogaatio ja metafora. Nämä kolme 
näyttävät olevan Stillerin tyylille tunnusomaisia retorisia keinoja. Tutkimuksen 
perusteella Stiller käyttää kolumnikirjoittelussaan runsaasti retorisia keinoja, joilla 
lukijat yritetään saada vakuuttuneiksi ja vaikuttuneiksi. 
 
 
 
 
 
AVAINSANAT: retoriikka, retoriset keinot, vaikuttaminen, kolumni 



 



  
 
5 

1 JOHDANTO 

  

”Viestinnän keskeisenä päämääränä pidetään yleensä informaation välittämistä; joko 

uuden tiedon antamista tai entisen saattamista parempaan järjestykseen. Mutta usein on 

myös tavoitteena viestin avulla vaikuttaminen.” (Pääkkönen & Varis 2000: 108.) 

 

 Ihmiset ovat kautta aikojen kommunikoineet keskenään. Kehitystä kommunikaatiossa 

on tapahtunut erittäin paljon esi-isiemme kommunikointitavasta tämän päivän 

kommunikaatioon. Siitä lähtien, kun kieli on kehittynyt, se on ollut suuri, lähes 

välttämätön, osa ihmisten elämää. Ihmiset kuuntelevat, puhuvat, kirjoittavat ja lukevat 

päivittäin. Kieli on niin vahvasti sidoksissa arkisiin toimintoihimme, ettemme edes 

ajattele asiaa. Ja jos asiaa alkaa pohtimaan, on vaikea nimetä päivästämme hetki, jolloin 

emme olisi tekemisissä kielen ja sanojen kanssa. Jopa ajatuksemme ovat  yhteydessä 

kieleen; ajattelemme yleensä asioita sanoilla, omalla äidinkielellämme ja puhumme 

ajatuksemme ilmoille siten, kuten olemme ne mielessämme ajatelleet. (Johannesson 

1998: 10–14.) 

  

 Kaikki kielenkäyttömme on koko ajan luomassa uutta todellisuutta inhimillisestä 

perspektiivistä, eikä näin ollen heijasta pelkkää neutraalia maailmaa. Maailmaa 

kuvatessamme, ja sitä kielellisesti rakentaessamme, emme saa unohtaa jatkuvaa 

vastuuta, joka meillä siitä on sekä lukijan että kirjoittajan asemassa. (Lehtonen 1996: 

28–34). Yhteiskunta, jossa elämme, on jatkuvan kehityksen ja paineen alla. Informaatio 

ja kommunikaatio ovat sanoja, joita toistellaan ja joiden tärkeydestä muistutetaan eri 

yhteyksissä. Pelkkä luku- ja kirjoitustaito ei enää riitä, vaan on tiedettävä paljon 

enemmän; on osattava nähdä myös sanojen taakse. Ei riitä että sanoilla pelaamisen jalon 

taidon hallitsevat vain poliitikot, papit ja runoilijat. Selvitäkseen nyky-yhteiskunnassa 

tekstien tulvasta, jokaiselta ihmiseltä vaaditaan retorisia taitoja. (Johannesson 1998: 7–

9.) 

 

 Retorisia keinoja voidaan käyttää eri yhteyksissä ja eri tavoin. Aikamme rääväsuista 

suunsoittojournalismia edustavan Ruben Stillerin voidaan sanoa hallitsevan retoriikan 

taidon. Ruben Stiller on vuonna 1961 syntynyt Espoossa asuva vapaa toimittaja, joka on 



  
 
6 

tullut tutuksi kolumneistaan Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ja Image-lehdessä sekä 

televisio-ohjelmistaan (Kustannusosakeyhtiö Teos 2010). Kärkevät mielipiteensä 

suoraan sanovalla Stillerillä on aina paljon sanottava kaikesta.  

 

 

1.1 Tavoite 

 

Tavoitteenani on tutkia Ruben Stillerin käyttämiä retorisia keinoja hänen 

kirjoittamissaan kolumneissa. Pyrin selvittämään millaisia retorisia keinoja Stiller 

kolumneissaan käyttää ja missä määrin. Kantavana hypoteesina minulla on ajatus siitä, 

että kolumnikirjoittelussa käytetään huomattavissa määrin erilaisia retorisia apukeinoja, 

sekä Stillerin ominaisen  kirjoitustyylin tietäen, retoriset keinot saattavat olla vahvasti 

esillä. Maffesolin (1995: 44) mukaan tyyli voidaan nähdä eräänlaisena yhteisenä 

kielenä. Pyrin tähän tukeutuen hahmottelemaan Stillerin tyyliä ja kieltä. 

 

Retoriikan keinojen tutkiminen on tärkeää, koska juuri näiden keinojen avulla teksteistä 

saadaan aikaan vaikuttavia kirjoituksia. Jokainen teksti kuitenkin kirjoitetaan aina 

jonkin asian saavuttamiseksi. Kaikkea ei tarvitse sanoa, mutta sillä mitä sanotaan, 

voidaan vihjata siihen, mitä ei ole kerrottu (Blomstedt 2003: 69). Voidaan siis ajatella, 

että tekstillä on näin ollen aina jokin tarkoitus, vaikka se ei olisikaan kovin ilmeinen. 

Retoriset keinot voidaan nähdä työvälineinä, joiden avulla tarkoitus saavutetaan. Tulee 

aina muistaa, että kirjoittajalla ei ole käytössään hetken tuomia keinoja vaikuttaa 

vastaanottajiin. Halutessaan saada aikaan vaikutusta, kirjoittajan on etukäteen mietittävä 

keinot, jotka pitkällä aikavälillä saavuttavat lukijat ja heidän tajuntansa.  

 

Retoriikan keinojen tuntemus on hyödyksi kaikenlaisessa kirjoittamisessa, ei pelkästään 

tunteisiin vetoavissa kirjoituksissa, vaan hyödyn voi nähdä suurena monella eri alalla. 

Retoriikka on erittäin ajankohtainen jälleen, jonkinlaisen hiljaiselon jälkeen ja retoristen 

keinojen rooli on kasvamassa myös maallikkojen keskuudessa. Samalla myös 

viestintävälineiden kehitys, joka on globalisoitumisen välttämätön osatekijä, korostuu, 

mikä edelleen tarkoittaa retoriikan tuntemisen tärkeyttä. (Kaakkuri-Knuuttila 2000: 

235–236.) Retoriikka ei ole tutkimusmenetelmänä uusi, vaan sitä on käytetty erilaisten 



  
 
7 

aineistojen tutkimisessa aiemminkin. Muun muassa Jukka-Pekka Puro  (1998) on 

tutkinut seurakuntasaarnojen retorisia ominaispiirteitä.  

 

 

1.2 Aineisto 

 

Tutkimusaineistoni koostuu kymmenestä Ruben Stillerin kirjoittamasta kolumnista, 

jotka on julkaistu Image-lehden eri numeroissa vuosien 2007–2010 aikana. Taulukkoon 

1 olen koonnut aineistoni kolumnit ilmestymisjärjestyksessä. Olen valinnut kyseiset 

kolumnit mukaan tutkimukseeni siten, että tekstejä olisi tasaisesti vuosien varrelta, ja 

jotta mukana olisi sekä vanhempaa että uudempaa materiaalia. Aineistoni on kaiken 

kaikkiaan suhteellisen pieni, koska tarkoitukseni on käsitellä kolumnien retorisia 

keinoja yksityiskohtaisesti. 

 

 

Taulukko 1. Aineiston kolumnit 
 

Numero Kolumnin nimi 
2/2007 Pään säätämisestä 
3/2007 Vapauta ankeutesi! 
4/2007 Me ajatusrikolliset 
2/2008 Porvarin hillitty katse 
5-6/2008 Minä, kesäluuseri 
2/2009 Mykkää on ihana halata 
4/2009 Puhe ylioppilaille 
10/2009 Lihaa säästäen 
9/2010 Puolijuutalainen muistelee 
11/2010 Irti heteronormatiivisesta fasismista 

 

 

Image-lehti on kuukausittain ilmestyvä lehti, joka käsittelee puheenaiheina olevia 

asioita. Lehden sivuilla nousee esiin uudet ilmiöt ja ajankohtaiset ihmiset. Aiheet 

pyörivät niin populaarikulttuurin, politiikan kuin muodinkin ympärillä. Image on 

perustettu vuonna 1985 ja lehti täytti 25 vuotta vuonna 2010. Lehteä ilmestyy 12 

numeroa vuodessa, joista yksi on kaksoisnumero. Lukijamäärä lehdellä on noin 110 

000, joista suurin osa 25−34 vuotiaita kaupunkilaisia. (A-lehdet 2010.) 



  
 
8 

1.3 Kolumni tekstilajina 

 

Tekstilaji on käsitteenä sosiokulttuurinen. Lukijoina meillä on taju siitä, mitkä 

kielelliset piirteet ovat ominaisia pääkirjoituksille, saarnoille tai rap-lyriikalle, millainen 

on hyvä ylioppilasaine tai millainen on hyvä www-sivu. Näiden tekstilajien suosimat 

sanastolliset, kieliopilliset ja tekstuaaliset  valinnat ovat muotoutuneet kulttuurisesti 

osana yhteiskuntamme sosiaalisia käytäntöjä. Tekstilajit eroavat toisistaan rakenteensa 

kannalta ja siinä, miten ne käyttävät hyödykseen eri elämänalueisiin liittyviä 

diskursseja. Tekstilajin konventiot syntyvät ja muuttuvat kielenkäyttäjien muodostaman 

yhteisön normien ja tarpeiden mukaisesti kunkin lajin tradition pohjalta. 

Sosiokulttuurisen kontekstin muutokset vaikuttavat myös tekstilajeihin: perinteisten 

lajien muutos voi johtaa uusien lajien eriytymiseen, ja vanhoja lajeja voi sulautua 

yhteen; yhteiskunnan uusiin tarpeisiin syntyy koko ajan uusia lajeja. (Kalliokoski 2006: 

240.) 

 

Instituutiot, kuten koulu, liike-elämä tai terveydenhoito, synnyttävät ja tarvitsevat 

tekstilajeja. Samalla tavoin arjen vuorovaikutus, suullinen ja kirjallinen viestintä, 

koostuu erilaisista konventioiden säätelemistä toiminnoista. Kielenkäyttö on ihmisen 

toimintaa, ja tekstilajit ovat konventionaalistuneita inhimillisen toiminnan muotoja, 

osana juuri sitä instituutiota, jonka tarpeisiin ne ovat syntyneet. Suomen koulujen 

äidinkielen opetuksessa tekstilajin käsite on ollut aina yksi keskeisimpiä asioita lukijan 

eli tekstin kuluttajan näkökulmasta. Lajin käsite on tarpeen kaunokirjallisuutta 

opetettaessa ja tutkittaessa. Myös joidenkin yksittäisten tekstilajien hallinta on ollut 

esillä kirjoittamisen opettamisen yhteydessä. Näitä ovat perinteisesti olleet pakina, 

arvostelu ja mielipidekirjoitus. (Kalliokoski 2006: 240–241). Kolumni tekstilajina 

liittyy selkeästi edellisiin kategorioihin. 

 

Tekstinä kolumni on vaikuttava mielipideteksti, jonka lukija on useimmiten lehden 

toimituksen ulkopuolinen henkilö. Lehti valitsee kolumnistinsa ja antaa tilan heidän 

käyttöönsä. Kolumnien aiheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan eli kolumnistin omia, eikä 

hän ole sidoksissa lehden linjaan. Kolumnisti on tekstin yhteydessä selkeästi esillä 

henkilönä; tekstin yhteydessä on useimmiten kirjoittajan valokuva. Tyyliltään kolumni 



  
 
9 

voi olla pakinoiva, esseen tapaan pohtiva tai tiukan asiatyylinen; vaihtoehtoja on monia 

kolumnistien mukaan. (Kauppinen 1995: 155.) Suoranaiseen pakinaan verrattuna, 

kolumni on ”ryppyotsaisempi” ja selkeämmin vaikuttamaan pyrkivä mielipideteksti. 

Kolumni on Suomessa tuontitavaraa, jonka juuret ovat Yhdysvalloissa. (Pääkkönen & 

Varis 2000: 42.) Yhteenvetona voitaisiin todeta, että olennaista kolumnille 

tekstityyppinä on, että kirjoittajan asenne tulee selkeästi esiin tekstistä. Kirjoittaja ottaa 

kolumniteksteissä näkyvästi kantaa johonkin asiaan.  

 

 

1.4 Menetelmä 

 

Ruben Stillerin kolumneita käsittelevä tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, mutta 

analyysin viimeisessä osassa (ks. luku 3.5) kokoan myös taulukot löydöksistä. 

Menetelmänä tutkimuksessani on retoriikka ja tarkemmin ottaen käytän retorista 

analyysia, jonka kohteena on itse aineiston tekstit. Retorinen analyysi on 

tutkimusmenetelmä, jonka avulla tarkastellaan  erilaisia tekstejä ja niiden sisältämiä 

vaikutuskeinoja. Retorisella analyysimenetelmällä eritellään tekstien sisältöä ja 

ulkoasua, mutta sen kohteena on myös tekstin laajempi sosiaalinen yhteys. Analyysin 

avulla tarkastellaan tekstin tunnelatauksia ja niitä retorisia piirteitä, joilla puhujan ja 

kuulija väliset suhteet tulevat esille. (Kaakkuri-Knuuttila 2000: 234–235.)  

 

Käytän tutkimukseni pohjana Karlbergin ja Mralin (1998) luomaa retorisen analyysin 

mallia, jota hieman muokkaan omaan tarkoitukseeni sopivaksi. Karlbergin ja Mralin 

(1998) retorisen analyysin malli on alun perin tarkoitettu puheen retoriikan 

analysointiin, mutta itse sovellan sitä tässä tutkimuksessani kirjoitettuun tekstiin. Mallin 

muokkaaminen näkyy suurimmaksi osin vain termien uudelleen nimeämisissä ja siinä, 

mitä kohtaa itse tutkimuksessani eniten painotan. 

 

Karlbergin ja Mralin (1998) retorisen analyysi jakaantuu viiteen eri osioon, haaraan, 

jotka yhdessä muodostavat kokonaisvaltaisen retorisen analyysin mallin. 

Analysoidessani kolumnien retorisia keinoja käyn läpi jokaisen kolumnin Karlbergin ja 

Mralin (1998) runkoa mukaillen, tarkastellen aina yhtä rungon haaraa kerrallaan. 



  
 
10 

Jokaisesta tarkastelemastani viidestä retorisesta keinosta kokoan analyysin, joka sisältää 

aineistoni jokaisen kolumnin löydökset. Retorinen analyysi toimii hyvin kolumnin 

tyylisissä, voimakkaita kannanottoja sisältävän ja tunteisiin vetoavan kirjoittelun 

analyysissa.  

 

  



  
 
11 

2 RETORIIKKA TUTKIMUSMENETELMÄNÄ 

 

Antiikin retoriikka on usein mainittu olevan länsimaisen ajattelun alkupiste. Antiikin 

aikana retoriikka oli sosiaalisesti orientoitunut päättelyn laji. Varhaiset retoriikan 

opettajat pitivät retoriikkaa ennen kaikkea oppina vakuuttamisen tekniikasta. 

Keskiajalla retoriikka tarkoitti lähinnä puheen tehokeinoja, kun taas uudella ajalla 

retoriikan merkitys heikkeni edelleen. Viime vuosikymmeninä retoriikka on kokenut 

kukoistuksen ajan. Kun vanha retoriikka liittyi selkeästi oraaliseen kulttuuriin, uudessa 

retoriikassa korostuu selkeästi tekstuaalisuus. (Koistinen  1999: 40–41.) 

 

Taitavaa kielenkäyttöä, erilaisten tyylilajien ja retoristen keinojen hallintaa on 

perinteisesti pidetty oleellisena osana sivistystä (Kaakkuri-Knuuttila 2000: 258). 

Retoriikka voidaan määritellä kyvyksi havaita kunkin asian yhteydessä vakuuttava 

(Aristoteles [330eaa], 1997: 10). Periaatteessa jokainen ilmaus pyrkii vaikuttamaan ja 

vakuuttamaan jollain tavalla (Leiwo, Luukka & Nikula 1992: 92). Vakuuttaminen on 

toimintaa, jota toiset osaavat paremmin ja toiset huonommin; harjaantumisen avulla 

siinä voi kuitenkin edistyä ja tulla paremmaksi. Tämän vuoksi vakuuttamista on 

pidettävä taitona. (Kaakkuri-Knuuttila 1992a: 90.) Retoriikkaa voidaan kutsua myös 

puhetaiteen opiksi, jota ei kuitenkaan voi tutkia erillisenä tietona, vaan se täytyy 

sisällyttää johonkin muuhun (Hellspong 2007: 59). Tässä tutkielmassa jollakin muulla 

tarkoitetaan kolumneja, joiden tutkimiseen retoriikan sisällytän. 

 

Retoriikka voidaan luokitella sen mukaan, mihin kielenkäytön tasoon halutaan huomio 

kiinnittää. Voidaan erotella puheiden retoriikka, argumentoinnin retoriikka sekä 

trooppien ja kielikuvien retoriikka. Ensimmäisessä retoriikan tapauksessa tarkastellaan 

puheita, tekstejä, kuvia tai muita vastaavia esityksiä kokonaisuuksina arvioiden niiden 

taidokkuutta ja vaikuttavuutta suhteessa yleisöön. Argumentoinnin retoriikka kohdistaa 

huomion esityksen keinoihin, joilla pyritään muuttamaan tai vahvistamaan yleisön 

käsityksiä. Viimeinen retoriikan taso, trooppien tai kielikuvien retoriikka, nähdään 

taidonilmauksien tarkasteluna tai argumentoinnin välineenä, mutta siinä on myös 

lähtökohtia jonkin tekstin, kirjoittajan tai aikakauden kielen tyypillisten tai yksilöllisten 

ajatusmuotojen tai tyylien tutkimiseen. (Palonen & Summa 1996: 10.) 



  
 
12 

Vaikka Summa (1998: 59) artikkelissaan kirjoittaa, ettei retorinen teho aina perustu 

vakuuttavuuteen tai taidokkaaseen argumentointiin, vaan argumentoinnin näkökulmasta 

toisarvoiset tekijät, kuten toisto, jatkuva viestin vahvistaminen tai viestintävälineiden 

tekninen tehokkuus, merkitsevät usein enemmän kuin varsinaiset retoriset keinot, ei 

kannata aliarvioida retoriikkaa ja retoristen keinojen voimakkuutta. Retoriikka on 

kiinnostunut myös kielenkäytön seurauksista (Koistinen 1999: 58). 

 

Seuraavaksi käsittelen retoriikkaa analyysimenetelmänä, ja selvennän tässä 

tutkimuksessani käyttämääni retorisen analyysin runkoa. Luvussa 2.1 kerron yleisesti 

retorisesta analyysista, mitä se on, miten se rakentuu ja millä tavoin sitä voidaan 

käyttää. Luvussa 2.2 selvittelen itse retorisia keinoja, joita retorisen analyysin avulla 

tutkitaan. Retoriset keinot jakaantuvat viiteen eri kohtaan, jotka yhdessä muodostavat 

kokonaisvaltaisen retorisen analyysin rungon. Nämä viisi retoriikan keinoa esittelen 

alaluvuissa 2.2.1–2.2.5. 

 

 

2.1 Retorinen analyysi 

 

Retoriikka tieteenä on empiirisesti suuntautunutta, sikäli kuin se tutkii ihmisten tapaa 

kommunikoida. Retorisella analyysilla on eheä kokonaisperspektiivi. Tämä merkitsee, 

että retorinen analyysi ei ole pelkästään eristäytynyt osa kommunikaatioprosessia, jota 

analysoidaan. Analyysin alkupiste on itse asiassa konteksti, retorinen tilanne. (Karlberg 

& Mral 1998: 12.) 

 

Retorinen analyysi tarjoaa useita keinoja osoittaa tekstistä siihen sisältyviä arvostuksia. 

Jos tekstin ajatellaan edustavan kulttuurissa vallitsevia tyypillisiä arvoja, retorinen 

analyysi saattaa meidät tietoisemmiksi oman kulttuurimme arvomaailmasta. Emme voi 

kuitenkaan koskaan täysin tiedostaa omia arvostuksiamme. Parhaitenkin tehty analyysi 

pohjaa intresseihin ja arvoihin, jotka ovat vain osaltaan näkyvissä. Kulttuurimme myös 

jakaantuu alakulttuureihin, joilla on kaikilla omat arvomaailmansa. (Kaakkuri-Knuuttila 

2000: 264.) 



  
 
13 

Retorisen analyysin kohteena on aina itse teksti ja sen vaikutuskeinot. Retorisessa 

analyysissa tuodaan ilmiasu tarkastelun kohteeksi. Kiinnostuksen kohteena on sekä 

asiasisältö että ilmiasun erittely. Retoriikka saa meidät huomaamaan kielen hienoudet, 

eikä näin ollen siirrä niitä syrjään. Metaforat, rinnastukset ja muut kielikuvat, 

ilmaisujen värikkyys tai niukkuus ja niiden asema vaikuttavuuden luomisessa ovat 

retorisen analyysin kohteita. (Kaakkuri-Knuuttila 2000: 234.) 

 

Retoriikassa on vastakkaisia koulukuntia, jotka perustavat analyysinsa omiin 

lähtökohtiinsa. Yksi näkemys muodostaa argumentaatiosta tekstin rungon, jonka 

ympärille muut tekijät  punoutuvat. Logos-, eetos- ja paatos-keinot sekä kielelliset 

keinot muodostavat kokonaisuuden. Ne joko tukevat tai eivät tue toisiaan, riippuen 

tekstin kirjoittajan taidoista ja yleisön vastaanottamisen tavoista. Tämä on vastakkainen 

näkökulma toiselle koulukunnalle, joka taas jättää argumentaation retorisen analyysin 

ulkopuolelle. Siinä retoriikka ymmärretään kielellisinä keinoina ilman argumentaatiota. 

Tällöin analyysin kohde voidaan rajata esimerkiksi metaforien, dualismin tai joidenkin  

muiden kielellisten keinojen esiintymiseen. Kuten kaikessa muussakin tutkimuksessa, 

riippuu analyysin tekijän tavoitteista, minkälaisen analyysin tavan, menetelmän ja 

kohteen valitsee. (Kaakkuri-Knuuttila 2000: 238.)  

 

 

2.2 Retoriset keinot 

 

Retorinen keino tarkoittaa Kaakkuri-Knuuttilan (2000: 233) mukaan tapaa, jolla 

pyritään lisäämään tekstin sanoman uskottavuutta. Seuraavaksi käyn läpi Karlbergin ja 

Mralin käyttämän analyysin retoriset keinot ja muokkaan niitä omaan käyttööni 

sopiviksi. Muokkaamisella tarkoitan sitä, että olen soveltanut alkuperäisesti puheen 

analysointiin tarkoitetun analyysimallin soveltumaan kirjoitettuun tekstiin. Olen lähinnä 

joutunut muokkaamaan termejä uusiksi.  Karlberg ja Mral (ks. esim. 1998: 21) 

käyttävät muun muassa termejä puhuja (ruots. talaren) ja yleisö (ruots. publiken) 

viitatessaan tekstin lähettäjään ja vastaanottajaan. Oma aineistoni on kuitenkin 

ainoastaan kirjoitettua tekstiä, joten käytän  puhujan sijasta termiä kirjoittaja ja yleisön 

sijasta termiä lukija.  



  
 
14 

2.2.1 Konteksti 

 

Karbergin ja Mralin (1998) retorisen analyysin mallin ensimmäisessä vaiheessa 

pyritään määrittämään tutkittavan tekstin konteksti. Teksti täytyy tulkita osana isompaa 

kokonaisuutta. Alkuasetelmana on siis tilanne, jossa kirjoittaja ja vastaanottaja tietyllä 

hetkellä ovat. Karlberg ja Mral jakavat kontekstin viiteen osaan: genreen, tilanteeseen, 

lukijaan, ongelmaan ja kirjoittajaan. (Karlberg & Mral 1998: 21.) 

 

Genre 

Genreä määriteltäessä tulee ottaa huomioon tekstigenre ja retorinen genre. Tekstigenreä 

määriteltäessä on pohdittava, onko kyseessä esimerkiksi uutisteksti, ilmoitus, puhe tai 

artikkeli, sekä toisaalta missä teksti esitetään, esimerkiksi uutiset tai sanomalehti. 

Tulkinnassa täytyy miettiä millaisia yhteyksiä tekstillä on toisiin teksteihin, onko 

kyseessä tekstien sarja ja ovatko ne riippuvaisia toisistaan. Karlbergin ja Mralin 

mukaan klassinen retoriikka jakaa retorisen genren kolmeen alueeseen: poliittiseen (lat. 

genus deliberativum), juhlalliseen (lat. genus demonstrativum) ja oikeudelliseen (lat. 

genus judiciale). Poliittisella tekstillä on tietty päämäärä, johon puhuja tai kirjoittaja 

pyrkii. Poliittinen teksti ei kuitenkaan tarkoita, että sen pitäisi liittyä politiikkaan, vaan 

aihealue voi olla mikä vain. Juhlallinen teksti liittyy seremoniallisiin tapahtumiin, kuten 

vihkiminen tai kastetilaisuus. Tässä tapauksessa pyritään nostamaan esille kohteen 

ominaisuuksia ja piirteitä. Kohteen ei tarvitse olla kuitenkaan ihminen, kuten useissa 

seremonioissa, vaan voidaan myös ylistää tai moittia esimerkiksi aikakautta, kaupunkia 

tai jalkapallojoukkuetta. Oikeudellinen teksti voi olla esimerkiksi asianajan puolustus 

tai syyttäjän valitus. Oikeudellinen teksti ei pelkästään enää esiinny edellä olevissa 

konteksteissa, vaan nykyään laaditaan erilaisia tuomioistuimia myös mediassa. Mikään 

teksti ei välttämättä kuulu pelkästään yhteen kolmesta alueesta, vaan yksittäisessä 

tekstissä voi esiintyä useamman kuin yhden alueen piirteitä (Karlberg & Mral: 1998: 

22–23). 

 

Tilanne 

Kontekstia jäsenneltäessä tulee ottaa huomioon myös tekstin retorinen tilanne. Sitä 

moniulotteisemman analyysin tutkija saa aikaan, mitä paremmin taustat ovat tutkijan 



  
 
15 

tiedossa. Tilanteen määrittämisen yhteydessä pyritään selvittämään, millaisia 

historiallisia, poliittisia, sosiaalisia tai taloudellisia yhteyksiä tekstillä on. Jokainen 

teksti vaatii jossain määrin sääntöjä. Sääntöjen määrä ja millainen leima niillä on, 

riippuu muuan muassa siitä, onko tilanne yksityinen ja suljettu, julkinen, virallinen, 

epävirallinen, rituaalinen tai näiden sekoitus. Kysymys on siitä, miltä itse tilanne 

näyttää ja millaisia kirjoittamattomia tai kirjoitettuja sääntöjä tilanne vaatii. Tilanteen 

määrittämiseen liittyy myös käsite kairos eli hyvä ajoitus. (Karlberg & Mral 1998: 21–

24.) 

 

Lukija 

Lukijan asema liittyy myös kontekstin alueeseen, koska vastaanottajan tausta vaikuttaa 

myös tekstin kirjoittajaan. Lukijaa tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, keitä voidaan 

pitää tekstin vastaanottajina, ja onko tarkoitettu lukija myös tekstin todellinen lukija. 

(Karlberg & Mral 1998: 24.) Jokaisella meistä on lukijana yhtä aikaa erilaisia 

identiteettejä. Eri tekstit aktivoivat meissä eri lukijoita. Tekstien ja lukijoiden 

kohdatessa kaksi valmista ja yhdenmukaista oliota ei mittele keskenään, vaan kyseessä 

on keskeneräisten ja ristiriitaisten tahojen kohtaaminen. Tässä kohtaamisessa 

merkitysten polyseemisuus ja luentojen moneus kohoavat näistä ristiriitaisuuksista ja 

epätäydellisyyksistä. Lukijoilla on näin ollen tärkeä rooli merkitysten 

muodostumisessa. (Lehtonen 1996: 208, 211.) 

 

Ongelma 

Retorisen ongelman muodostavat kirjoittajan havaitsemat epätäydellisyydet tekstin 

aiheessa eli tekstin sanomaa vastustavat väitteet, joista kirjoittaja on tietoinen ja jotka 

hän pyrkii torjumaan. Voidaan kysyä siis mikä on kirjoittajan retorinen ongelma? 

Minkälaisia esteitä, virheitä, puutteita, riskejä tai uhkia hän näkee? Ongelma koostuu 

sanomaan kohdistuvista väitteistä, joista kirjoittaja on tietoinen, ja hän yrittää käsitellä 

niitä kielellisin keinoin. Jopa vihamielinen asenne yleisöltä, jonka kirjoittaja tuntee ja 

haluaa kohdata, kuuluu retoriseen ongelmaan. (Karlberg & Mral 1998: 25–26). 

Kirjoittaja 

Karlbergin ja Mralin (1998:26) mukaan tekstin kirjoittajan määrittäminen ei ole aivan 

yksinkertaista. Kaikissa tapauksissa kirjoittaja ja kertoja eivät ole aina sama henkilö, ja 



  
 
16 

tämän vuoksi on syytä perehtyä taustoihin. Saman henkilön ollessa sekä kertoja että 

kirjoittaja tulisi ottaa huomioon hänen koulutuksensa, ammattinsa ja se edustaako hän 

jotain organisaatiota, sekä hänen suhteensa käsiteltävään aiheeseen. (Karlberg & Mral 

1998: 26–27.) 

 

2.2.2 Jäsentely 

 

Retorisen analyysin toisena vaiheena on jäsentely, joka sekä johdattaa lukijaa kohti 

haluttua lopputulosta että järjestää aineistoa. Klassinen retoriikka jakaa jäsentelyn 

neljään osaan: aloitukseen, kerrontaan, todisteiden jaottelu ja todistamiseen sekä 

lopetukseen. (Karlberg & Mral 1998: 28.)  

 

Aloitus 

Aloituksen tehtävänä on kiinnittää lukijan huomio. Lukija täytyy saada tarkkaavaiseksi, 

myötämieliseksi ja oppivaiseksi. Hyvällä otsikolla ja tietojen tarjoamisella jo alussa 

tekstin laatija saa lukijan jatkamaan tekstin lukemista. Aloitusta analysoidessa tulee 

miettiä miten tekstin aloitus ja johdattelu tapahtuu, sekä kuinka kirjoittaja pyrkii 

saamaan lukijan tarkkaavaiseksi, ja mitä keinoja kirjoittaja siinä käyttää. Lisäksi on 

syytä tutkia kuinka kirjoittaja valmistelee lukijaa tulevaa informaatiota varten. 

(Karlberg & Mral 1998: 28–29.)  

 

Kerronta 

Kerronnan tarkoituksena on saada lukija sisälle tekstin aiheeseen. Hyvä kerronta on 

selkeää ja ytimekästä, ja siinä otetaan huomioon lukijan tausta; kaikille ei voi kirjoittaa 

samalla tavalla. Kerronnan sisältö on riippuvainen siitä, kuinka puhuja tai kirjoittaja 

tiedostaa yleisönsä, aiheensa ja tilanteen. Aiheen ollessa monimutkainen ja kirjoittajan 

arvioidessa lukijan tietämättömäksi, on kerronta oletettavasti enemmänkin selvittelyä. 

Jos taas kirjoittaja arvioi lukijan aiheeseen perehtyneeksi, tekee hän luultavasti vain 

muutamia kommentteja muistin virkistämiseksi.  Kerrontaa analysoidessa tulee pohtia 

sitä, että antaako kirjoittaja aiheelleen taustaa, ottaako hän esille asioita, joita lukijan 

tulisi tietää aiheeseen liittyen, onko kerronta riittävää vai liian pitkää sekä jätetäänkö 

jotain kertomatta. (Karlberg & Mral 1998: 29.) 



  
 
17 

Todisteiden jaottelu ja todistaminen 

Todisteiden jaottelussa ja todistamisessa esitellään väite tai pääajatus, ja siihen liittyvä 

argumentti, jonka kirjoittaja haluaa esittää. Tämä tapahtuu aina luonnillisella kielellä, 

jossa tulkinnallisuutta ei milloinkaan voida sulkea pois. Argumentaatio on vakuuttavan 

tekstin tärkein osa ja usein myös monimutkaisin. Tässä vaiheessa analyysia siihen 

perehdytään vain hieman, koska argumenttianalyysille on kokonaan oma vaiheensa ja 

alalukunsa (ks. Alaluku 2.2.4). (Karlberg & Mral 1998: 29, Perelman 1996: 16.)  

 

Lopetus 

Viimeisenä jäsentelyn osana on lopetus. Lopetuksen voi tehdä monella eri tavalla  

riippuen muun muassa aiheesta ja tekstin tavoitteesta. Klassisen retoriikan mukaan 

lopetuksen tulisi sisältää kertauksen tärkeimmistä argumenteista ja vedota lukijoihin 

viimeisen kerran kannatuksen toivossa. Lopetusta analysoitaessa tulee ottaa huomioon 

asiat, joita kirjoittaja erityisesti korostaa, miten hän yrittää vakuuttaa lukijaa viimeisen 

kerran ja onko hän onnistunut keksimään tekstiinsä jonkin tehokkaan yhteenvedon 

loppuun. (Karlberg & Mral 1998: 29–30.) 

 

2.2.3 Vakuuttamisen keinot 

 

Retorisen analyysin kolmannessa vaiheessa pyritään löytämään tekstistä käytetyt 

vakuuttamisen keinot (Karlberg & Mral 1998: 31). Perinteinen tapa luokitella 

uskottavuuteen tai ymmärrettävyyteen vaikuttavat retoriset kolme peruskeinoa, joilla 

vastaanottaja pyritään saamaan vakuuttuneeksi, ovat eetos, paatos ja logos (Kaakkuri-

Knuuttila 1992: 27.) Eetos tarkoittaa kirjoittajan kykyä vakuuttaa lukija uskottavuudella 

ja persoonallisuudella. Eetos on puhujan tai kirjoittajan luonne. Kirjoittajan luonne ja 

uskottavuus ovat erittäin tärkeässä asemassa. Ei auta vaikka sanoma olisi kuinka totta 

tahansa, jos kirjoittaja ei vaikuta luotettavalta. Joskus pitäisi melkein uskoa, että vahva 

eetos on tärkeämpi kuin toden puhuminen itsessään. (Karlberg & Mral 1998: 31.) 

Eetokseen sisältyvät kirjoittajan tiedot ja harkintakyky, hyvä tahto ja korkea moraali. 

Nämä yhdessä muodostavat puhujan tai kirjoittajan uskottavuuden. Tiivistetysti eetos 

keskittyy siihen, missä määrin puhujan henkilö kykenee saamaan yleisön 

vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. (Kaakkuri-Knuuttila 1992b: 27.) 



  
 
18 

Paatos on lukijan vakuuttamista sekä kirjoittajan että lukijan tunteiden avulla. Paatos 

itsessään on puhujan tai kirjoittajan mielentila tai tunteiden ilmaisu. Riippuen puheen 

tai tekstin päämäärästä, voi kirjoittaja mielensä mukaan herättää kiihtymystä, 

kiinnostusta, myötätuntoa, epätoivoa, kaihoa ja niin edelleen. Paatos sisältää kaiken 

sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden 

tunteisiin saadakseen heidät puolelleen. (Karlberg & Mral 1998: 31, 34–35.) Yleisön 

lievä epäily toimii usein mielenkiinnon liipaisimena myös taiteiden alueella. Yleisö 

usein haluaa sitä, mitä se tietoisesti tai moraalisesti ei haluaisi, ei luule haluavansa. 

Paatosta ruokkii kaikki kriittinen: kaikki mikä saattaa tutunomaisen tunne- ja 

ajatuselämän kriisiin, luovaan myllerrykseen, tilaan, jota ei luullut kaipaavansa, mutta 

kaipasi. (Blomstedt 2003: 102–104.) 

 

Logos käsittelee vakuuttamista faktalla ja järkevyydellä (Karlberg & Mral 1998: 31). 

Logos on karkeasti ilmaistuna itse puhe tai teksti, viesti joka tuodaan ilmoille. Tekstin 

logos opettaa, valaisee ja viestittää kirjoittajalle yleisönsä. Logoksen kautta kirjoittaja 

vetoaa lukijoiden järkeen ja ymmärrykseen sekä kriittiseen arviointiin. Pääasia tässä on, 

missä määrin kirjoittaja käyttää faktaa ja muita asiapitoisia perusteluja saadakseen 

aikaan vakuuttavuutta. Voidaankin summata, että logos sisältää kielenkäytön ja 

sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. (Karlberg & Mral 1998: 34.) 

 

Tekstissä näiden kolmen keinon yhdistelmä on tavallinen, mutta jokin voi olla toista 

hallitsevampi (Karlberg & Mral 1998: 31). Mikään ei ole toisiaan siis poissulkeva. 

Esimerkiksi tunteisiin vedotaan kielellisillä valinnoilla käyttämällä joko värikästä 

emootioilla ladattua kieltä tai päinvastaisessa tarkoituksessa neutraalia kieltä 

eliminoimaan tunteita. Toisaalta tunteisiin voidaan vedota vaikkapa esittämällä pelkkiä 

faktoja. (Kaakkuri-Knuuttila 1992: 27). Eetos, paatos ja logos vakuuttavana osana 

muodostavat pohjan kaikelle argumentaatiolle (Karlberg & Mral 1998: 35). 

 

2.2.4 Argumentaatio 

 

Neljännessä vaiheessa, tekstin argumentaation tarkastelussa, tekstistä pyritään 

löytämään väite tai väitteet, joihin tekstin vakuuttavuus perustuu. Tueksi pyritään 



  
 
19 

löytämään väitteitä tukevia argumentteja. (Karlberg & Mral: 1998: 36.) Kirjoittaja luo 

aina tekstissään väittämiä. Yleensä hyväksymme nämä väittämät ihan 

huomaamattaankin, mutta joskus tunnemme itsemme skeptiseksi. Tällöin kirjoittajan 

täytyy tukea väitteitään syillä, todisteilla ja perustiedoilla. (Johannesson 2004: 14.) 

Argumentin vaikuttavuus perustuu siihen, että se on jonkinlaisessa suhteessa jo 

aiemmin todennetun faktan kanssa (Koistinen 1999: 45). 

 

Kaakkuri-Knuuttila ja Halonen (2000: 60) nimeävät argumentaation ensimmäiseksi 

tehtäväksi etsiä tekstistä väitteen ja sille perustelut (Karlbergin & Mralin argumentti). 

On tärkeää kyetä tunnistamaan tekstin argumentatiivinen rakenne kokonaisuudessaan.  

Argumentti muodostuu kokonaisuudessaan väitteestä, perustelusta ja taustaoletuksista. 

Jos analyysin kohteena on laajempi teksti, on hyödyllistä etsiä pääväite tai -väitteet, 

jonka jälkeen voi kysyä onko sen perusteluille vielä annettu lisäperusteluja, ja mitkä 

ovat perustelujen keskinäiset suhteet. Jotta voisi arvioida argumentin voimaa, on 

kyettävä osoittamaan argumentin kokonaisuus, mikä edellyttää lähimpien 

taustaoletusten tunnistamista. Argumentin voima tai heikkous voi olla juuri siinä, mitä 

ei sanota. On osoitettava kriteerit joiden avulla arvioida argumentin hyvyyttä ja 

selitettävä miksi argumentti joko on tai ei ole kyseisessä kontekstissa kelvollinen. 

(Kaakkuri-Knuuttila & Halonen 2000: 60–63.) 

 

2.2.5 Tyyli 

 

Kokonaisvaltaisen retorisen analyysin viidennessä, ja viimeisessä vaiheessa, pyritään 

hahmottamaan tekstin kielellinen muoto. Ensinnäkin tutkitaan, mitä tyylilajia teksti 

edustaa ja toiseksi tekstistä etsitään ja analysoidaan kielikuvia. (Karlberg & Mral 1998: 

45.) Käytän tyylilajien termeistä suomenkielisiä nimityksiä juhlatyyli, asiatyyli ja 

arkityyli Mäkisen (1989: 202) mukaan. (Ks. Myös Rydsted 1993: 125 ja Karlberg & 

Mral 1998: 45–46.) Juhlatyyliin kuuluvat muun muassa saarnat, toimeenpanotekstit ja 

lakitekstit. Se on erittäin korrektia ja usein virallista. Asiatyyliin katsotaan kuuluvaksi 

esimerkiksi uutiset. Tyylilajin tuntomerkkinä on yksinkertainen mutta korrekti ja 

huolellinen kieli. Arkityyliin katsotaan kuuluvaksi tekstit, jotka sisältävät erikoiskieltä, 

puhekieltä, murretta tai voima- ja kirosanoja. (Karlberg & Mral 1998: 45–46.)  



  
 
20 

Kielikuvien tarkoituksena on vaikuttaa lukijan tunteisiin ja saada aikaan vaihtelua itse 

tekstiin. Kielikuvien avulla kirjoittaja voi myös selittää ja selventää tekstiään ja 

korostaa siitä tiettyjä osia. Kielikuvat ovat osa argumentaatiota, koska ne pakottavat 

vastaanottajan näkemään ilmiön tietystä näkökulmasta. (Karlberg & Mral 1998: 46.) 

Kun on kyseessä kielikuvat, täytyy miettiä mikä on tavallista kielessä, mitkä kielikuvat 

ovat tavallisia jokapäiväisessä kielenkäytössä niin, että ei ole mielekästä nostaa niitä 

esiin tekstistä. (Karlberg & Mral 1998: 47–48.) Karlberg ja Mral (1998: 46) jakavat 

kielikuvat yksinkertaisuuden vuoksi kahden tyyppisiin kielikuviin: trooppeihin ja 

skeemoihin. 

 

Troopit 

Troopit sanovat jotain muuta tai enemmän kuin mitä todellinen sana ilmoittaa. Niitä 

käytetään, kun halutaan tarkentaa sanojen kirjaimellista merkitystä. Trooppien 

ymmärrys rakentuu siitä, että lukija assosioi ne asiat, joita kirjoittaja on halunnut 

assosioitavan. Trooppeja analysoitaessa, täytyy tarkastella mitä assosiaatioita kuvat 

antavat ja mihin yhteisiin arviointeihin tai käsityksiin ne perustuvat. Täytyy myös 

tarkastella minkälaisen vastaanottajan kirjoittaja kuvittelee, jotta näkisi minkälaiset 

ryhmät hän haluaa tavoittaa kuvillaan. (Karlberg & Mral 1998: 46–47.)  

 

Trooppeihin lasketaan kuuluviksi erilaiset kuvat ja ilmiasut. Aforismi on selkeä laji, 

johon nimensä mukaisesti kuuluu kaikki yleisesti tunnetut tiiviit ja ytimekkäät ajatelmat 

ja mietelauseet, jotka ovat ikuisia ja yleispäteviä. Yleensä  aforismi on proosa-asuinen 

ajatelma tai mietelmä. Alluusiot viittaavat trooppeina epäsuorasti johonkin asiayhteyden 

ulkopuoliseen tunnettuun asiaan. Se on useimmiten esimerkiksi jokin vihje johonkin 

toiseen teokseen, henkilöön tai tapahtumaan. Apostrofissa kirjoittaja ikään kuin kääntyy 

pois yleisöstä ja puhuu jollekin toiselle ikään kuin tämä olisi läsnä. Se on puheen 

figuuri, jossa jokin paikka, abstrakti ominaisuus, idea tai poissaoleva henkilö esitetään 

läsnä olevana. (Karlberg & Mral 1998: 48–50; Hosiaisluoma 2003: 24, 40, 64.) 

 

Elollistaminen tekstin tehokeinona tapahtuu siten, että elottomalle asialle annetaan 

elävä, usein inhimillinen ominaisuus. Eufemismi, eli kiertoilmaus, on trooppi, jonka 

avulla voidaan kaunistella jotain asiaa ja sanoa se hieman lievemmin tai 



  
 
21 

peittelevimmin. Hyperbola on sen sijaan voimakkaasti liioitteleva ilmaisu, jossa kohde 

kuvataan vääristyneissä mittasuhteissa. Hyperbola ei ole tarkoitettu otettavaksi 

kirjaimellisesti. Trooppiin interrogaatio, tai toiselta nimitykseltään pelkkään 

kysymykseen, on liittyneenä kysyvä sana tai muutoin kysymyksen ilmaiseva liite tai 

lauserakenne. Interrogaatio voi olla myös retorinen kysymys, eli kysymys, johon ei 

odoteta vastausta. Interrogaatio on yleinen runofiguura ja peräkkäisyyksillä voi 

rakentaa tekstiin jännitteitä. Ironia yksi yleisesti käytetyimmistä troopeista. Se on 

pidetyin ja kiinnostavin ilmaus tyyliopissa. Ironia on ilmaisumuoto, jossa sanotaan 

toista kuin mitä tarkoitetaan. Todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat tällöin 

ristiriidassa, eivätkä asiat ole miten niiden väitetään olevan. Ironian halveksuvampi ja 

ivallisempi muoto on sarkasmi. Se eroaa ironiasta myös siinä, että sarkasmi saa aina 

kohteekseen jonkin uhrin, johon kommentti kohdistuu. (Karlberg & Mral 1998: 48–50; 

Cassirer 2003: 217; Hosiaisluoma 2003: 224, 326, 356, 499.) 

 

 

Litoteesi, eli vähättely, on trooppeihin kuuluva retorinen kuvio, jossa asian vastakohta 

kielletään tai jossa tehostus luodaan ilmaisun laimennuksella tai vähättelyllä. 

Metaforassa sana on siirretty asiayhteyteen, johon se luonnollisesti ei kuuluisi. 

Metafora rakentuu siten, että tarkoituksen ja kuvainnollisen ilmauksen välillä on 

jonkinlainen samankaltaisuus. Metaforan sukulainen metonymia tarkoittaa 

yksinkertaisesti nimenvaihtoa, jossa jokin asia ilmaistaan toisella ilmauksella. 

Käsitteellä oksymoron yhdistetään kaksi vastakkaista käsitettä. Se on retorinen kuvio, 

joka sisältää kaksi ristiriitaista käsitettä tai mielikuvaa. (Karlberg & Mral 1998: 50–51; 

Hosiaisluoma 2003: 526, 580, 652.) 

 

Paradoksi, eli näennäinen ristiriita tai järjenvastainen ilmaisu, liittyy vastakkaisiin ja 

mahdottomiin yhdistelmiin, jossa ensi näkemältä yhdistelmän osat eivät voi olla totta 

yhtä aikaa, mutta niihin voi sisältyä syvempi tarkoitus tai totuus. Paradoksin 

tiivistetympi muoto on oksymoron (kts. ylempänä). Parafraasissa on kyse vaihtelevasta 

toistosta, jossa vältetään saman asian toistamista samoin sanoin käyttämällä eri sanoja, 

jotka ilmentävät kyseistä asiaa. Se on kuin tekstin selittävä muunnelma. Sanaleikki tai 

tyylikuvio paronomasia perustuu merkitykseltään erilaisten sanontojen äänteelliseen 



  
 
22 

samankaltaisuuteen tai vaihtoehtoisesti toistoon. (Karlberg & Mral 1998: 50–51; 

Hosiaisluoma 2003: 681–682, 688.) 

 

Sananlaskut ovat kansanomaisia, vanhoja viisauksia ihmisten suusta. Usein ne ovat 

lausumia, jotka ilmaisevat yleisesti hyväksytyn, kokemuksen kautta opitun totuuden. 

Sentenssi on lyhyt ja ytimekäs mietelause, mietelmä tai elämänohje, vähän kuten 

aforismi, mutta se on usein irrotettu kirjailijan tekstistä ja se on yleistynyt 

sananlaskunomaiseksi. Sitaatit on helposti tunnistettava ryhmä, koska siinä yleensä on 

mukana lainausmerkit siteerattavan asian ympärillä. Sitaatit ovat selkeästi jonkin toisen 

ihmisen sanomaa, joka halutaan tuoda tekstissä juuri sellaisena esiin. Vertauksissa 

jotain toista asiaa verrataan, tai se rinnastetaan johonkin toiseen. (Karlberg & Mral 

1998: 50–51; Hosiaisluoma 2003: 822, 838, 1007.) 

 

Skeemat 

Skeemojen tehtävä on antaa tekstille vaihtelua ja tietty rytmi. Sanat säilyttävät 

kirjaimellisen merkityksensä skeemoina. Skeemat rakentuvat eri tyyppisistä kuvioista, 

rakenteistä ja yleiskuvista. Kuten troopitkin, voivat skeemat korostaa ja antaa painoa 

tärkeille osille tekstissä. Kun analysoidaan skeemoja tekstistä, täytyy pohtia kuinka ne 

edesauttavat tekstin rytmiikkaa, vaihtelua ja selkeyttä. Skeemojen luokka on trooppien 

luokkaa suppeampi. (Karlberg & Mral 1998: 47.)  

 

Skeemoista alkusointu tarkoittaa kahden tai useamman peräkkäisen tai lähekkäisen 

sanan alkuäänteiden yhtäläisyyttä ja siitä seuraavaa soinnikkuutta. Hieman alkusoinnun 

tapainen skeema on anafora eli saman sanan tai lausekäänteeen painokas toistaminen 

lauseiden alussa. Antiteesi tehokeinona tarkoittaa vastakohtien käyttö. Skeemoiksi 

katsotaan kuuluvaksi myös asyndeton, jossa sidesanat jätetään ilmaisematta, ja hieman 

samankaltainen ryhmä ellipsit eli sanojen tai lausekkeiden toistamattomuus rytmin 

nopeuttamiseksi, jolloin jokin aines, esimerkiksi verbit, pronominit tai konjunktiot 

jätetään  ilmaisematta. Tarkoitus tulee kuitenkin selväksi asiayhteydestä. (Karlberg & 

Mral 1998: 51; Hosiaisluoma 2003: 37, 46, 57.) 

 



  
 
23 

Skeemojen ryhmään kuuluu myös epifora, joka on anaforan vastakohta, ja tarkoittaa 

sanan tai sanaryhmän tarkoituksellista toistamista peräkkäisten virkkeiden tai lauseiden 

lopussa. Kliimaksi on yksi skeemoista ja tarkoittaa sanojen tai ilmausten asteittaisesti 

kasvavaa voimaa huipennukseen asti. Parallelismi tai kerto tarkoittaa saman ajatuksen 

toistamista hieman eri sanoin kahdessa tai useammassa lauseessa tai virkkeessä. Kun 

puhutaan pleonasmista, tarkoitetaan ylimääräisten, ajatusten ilmaisemiseksi 

tarpeettomien sanojen ylimääräistä käyttöä tekstissä. (Karlberg & Mral 1998: 51–52; 

Hosiaisluoma 2003: 183, 200, 411, 712.) 

 



  
 
24 

3 RETORISET KEINOT RUBEN STILLERIN KOLUMNEISSA 

 

Analysoidessani retorisia keinoja Stillerin kolumneista, käyn jokaisesta kolumnista läpi 

aina yhden retorisen keinon kerrallaan. Eli pyrin saamaan aina valmiiksi yhden 

retorisen analyysin haaran, ennen kuin siirryn seuraavaan. Näin pyrin kohta kohdalta 

muodostamaan kokonaisvaltaisen retorisen analyysin aineistostani. Luvussa 4 kokoan 

yhteen saamiani tuloksia ja pohdin niitä. Oman tutkimukseni kannalta tyylin (kts. 

teorialuku 2.2.5 ja analyysiluku 2.5) analyysi on tärkeintä, ja tätä olen halunnut myös 

analyysissani ja tutkimuksessani painottaa. 

 

 

3.1 Konteksti kolumneissa 

 

Kontekstia määriteltäessä, pitäisi pyrkiä tulkitsemaan teksti, tässä tapauksessa 

aineistoni kolumnit, osana isompaa kokonaisuutta. Konteksti jakaantuu viiteen osioon: 

genreen, tilanteeseen, lukijaan, ongelmaan ja kirjoittajaan (kts. alaluku 2.2.1).  

 

Genre 

Genren osalta täytyy huomioida sekä tekstigenre ja retorinen genre. Tekstigenren osalta 

aineistoni koostuu kolumneista, jotka esiintyvät aikakausilehdessä. Kyseessä on 

lehtikirjoitteluun sovitettu teksti. Tekstit ovat kaikki pituudeltaan samaa luokkaa, joten 

on oletettavaa, että kirjoittajalle on annettu tietty pituus, jonka puitteisiin teksti on 

sovitettava. Kolumnit olivat keskimäärin 350 sanan pituisia. Kaikki aineistoni tekstit 

ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, eikä niillä  näin ollen ole minkäänlaisia 

riippuvuussuhteita toisiinsa. Jokainen kolumni on täysin erilainen kokonaisuutensa, ja 

aihealueet ovat kaikki eri elämän osa-alueilta. Ainoa joitakin kolumneita yhdistävä asia, 

jonka huomasin, liittyi jollain tavalla poliittisten asioiden kautta erilaisuuteen, 

vähemmistöihin tai seksuaalisuuteen, kuten esimerkeissä (1–4). 

 

(1) Puoluejohto vaikeni ja yritti neutralisoida lehtijutut hiljaisuudella. (2/09) 
 

(2) Poliitikot haluavat ilmoittaa, että he elävät yhtä tylsää arkea kuin me. 
(3/07) 



  
 
25 

(3) Näin kommentoi eduskunnan seksuaalista ahdistelua Kalervo Kummola, 
Kaikkien Äijien Isä. (2/08) 

 
(4) Katsokaa vaikka vihreitä, jotka jo tuulettavat iloisen 

homonormatiivisesti. (11/10) 
 
 
Esimerkeissä (1–4) virkkeet antavat vihjeitä kolumnien aihepiiristä. Kaikissa näissä 

käsitellään jotain kohua, vähemmistöä tai seksuaalisuuteen liittyvää ongelmaa tai 

epäkohtaa, ja se tehdään politiikan kautta. Vaikka politiikka ei ole kolumnissa 

pääasiana, sitä kuljetetaan rinnalla useasti. Missään aineiston kolumneissa ei ole 

viitteitä toisiin, Stillerin itsensä aiempiin kirjoituksiin, mutta vihjeitä ja viittauksia 

muihin kirjoituksiin on, kuten esimerkissä (5). 

 

(5) Marko Hamilo on toimittanut kirjan Älkää säätäkö päätänne –häiriö on 
todellisuudessa. (2/07) 
 

Esimerkillä (5) Stiller viittaa kolumnissaan toiseen, kolumnin ulkopuoliseen tekstiin. 

Tällaisia viitteitä kolumneissa on vähän, joten kirjoittelu pysyy kokonaisuudessa melko 

suppeana siinä mielessä, että se keskittyy vain omaan itseensä tekstinä, eikä ole niin 

intertekstuaalista. Intertekstuaalisuutta esiintyy kolumneissa muilla tavoilla, kuin 

viittauksina toisiin teksteihin. 

 

Retorisen genren osalta aineistoni kolumnit kuuluvat poliittisiin teksteihin, mikä 

tarkoittaa sitä, että tekstillä on tietty päämäärä. Esimerkeistä (1–5) käy ilmi, kuinka 

jokaisessa kolumnissa on käsittelyssä oma aiheensa. Tekstin päämäärä on kertoa tämä 

lukijalle, ja saada lukija omaksumaan uusi informaatio, jonka kolumni esittelee. Vaikka 

kolumnit eivät ole luonteeltaan informatiivisia, vaan enemmän kirjoittajan omiin 

mielipiteisiin rakentuvaa tekstiä, on tekstin tarkoitus saada lukija kiinnostumaan 

aiheesta, johon teksti ottaa kantaa. Lukija voi saada omaan näkemykseensä tukea 

kolumnin sisällöstä, tai täysin vastakkaisesti voidaan lukija saada havahtumaan eriäviin 

mielipiteisiin.  

 

 

 



  
 
26 

Tilanne 

Tilanne kolumneissa rakentuu julkisen tekstin pohjalta. Taloudelliset ja sosiaaliset 

yhteydet liittyvät siihen, että Stillerin tekstit ilmestyvät lehdessä säännöllisesti, joten 

hänellä on sekä oma ekonominen että yhteisöllinen velvoite kirjoittaa kolumneja. 

Kolumni tekstinä on tarkoitettu julkiseksi tekstiksi ja siihen sisältyy sen mukaisesti 

kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Jokainen joka kirjoittaa kolumnia, luo sille 

ominaisen tyylin, jonka puitteissa sitä kirjoittaa. Stillerin luoma tyyli kolumneilleen on 

vapaa niin aiheiden kuin kielenkäytön osalta. Säännöt ja rajoitukset mitä kolumnin 

tilanteeseen liittyy, koskee ainoastaan tekstin laajuutta, joka on rajoitettu. Stillerin 

kolumnien tilanne vaatii tekstille tiettyä kulkua ja etenemistahtia, jotta kaikki tarvittava 

mahtuu rajoihin ja tätä kautta saavuttaa lukijan. 

 

Lukija 

Tarkasteltaessa kolumnien oletettua lukijaa, voidaan tehdä oletuksia millaisia tekstin 

mahdolliset vastaanottajat ovat. Pelkästään jo kolumnien aihealueiden tarkastelu antaa 

kuvan siitä, millainen lukija voisi olla. Mahdollinen vastaanottaja on avoin ja 

vastaanottavainen nuorekas lukija, jolla on saattaa myös olla voimakkaita mielipiteitä 

asioista. Lukija saattaa olla avarakatseinen ja liberaali, humaani ihminen, joka on myös 

erittäin tolerantti. Kolumnien vastaanottaja on todennäköisesti kouluttautunut henkilö, 

joka on tietoinen aktuaalisista asioista, joita myös aineistoni tekstit käsittelevät. 

Seuraavat teksteistä poimitut esimerkit (6–7) vahvistavat edellä mainittuja oletuksia 

mahdollisesta lukijasta. 

 

(6) Helsingin Sanomien mukaan homoyhteisö ja urheiluvirasto keskustelevat 
avoimesti masturbaation ja uimisen välisestä suhteesta. Se on hienoa se, 
mutta voisiko Seta myös kertoa, miten heterouimarin pitäisi suhtautua 
toisiaan masturboiviin homopareihin? (11/10) 
 

(7) Puolueen itseään halaava suvaitsevaisuus on ymmärrettävää. Vihreät 
puolustavat mykkää luontoa ja eläimiä, jotka eivät kykene kirjoittamaan 
järkevää vastinetta. Hankala vähemmistö, joka suuttuu antisemiittisestä 
pilapiirroksesta, on vihreille uusi tuttavuus. (2/09) 

 

Esimerkissä (6) aiheena on homot, mikä voisi olla jollekin suvaitsemattomalle 

ihmisryhmälle arka, mielenkiinnoton tai jopa vihastuttava aihe. Toisaalta taas jokin 



  
 
27 

homoyhteisön ahdasmielinen edustaja voisi kokea kirjoituksen jotenkin hyökkäyksenä 

tai loukkauksena. Oletettu, mahdollinen lukija on kuitenkin suvaitsevainen ja 

avarakatseinen, ja ymmärtää asian monet puolet. Tyyli, jolla Stiller on kirjoittanut 

tekstin, on sensaatiomainen ja kohua herättävä, mikä saattaa herättää herkässä lukijassa 

negatiivisia tunteita. Esimerkissä (7) tulee ilmi asia, joka vahvistaisi oletetun lukijan 

olevan koulutettu ja asioista kiinnostunut ihminen. Sivistyssanojen, kuten esimerkissä 

oleva antisemiittinen, käyttö ja sanoilla leikittely ovat tyypillisiä Stillerin tekstille. 

Tästä tulee mielleyhtymä, etteivät kaikki kansankerrokset näe Stillerin tyyliä käyttää 

sivistysanoja heitä kiinnostavaksi, tai että se olisi heille jopa vaikeaselkoista luettavaa. 

 

Ongelma 

Retorinen ongelma kolumneissa liittyy siihen, mitä Stiller ajattelee asioista, mutta hän 

ei tiedä mitä mieltä oletettu lukija on näistä asioista. Oletetuista ristiriidoista ja 

erimielisyyksistä kirjoittajan ja lukijan välillä muodostuu ongelma, jonka kirjoittaja 

yrittää parhaansa mukaan korjata. Esimerkissä (8) retorinen ongelma tulee esiin hieman 

piilotellusti. 

 

(8) Homoja sorretaan jatkuvasti. (11/10) 

 

Stillerin oma mielipide on esimerkin (8) mukaan se, että seksuaalivähemmistön 

edustajia sorretaan yhteiskunnassamme jatkuvasti. Kirjoittajana hän ei kuitenkaan voi 

esittää todisteita tai faktaa mielipiteelleen. Stiller ei voi tietää ovatko kaikki lukijat 

samaa mieltä asiasta tai onko tämä totuus, mutta hän esittää sen silti. Ehkä Stiller yrittää 

mielipiteellään vaikuttaa lukijaan, joka epäilee asiaa, mutta joka väitteen jälkeen itsekin 

alkaa uskoa asiaan. Retorinen ongelma kolumneissa rakentuu kirjoittajan ja lukijan 

välisiin oletuksiin ja uskomuksiin, jotka kohtaavat ja muokkautuvat suuntaan tai 

toiseen. 

 

Kirjoittaja 

Kolumnien kirjoittajaa analysoidessa, ensimmäinen tärkeä havainto on, että kirjoittaja 

on sama kuin kertoja. Ruben Stiller on todellinen henkilö, joka kirjoittaa tekstinsä itse. 

Tämä kuuluu jo pelkästään kolumnin luonteeseen. Aineiston kolumneissa aiheet ovat 



  
 
28 

kirjoittajalle itselleen mielekkäitä ja usein ne liittyvät osin hänen omaan elämäänsä, 

josta aiheet ovat ehkä saatukin. Esimerkit (9–12) ovat keskenään samankaltaisia; ne 

havainnollistavat aiheiden ja kirjoittajan yhteyttä. 

 

(9) Minäkin parannan maailmaa. Boikotoin Atrian tuotteita. (10/09) 
 

(10) Monikulttuurinen menneisyyteni on valtavan värikäs. (9/10) 
 

(11) Oman arkeni tylsistä ongelmista poliitikot eivät tajua mitään. Ostin 
12,60 eurolla kahvinkeittimeemme ajastimen, jotta kahvi porisisi 
valmiina kun vaimoni ja minä heräämme. (3/07) 

 
(12) Kesän kynnyksellä katselin itseäni peilistä. Muistutan hyljettä, jolla on 

aurinkolasit päässä. Olen kesäluuseri. (5–6/08) 
 

Kaikissa edeltävissä esimerkeissä (9–12) aiheet liittyvät jollain tapaa kirjoittajan omaan 

elämään, jonka ympärille hän kolumninsa rakentaa. Jos aihe on tullut jostain muualta 

kuin omasta elämästä, yhteys omaan elämään on kuitenkin liitetty esimerkkien kautta. 

Stiller on ammatiltaan toimittaja ja juontaja, joten kolumni kirjoittaminen on lähellä 

hänen työnkuvaansa. Aiheet kolumneissa käsittelevät yhteiskunnallisia ja poliittisia 

asioita ja epäkohtia erilaisista näkökulmista. Kolumnin kirjoittaja valitsee aiheensa itse, 

joten nämä asiat ovat Stillerin mielenkiinnon kohteita. Aineiston perusteella hän on 

kirjoittajana tietoinen kulloinkin ajankohtaisista asioista. Stillerin motiivit kirjoittaa 

kyseisistä asioista liittyvät siihen, että hänellä tuntuu aineiston perusteella olevan paljon 

mielipiteitä, jotka hän haluaa kirjoittelunsa kautta jakaa. 

 

 

3.2 Jäsentely kolumneissa 

 

Jäsentelyn analyysi jakaantuu neljään eri vaiheeseen, jotka olen selkeyden vuoksi 

otsikoinut. Vaiheet koostuvat aloituksesta, kerronnasta, todisteiden jaottelusta ja 

todistamisesta sekä lopetuksesta (kts. alaluku 2.2.2).  

 

 

 



  
 
29 

Aloitus 

Aineiston kaikissa kolumneissa huomio kiinnitetään sensaatiomaisilla otsikoilla. 

Otsikot kertovat jotain tulevasta tekstistä, mutta tärkeämpänä tehtävänä ne aineistossani 

toimivat huomion kiinnittämisessä ja lukijan vangitsemisessa. Esimerkeistä (13–15) 

tulee ilmi otsikoiden sensaatiomaisuus. 

 
(13) Irti heteronormatiivisesta fasismista! (11/10) 

 
(14) Mykkää on ihana halata (2/09) 

 
(15) Minä, kesäluuseri (5–6/08) 

 

Kaikissa edeltävissä esimerkeissä on jotain, johon lukija voi tarttua ja hänen tekee mieli 

jatkaa lukemista. Esimerkkiotsikot liikkuvat hieman korrektin ja epäkorrektin rajoilla, 

joka on tyypillistä Stillerin tyylille kirjoittaa. Kaikki otsikot saavat lukijan 

tarkkaavaiseksi tulevaa varten. Itse tekstin aloituksessa Stiller käyttää jotain ytimekäs ja 

osittain hieman lakonista lausetta tai lausahdusta. Otsikkoa seuraavalla osuvasti 

muotoilulla virkkeellä Stiller pyrkii samaan lukijan myötämieliseksi ja myös 

valmistelemaan tulevaa informaatioita varten. Esimerkit (16–20) ovat kolumnien 

ensimmäisiä virkkeitä, joihin kirjoittaja on pyrkinyt saamaan suuren voiman. 

 

(16) Sanan ”arki” käyttö on kiellettävä. (3/07) 
 

(17) Minäkin parannan maailmaa. Boikotoin Atrian tuotteita. (10/09) 
 

(18) Alussa oli Ylen homoilta, joka ei päättynyt koskaan. (11/10) 
 

(19) Rakkaat stuidut! Carpe diem, tarttukaa hetkeen, mutta muistakaa 
kondomi. (4/09) 
 

(20) Muistan, miten melkein näin mustan miehen. (2/09) 
 

Kaikissa esimerkeissä tarjotaan lukijalle tietoja tulevasta ja johdatellaan tulevaa varten. 

Johdattelu ei tapahdu välttämättä ihan tahdikkaasti, vaan kirjoittaja laittaa kaiken heti 

peliin. Esimerkki (16) on muotoiltu käskyksi, joka on vahva aloitus ja antaa 

päättäväisen kuvan sekä kirjoittajasta että hänen sanomastaan. Esimerkeissä (17–18) 

kerrotaan fakta, mutta virke on muotoiltu siten, että vaikutelma on ylenkatsova, 



  
 
30 

kirjoittajaa itseään ylentävä ja jopa hieman piikittelevä. Esimerkissä (19) aloitus 

tehdään puhuttelulla, ikään kuin luvassa olisi puhe. Virkkeeseen on kuitenkin saatu 

mukaan Stillerin tyylille ominainen pureva ja kyyninen sävy, joka näkyy myös 

viimeisessä esimerkissä (20). Kaikki aloitukset ovat uskollisia Stillerin tyylille, ja 

lähtevät suoraan asiaan turhaan kiertelemättä. Tällä tavoin Stiller saa lukijan 

tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi tekstin jatkoa varten. 

 

Kerronta 

Siirryttäessä analysoimaan aineiston kerrontaa, on huomionarvoinen asia kolumnien 

aiheet, jotka vaikuttavat kerrontaan. Stillerin kolumneissa aiheet eivät ole lukijalle 

vaikea ymmärtää niiden yleismaailmallisuuden vuoksi. Aiheet ovat arkisia ja kulloinkin 

pinnalla olevia usein poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita, joita Stiller käsittelee omien 

mielipiteidensä kautta. Tämän vuoksi kirjoittajana Stiller ei taustoita aiheitaan paljon, 

vaan olettaa lukijan olevan jo perehtynyt aiheeseen. Aiheelle kuitenkin annetaan joka 

kolumnissa pienet, mutta kolumnin ymmärtämisen kannalta riittävät taustatiedot, minkä 

pohjalta Stiller lähtee aihetta jatkamaan. Esimerkit (21–23) ilmentävät taustatietojen 

antamisesta kerronnassa. 

 

(21) Näin kommentoi eduskunnan seksuaalista ahdistelua Kalervo Kummola, 
Kaikkien Äijien Isä. Olen aina pitänyt Kummolasta, koska Kummola on 
Kummola. (2/08) 

 
(22) Alussa oli Ylen homoilta, joka ei päättynyt koskaan. Tuli aamu ja tuli 

ilta ja homoista jauhettiin koko ajan, koska homojen ongelmat ovat 
valtavan paljon suurempia kuin perusheterojen harmaat murheet. (11/10) 

 
(23) Yhtiö on käynnistänyt seksistisen kampanjan keski-ikäisiä miehiä 

vastaan. Tv-mainoksessa varttunut nainen iskee nuoren pojan ja nai 
sakkolihaa flyygelin päällä. Tarina huipentuu kohtaukseen puistossa: 
nainen syö Atrian mömmöä purkista ja herää hyväntuulisena 
päiväfantasiastaan. Teksti kehottaa vaihtamaan tuoreempaan. (10/09) 

 

Esimerkissä (21) taustoitetaan kolumnin aihetta jollain, mitä jokin on sanonut. 

Kolumnissa esimerkkiä edeltää suora sitaatti kyseisen henkilön lausahduksesta, johon 

esimerkissä (21) viitataan. Aiheen kannalta kyseiset tiedot riittävät lukijalle päästäkseen 

sisälle tekstin sanomaan. Taustoitus, joka on esimerkissä ensimmäisenä virkkeenä, on 



  
 
31 

vain pohjana kirjoittajan omalle mielipiteelle, joka alkaa heti esimerkin (21) toisesta 

virkkeestä. Taustatietojen antaminen toimii näin ollen johdatuksena itse aiheeseen. 

Esimerkeissä (22) on samankaltainen tapaus kuin aiemmassa esimerkissä. Ensin 

taustoitetaan lukijaa virkistämällä hänen muistiaan kertomalla Ylen lähettämästä 

keskusteluohjelmasta, joka käsitteli homoja, ja joka sai aiheellaan ihmiset kiivaasti  

puolustamaan omia näkemyksiään. Faktan antamisen jälkeen kirjoittaja siirtyy toisen 

virkkeen viimeisessä lauseessa suoraan omaan, ironiseen mielipiteeseensä, jonka 

pohjalle koko kolumni rakentuu.  

 

Viimeisen esimerkin (23) kerronnassa kerrotaan taustaa enemmän kuin edeltävissä 

esimerkeissä. Aiheen taustatiedoksi kerrotaan kokonaisen tv-mainoksen juoni. 

Kirjoittaja ei oleta kaikkien lukijoiden olevan tietoinen kyseisestä mainoksesta, vaan 

kertoo sen taustaksi kolumnilleen, jotta tietämättömät ymmärtäisivät mistä on kyse ja 

jotta aiheen tuntevat saisivat palauttaa mieleensä tapauksen. Kaikissa edeltävissä 

esimerkeissä (21–23) Stiller antaa lukijan näkökulmasta aiheilleen riittävästi taustaa. 

Tekstin kerronnassa tulee ilmi asioita, jotka lukijan tulisikin tietää aiheen kannalta. 

Aiheiden lajin kannalta ei ole tarpeellista antaa lukijalle suuria määriä taustatietoja, 

vaan yksi tai kaksi vihjettä tapaukseen riittää. Se mitä Stiller jättää kerronnassa 

ilmoittamatta, ei ole olennaista tekstin tulkinnan kannalta. 

 

Todisteiden jaottelu ja todistaminen 

Todisteiden jaottelussa ja todistamisessa aineistosta on etsittävä pääväite ja tätä tukevia 

väitteitä. Kaikissa aineistoni kolumneissa otsikko antaa vihjeen siitä, mikä  tekstin 

pääväite voisi olla tai mihin se liittyy. Jossain Stillerin kolumneissa ei ole pelkästään 

yhtä selkeää pääväitettä, vaan muutama pääajatus, joita Stiller vie eteenpäin ja joita 

tukevien väitteiden ympärille koko tekstin argumentaatio perustuu. 

Argumenttianalyysille on kokonaan oma osionsa luvussa 3.4, minkä vuoksi en tässä 

yhteydessä analysoi kolumnien todisteiden jaottelua ja todistamista laajemmin. 

 

Lopetus 

Jäsentelyn viimeisessä vaiheessa analysoidaan tekstin lopetusta. Aineistoni teksteissä 

kirjoittaja yhteenvedon maisesti kokoaa pääajatuksensa tekstin sisällöstä ja korostaa 



  
 
32 

omaa mielipidettään ja täten painottaa lukijalle kantansa käsiteltävään asiaan. Stillerin 

tyyli lopetuksessa on pyrkiä olemaan mieleenpainuva ja vakuuttava. Ironisesti sävytetyt 

lopetukset jättävät lukijalle ajatuksen, jonka perusteella hän joko päättää olla 

kirjoittajan puolella tai ei. Esimerkeissä (24–25) on koottuna kyseisen kolumnin aiheet 

ja näistä vielä yhteenvetona kirjoittaja on lisännyt omat tunteensa ja kantansa loppuun. 

 

(24) Harmittaa, että olen vain tavallinen suomenjuutalainen, joka melkein 
näki mustan Kekkosen autossa. Harmittaa, etten kelpaa edes vihreän 
moraalin kohteeksi. Voihan nenä! (2/09) 

 
 (25) Lopuksi muutama vihje kaikille kesäluusereille. Pitäkää paita päällänne 

uimarannalla ja muistakaa, että loppuillasta nykynaiset ovat niin 
humalassa, että kaikki kelpaa. --- Kannattaa myös pitää kiinni 
ennakkoluuloistaan. --- Kun kesäluuseri tajuaa, miten rumuus syventää 
luonnetta ja terävöittää älyä, hänen on helpompi kestää kesän valtavat 
paineet. Kyllä tämä tästä. Talvi on jo tulossa. (5–6/08) 

 

Aina kunkin kolumnin loppua kohden Stiller alkaa summaamaan argumenttejaan ja 

tekee tekstille lopetuksen. Esimerkissä (24) on kyseessä kolumnin viimeiset virkkeet, 

joihin Stiller lopettaa kolumninsa. Siinä hän palaa kolumnin alkuun kertaamalla asian, 

josta koko kolumni lähti liikkeelle ja mistä ajatus lähti liikkeelle. Tällä tavoin Stiller 

kertaa ja nostaa vielä kerran tiivistetysti esille väitteet, joita hän todennäköisesti halusi 

tekstillään tuoda julki. Esimerkin (24) ironinen lopetus voihan nenä jättää lukijan 

pohtimaan kirjoittajan tarkoitusperiä ja asiaan suhtautumisen vakavuutta. Tämä voidaan 

nähdä kirjoittajan viimeisenä keinona yrittää voittaa lukija puolelleen. Esimerkin (25) 

lopetuksessa on selkeästi lueteltu kolumnin pääväitteet ja nostettu ne muistutuksen 

vuoksi vielä kerran esille. Stiller on saanut tässä aikaan tehokkaan yhteenvedon 

tekstistä ja myös tässä tekstissä lopetuksen kaksi viimeistä virkettä, kyllä tämä tästä ja 

talvi on jo tulossa, toimii vielä viimeisenä yrityksenä saada lukijan kannatus ja 

myötätunto. Vaikka lopetuksen voi tehdä monella eri tavalla tekstin aiheesta riippuen, 

näyttää Stillerillä olevan oma tyypillinen tapansa tehdä se ja se toistuu aineiston 

teksteissä hieman muunneltuna. 

 

 

 



  
 
33 

3.3 Vakuuttamisen keinot kolumneissa 

 

Stillerille ominainen tapa kirjoittaa näyttää suosivan eniten kahta kolmesta 

vakuuttamisen keinoista. Seikka saattanee johtua myös kolumnille ominaisesta 

luonteesta olla vaikuttava mielipideteksti. Suurimmaksi osaksi teksteistä on 

havaittavissa eetokseen ja paatokseen pohjaavaa vaikuttamista, vaikkakin logos on 

jossain määrin myös otettu mukaan. 

 

Eetosta Stiller käyttää kolumneissaan käyttämällä itseään ja omia ajatuksiaan 

kolumneissa esimerkkinä ja pohjana koko tekstille. Hän luo kolumneissaan itsestään 

luotettavan kuvan tuomalla oman persoonansa vahvasti esiin ja olemalla oma itsensä. 

Jos on nähnyt Stillerin esiintyvän muissa medioissa, käsitys Stillerin aitoudesta 

vahvistuu entisestään ja lukija tietää varmasti hänen kirjoittavan todenmukaisesti silloin 

kun hän tekstin mukaan kirjoittaa itsestään. Seuraavat esimerkit (26–29) ilmentävät 

selkeää Stillerille ominaista eetosta. 

 
 (26) Ostin 12,60 eurolla kahvinkeittimeemme ajastimen, jotta kahvi porisisi 

valmiina, kun vaimoni ja minä heräämme. Yhdistin arkisen ajastimen 
tavalliseen kahvinkeittimeemme, mutta kun aamulla heräsimme, ajastin 
ei ollut toiminutkaan! (3/07) 

 
 (27) Luin Opettaja-lehden numeroa, ja tajusin kuinka väärin olen elänyt. 

(4/07) 
 
 (28) Toukokuussa 1980 olin kerrassaan mainio ihminen. Keskiarvoni oli 

päästötodistuksessa 9,6. Kirjoitin viisi laudaturia. (4/09) 
 
 (29) Pelkäsin juutalaisia, koska ne puhuivat useimmiten ruotsia ja saattoivat 

yhtäkkiä tehdä hyökkäyksen kysymällä jotain, jota en ymmärtänyt. 
Myöhemmin opettelin ruotsia, koska en halunnut enää pelätä juutalaisia. 
(9/10) 

 
  
Esimerkeissä (26–29) Stiller käyttää itseään esimerkkinä kolumneissaan ja kertoo 

tavanomaisesta omasta elämästään. Tätä kautta hän tuo esille omaa persoonaansa, joka 

tuo lukijalle mielikuvan tavanomaisesta henkilöstä, johon on helppo samastua. Stiller 

kirjoittaa totuuksia omasta itsestään ja elämästään, joka pysyy normaalilla ja 

uskottavalla tasolla, eikä ole absurdia. Lukijan on helppo tuntea luottavansa henkilöön, 



  
 
34 

joka jossain määrin liikkuu lukijan oman elämän kaltaisella tasolla. Luonne ja 

uskottavuus ovat tärkeässä asemassa, jotta kirjoittaja pystyy saamaan lukijassa aikaan 

luottamuksen. Vahva eetos on siis myös tässä tapauksessa erittäin tärkeää. Esimerkit 

(30–32) tuovat myös eetosta esiin Stillerin tekstissä. 

 
  

 (30) Keski-ikäisenä äijänä haluan lähettää näille miehille terveisiä: 
myöntäkää, että paras aikamme on ohi ja kuljemme heikentyvän 
erektiokulman viitoittamana kohti kuolemaa. (2/08) 

  
 (31) Kesän kynnyksellä katselin itseäni peilistä. Muistutan hyljettä, jolla on 

aurinkolasit päässä. Olen kesäluuseri. En ole rantakunnossa, ellei 
kyseessä ole ns. viimeinen ranta. (5–6/08) 

 
 (32) Asuuko minussa pieni pitkästynyt homo? Vaikea sanoa, todella vaikea 

sanoa. (11/10) 
 

  
Edellä olevat esimerkit (30–32) kuitenkin ilmentävät eetosta hieman eri tavoin kuin 

aiemmat esimerkit (26–29). Toki esimerkeissä (30–32) on samoja piirteitä, jotka 

viittaavat kirjoittajan uskottavuuteen ja persoonaan tavanomaisuudella ja 

henkilökohtaisuudella, mutta näissä on mukana myös liioiteltua ainesta, joka viittaa 

eetoksen lisäksi vahvasti toiseen vakuuttamisen keinoon, paatokseen. Näissä siis 

kirjoittaja laittaa oman persoonansa lisäksi mukaan myös omaa mielentilaansa ja 

tunteensa ja yrittää niiden kautta vedota lukijan tunteisiin ja saada heitä puolelleen. 

 

Paatokseen perustuvia keinoja löytyy Stillerin kolumneista runsaasti. Paatos tulee esiin 

siinä, miten Stiller yrittää vakuuttaa lukijan tunteiden avulla. Stillerille ominainen 

raflaava tapa kirjoittaa saa varmasti jokaisessa lukijassa aikaan jonkinlaisia tunteita, ja 

tämä on juuri paatoksen vaikutus. Paatos ilmenee kolumneissa kirjoittajan mielentilana 

tai tunteiden ilmaisuna, kuten seuraavissa esimerkeissä (33–37).  

  

 (33) Pitäkää paita päällänne uimarannoilla ja muistakaa, että loppuillasta 
monet nykynaiset ovat niin humalassa, että kaikki kelpaa. Naisten 
alkoholinkäyttö demokratisoi ihmissuhde markkinoita ja avaa 
kesäluuserille odottamattomia mahdollisuuksia. (5–6/08) 

 



  
 
35 

 (34) Miten meidän pitäisi suhtautua äijäilijään, joka tepastelee 
itsetyytyväisenä uimahallissa liian pienissä uimahousuissaan? Toivooko 
mies salaa, että häntä häiritään homoeroottisesti? (2/08) 

 
 (35) Ehkä seksuaalinen häirintä onkin monissa tapauksissa äijän tapa 

kompensoida heikentyvää erektiokulmaa. (2/08) 
 
 (36) Myönnetään: tunnen itseni uhatuksi. Pelkään puumanaisia, jotka 

metsästävät nuorta lihaa. Pelkään, että nuoret alfaurokset tulevat 
reviirilleni ja häiritsevät parisuhdettani. (10/09) 

 
 (37) Puolueiden välinen keskustelu on toistaiseksi ollut varsin epämääräisellä 

tasolla, joten monet meistä kaipaavat täsmällisiä vastauksia aikamme 
poliittisiin peruskysymyksiin: Mitä mieltä tirkistelijä-Jumala on 
klitoriksen stimuloimisesta dildolla? Onko vihreillä ja 
kristillisdemokraateilla kantaa anaaliyhdyntään heterosuhteessa? 
Voimmeko hyväksyä heterojen seksittömät sukupuolineutraalit 
avioliitot, joissa ihmiset pitkästyttävät toisensa hengiltä? (11/10) 

 
  
Esimerkit (33–37) tuovat ilmi erittäin kärkeväksi muotoiltua paatosta Stillerin 

kolumneissa. Esimerkissä (33) Stiller ilmoittaa oman näkökulmansa nuorten naisten 

humaltumisesta ja sen olevan positiivinen asia hänen kaltaisilleen miehille. Esimerkki 

(33) tuo paatosta esiin taas siinä, miten Stiller pohtii jossain määrin tabuina 

ymmärrettäviä aiheita. Esimerkit (34–36) taas liittyvät seksuaalisuuteen, joka saattaa 

olla yhteydestä riippumatta jossain määrin arka aihe ja näin erittäin vankan paatoksen 

sisältävä argumentti. Varsinkin kun Stiller viimeisessä esimerkissä (37) liittää 

uskonnollisen aspektin ja seksuaaliset asiat samaan asiayhteyteen, ja puhuu näistä 

suoraan ja niiden oikeilla nimillä, on paatos voimakkaasti latautunut ja saa aikaan 

reaktioita lukijassa. 

 

Näissä kaikissa edellä mainituissa kirjoittaja haluaa viestiä asiaansa lukijoille ja 

kärjistää oman mielipiteensä ehkä tarkoituksella juuri siten, että se herättäisi lukijassa 

tunteita. Toiset saattavat tuntea suurta ärtymystä, toiset ehkä samaistuvat ja tuntevat 

myötätuntoa. Paatoksen tärkein tehtävä tekstissä on kuitenkin saada aikaa reaktioita ja 

edellä olevat esimerkit (33–37) tekevät tehtävänsä vahvoilla aihealueilla ja 

sanavalinnoilla. Edellä mainituissa esimerkeissä Ruben Stiller liikkuu jopa poliittisesti 



  
 
36 

epäkorrektin rajamailla ja tuo paatoksen vahvasti esiin tätä kautta. Esimerkeissä (38–

43) paatos esiintyy aiemmista hieman poikkeavammalla tavalla. 

 

  (38) Nuoret! Lopettakaa juhliminen! Alkakaa elää arkea, pitkästykää ja 
pilatkaa elämänne! (3/07) 

   
  (39) Psykologeja ei enää tarvita. Onhan meillä hulluilla teidät, toimittajat. 

(2/07) 
 

  (40) Tekisi mieli ajaa ruumisautolla Hietsun uimarannalle ja huutaa 
solvauksia itseään palvovalle pinnalliselle nuorisolle. (5–6/08) 

 
  (41) Kesäluuserin on todella uskottava kauniiden ihmisten tyhmyyteen ja 

pinnallisuuteen. Kun kesäluuseri tajuaa, miten rumuus syventää 
luonnetta ja terävöittää älyä, hänen on helpompi kestää kesän valtavat 
paineet. (5–6/08) 

 
  (42) Tiedättekö miltä juutalaisesta tuntuu, kun hän odottaa näkevänsä 

elämänsä ensimmäisen mustan miehen, mutta mitään ei näy? Niinpä 
niin, te ette vain ymmärrä vähemmistön ongelmia. (2/09) 

   
  (43) Tähän on siis tultu. Homokeskeisessä maailmassa työtön paperityöläinen 

on kiinnostava vain, jos hän on homo. (11/10) 
 

 
Edellä mainituissa esimerkeissä (38–43) paatos tulee ilmi esimerkkejä (33–37)  

korrektimmalla tavalla. Esimerkeissä (38–43) näkyy selkeästi Stillerin oma erittäin 

vahva asenne kyseessä olevia asioita kohtaan ja hän kirjoittaa ne tavalla, joka on 

suorasukainen ja määrätietoinen. Paatos tulee kolumneissa esille siis voimakkaina 

kannanottoina asioihin, jotka kirjoittaja itse näkee yhteiskuntamme epäkohtina. Vahvan 

paatoksen avulla Stiller yrittää voittaa lukijoita puolelleen herättämällä voimakkaita 

tunteita. Suorasukainen kirjoitustapa ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä 

saattaa jakaa varmasti mielipiteitä. Esimerkeistä (38–43) huomaa kuinka kirjoittaja tuo 

omat tunteensa vahvasti mukaan. 

 

Viimeinen vakuuttamisen keino logos jää Stillerin kolumneissa kahta muuta hieman 

vähemmälle, mutta kuitenkin esiintyy teksteissä. Logos käsittelee vakuuttamista 

faktalla ja järkevyydellä, mikä ei varsinaisesti välttämättä sovikaan Stillerin 

kolumnikonseptiin, vaan pääpaino vakuuttamisessa on eetoksen ja paatoksen avulla 



  
 
37 

luodussa kärjistetyssä ilmaisussa. Kuitenkin kolumneista on poimittavissa logoksen 

piirteitä, joita esimerkit (44–48). 

 

  (44) Enää ei valiteta sitä, ettei mies itke ja kerro tunteistaan. Nyt haetaan 
palvelukseen taitavaa nikkaroijaa, arjen sankaria vasara kädessä. Miehen 
kanssa jaetaan pitkästyttävä arki tylsistyen elämän loppuun asti. Mikä 
voisi olla kauniimpaa? (3/07) 

 
  (45) Kesä on sietämättömän pinnallinen, eroottinen ja hysteerinen 

vuodenaika. (5–6/08) 
 
  (46) Kenties olet ottanut oppia Sarasvuon sekametelisopasta, jossa yhdistyvät 

kristinusko ja kova markkinatalous. Vai oletko huomannut, miten 
Tommy Hellstenin sanoma tehosi, kun hän lupasi ihmisten saavan sen, 
mistä he luopuvat? Luovuin Tommy Hellstenistä ja voin edelleen hyvin. 
(4/07) 

 
  (47) Puolueen äänitorvi Vihreä Lanka julkaisi taannoin selvästi 

antisemiittisen pilapiirroksen, jossa Davidin tähti rinnastettiin 
hakaristiin. Odotin, että suvaitsevaisuutta ja monikulttuurillisuutta 
saarnaavat vihreät olisivat pyytäneet anteeksi, mutta näin ei tapahtunut. 
(2/09) 

 
  (48) Homoja sorretaan jatkuvasti. Viime vuonna homoilta kiellettiin naiminen 

ravintolassa. Lääninhallitus painosti homoravintola Herculesta 
sulkemaan darkroominsa, seksiin tarkoitetut kopit. (11/10) 

 
 
Logoksen käyttö tekstissä on esimerkeistä (44–48) huomaten erittäin piilotettua ja 

muihin vakuuttamisen keinoihin sekoitettua. Esimerkissä (44) kirjoittaja yrittää vedota 

arkiseen asiaan ja sen ihannoimiseen. Esimerkki (45) tuo esiin faktoja kesästä, jotka 

ovat todenmukaisia, vaikkakin kirjoittajan omalla mielikuvalla maustettuja. Esimerkit 

(46) ja (47) ovat kyseenalaisia kohtia. Niissä on sekaisin kirjoittajan itse kokemaa 

faktaa jostain asiasta ja omaa mielipidettä tästä faktasta. Kaikki esimerkit kuitenkin 

jossain määrin yrittävät vedota faktaan ja järkevyyteen aiemmin mainittuja esimerkkejä 

eetoksesta ja paatoksesta vahvemmin.  

 

Vaikkakin logoksen tarkoitus on tuoda esiin faktat ja järkevät asiat, eivät ne sitä 

Stillerin kirjoituksessa tyylipuhtaasti ole. Lähinnä logosta ovat esimerkit (44–48) ja 

näiden avulla Stiller ehkä yrittää saada muuten niin kärkevään ja raflaavaan 



  
 
38 

kirjoitustyyliinsä hieman faktoja mukaan ja näiden avulla vedota lukijoiden järkeen ja 

ymmärrykseen. Logoksen pääasia on siis kirjoittajan oman mielen mukaan se missä 

määrin käyttää asiapitoisia perusteluja ja faktoja saadakseen aikaan vakuuttavuutta. 

Ruben Stillerin kolumneissa logos ei vaikuta olevan vakuuttamisen keinoista se tärkein 

ja erottuvin, ja omista intresseistään ja tyylistään johtuen, hän on ehkä halunnut sen 

kirjoittajana jättää minimiin. 

 

 

3.4 Argumentaatio kolumneissa 

 

Stillerin kolumnien argumentatiivinen rakenne ei ole kokonaisuudessaan täysin selkeä 

ja yksiselitteinen. Useimmissa teksteissä on havaittavissa useita argumentti-rakenteita, 

eikä argumentaatio näin ollen perustu välttämättä yhden pääväitteen varaan. 

Seuraavissa esimerkeissä (49–56) näkyy yhden kolumnin argumentatiivinen rakenne, 

johon on koottu kaksi väitettä (49) ja (52), näiden väitteiden perustelut (50–51) ja (53–

55), sekä yksi väite (56), jonka voitaisiin nähdä olevan pääväite ja jota kaikki edelliset 

väitteet tukevat. 

 

  (49) Homoja sorretaan jatkuvasti. (11/10) 
 
  (50) Homomiehet ovat saaneet porttikieltoja uimahalliin, koska he ovat 

masturboineet toisiaan saunassa. (11/10) 
 
  (51) Viime vuonna homoilta kiellettiin naiminen ravintolassa. Lääninhallitus 

painosti homoravintola Herculesta sulkemaan darkroominsa, seksiin 
tarkoitetut koppinsa. (11/10) 

 
  (52) Homous syntyy homoudesta, koska homous on pyhää. (11/10) 
 
  (53) Anni Sinnemäki saarnaa homojen puolesta ja puolueesta todetaan 

yleisesti, että homot ovat vihreiden Tali-Ihantala. (11/10) 
 
  (54) Homokeskeisessä maailmassa työtön paperityöläinen on kiinnostava 

vain, jos hän on homo. (11/10) 
 
  (55) Ilkka Kanervan tai kenen tahansa muun heteromiehen seksuaalisuudesta 

saa sanoa mitä vain, mutta homouden alkuperän kyseleminen on 
poliittisesti epäkorrektia. (11/10) 



  
 
39 

 
  (56) En voi sille mitään, että median jatkuva homoinfo alkaa pitkästyttää 

allekirjoittanutta. (11/10)  
 

Argumentit muodostuvat esimerkeistä (49–51) ja (52–55) ja (56). Ensimmäinen 

esimerkki (49) sisältää väitteen homoja sorretaan jatkuvasti. Lukija miettii väitteen 

jälkeen, miksi homoja sorretaan kirjoittajan mielestä. Tätä väitettä tukee kirjoittajan 

perustelut esimerkeissä (50) ja (51). Kyseisen kolumnin toinen argumentatiivinen 

rakenne koostuu esimerkin (52) väitteestä homous on pyhää, jota tukevat perustelut 

esimerkeissä (53–55). Näissä kirjoittaja ilmaisee perusteluin miksi hänen mielestään 

homoutta pidetään pyhänä asiana. Koko kolumnin pääväitteen, esimerkki (56), 

kirjoittaja esittelee vasta kolumnin lopussa. Kirjoittajan oma henkilökohtainen 

mielipide ja väittämä, median jatkuva homoinfo alkaa pitkästyttää allekirjoittanutta, 

saa vahvistusta ja perustelunsa aiemmista esimerkeistä (49–55), joissa kerrotaan siitä, 

kuinka homous on joka puolella kirjoittajan mielestä esillä. 

 

Argumentaatio aineiston kolumnissa saattaa myös rakentua pelkästään yhden 

pääväitteen varaan. Tällöin tekstissä olevat perustelut tukevat vain tätä yhtä väitettä, ja 

yhdessä ne kaikki muodostavat kokonaisen argumentaation. Esimerkit (57–60) 

muodostavat argumentaation, joka rakentuu yhden pääväitteen varaan. 

 

  (57)  Meitä toki lohduttaa yksi ajatus: tylsyys on nykyään hyve. (3/07) 
 
  (58) Karnevaalien aika on ohi, nyt ylistetään kaikkea tuttua ja turvallista ja 

hellitään omaa harmaata arkea. (3/07) 
 
  (59) Nyt tavoitteena on 15 tuntia harmaata arkea vuorokaudessa. (3/07) 
 
  (60) Poliitikot haluavat ilmoittaa, että he elävät yhtä tylsää elämää kuin me. 

(3/07) 
 

Edellisistä esimerkeistä (57–60) koostuvassa argumentaatio-rakenteessa on yksi 

pääväite, esimerkki (57), jota muut esimerkit, perustelut tukevat. Pääväite on koko 

kolumnin kantava ajatus, jonka kirjoittaja toteaa kolumnissa. Hän väittää, että tylsyys 

on nykyään hyve. Jotta kirjoittaja saisi lukijat uskomaan tämän väitteen, hän on antanut 

väitteelle tueksi perusteluja, jotka tulevat ilmi esimerkeissä (58–60). Ensimmäinen 



  
 
40 

perustelu (58) tukee väitettä kertomalla tylsyyden olevan hyve, koska karnevaalien aika 

on ohi, ja nyt ylistetään kaikkea tuttua. Samanlainen ajatus on esimerkissä (59). Se, 

miksi tylsyys on nykyään hyve kirjoittajan mielestä, johtuu siitä seikasta, että nyt 

tavoitteena onkin harmaa arki, ehkäpä aiemmin tavoitteena olleen glamourin ja 

tähtiloisteen sijaan. Viimeinen esimerkki (60) tuo perusteluun mukaan ulkopuoliset ja 

auktoriteetin äänen, kun perusteluissa viitataan myös poliitikkojen elävän yhtä tylsää 

elämää kuin me tavallisen ihmiset. Kirjoittaja kysyy miksei siis tylsyys olisi hyve, kun 

kerta poliitikotkin elävät tylsästi. Yhdessä kaikki perustelut ja väite muodostavat koko 

kolumnin argumentaation, joka toimivana kokonaisuutena saa lukijan uskomaan sen, 

mitä kirjoittaja haluaa sanoa. 

 

 

3.5 Tyyli kolumneissa 

 

Analysoitaessa tyyliä, on ensin selvitettävä mitä tyylilajia teksti kokonaisuudessaan 

esittää. Eri tyylilajit muodostuvat juhlatyylistä, asiatyylistä ja arkityylistä. Kolumnit 

edustavat arkityyliä, koska ne sisältävät paljon puhekieltä tai puhekielen omaista kieltä 

sekä ajoittain voima- ja kirosanoja. Arkityyli suosii muutoinkin muita tyylilajeja 

vapaampaa ja rennompaa kielenkäyttöä ja kirjoittaja voi hyvin tuoda oman persoonansa 

esille kielessään. Arkityyli näkyy kolumnissa sanavalinnoissa, ja erilaisissa 

lauseratkaisuissa, jotka eivät olisi asia- tai juhlatyylissä korrekteja. Nämä asiat tulevat 

ilmi edempänä olevista esimerkeistä troopeista ja skeemoista. 

 

 

Kun tyyli on selvitetty, siirryn analysoimaan kolumnien kielikuvia, eli trooppeja ja 

skeemoja. Kaikkia teoria osassa (ks. alaluku 2.2.5) esiteltyjä trooppeja ja skeemoja ei 

kolumneista löydy, mutta suurin osa näistä kielikuvista on edustettuina. Kokosin 

löydöksistäni taulukot (ks. taulukko 1 ja taulukko 2), johon kokosin lukumääräisesti 

löytyneet troopit ja skeemat aina kustakin kolumnista. Esittelen ensin taulukon, jonka 

jälkeen erittelen vielä jokaisen kohdan ja annan esimerkkejä kustakin troopista ja 

skeemasta. 

 



  
 
41 

Troopit 

Erilaisia trooppeja esiintyy Stillerin kolumneissa melko paljon. Vaikka useita trooppeja 

on käytetty vain kerran tai kaksi, variaatiota eri trooppien käytössä on paljon (ks. 

taulukko 2). Taulukkoon 2 olen koonnut kolumneittain niissä esiintyvät troopit ja 

niiden lukumäärät. Nähtävissä on myös kunkin troopin esiintyminen kaikissa 

kolumneissa yhteensä, sekä kussakin kolumnissa esiintyvät kaikki troopit yhteensä. 

 

Taulukko 2. Ruben Stillerin kolumneissa esiintyneet troopit 
 
TROOPIT 2/07 3/07 4/07 2/08 5–6/08 2/09 4/09 10/09 9/10 11/10 Yht. 
aforismi 0 0 0 0 0 0 7 0 0 0 7 
alluusio 1 1 1 0 0 2 0 0 0 3 8 
elollistaminen 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 1 
eufemismi 0 0 0 0 0 5 0 1 0 0 6 
hyperbola 0 2 0 0 7 2 2 5 0 2 20 
interrogaatio 7 5 4 5 1 1 1 5 1 8 38 
ironia 2 5 3 4 5 4 2 2 2 3 30 
sarkasmi 1 1 2 0 0 0 1 1 0 0 6 
litoteesi 0 0 0 1 1 2 0 0 0 2 6 
metafora 1 1 4 3 2 0 7 6 5 4 33 
metonymia 0 0 0 0 0 7 0 0 2 4 13 
sitaatti 4 0 3 1 0 0 5 0 0 1 14 
vertaus 0 0 3 1 2 1 1 3 0 0 11 
Yhteensä 16 16 21 15 18 24 26 20 10 27 193 

 

 

Seuraavat esimerkit (61–63) voivat tulkintatavasta riippuen olla joko sitaatteja, 

aforismeja tai molempia. Tekstissä ne ovat merkittyinä lainausmerkein ja ilmoitettiin 

kuka kyseisen lausahduksen on sanonut, joten ne ovat sitaatteja. Sisällöltään ne ovat 

kuitenkin myös aforismeja yleismaailmallisina ja tunnettuina mietelauseina, jotka on 

puettu ytimekkääseen muotoon. Ne ovat myös ikuisia ja yleispäteviä, kuten aforismien 

luonteeseen kuuluu. Latinankieliset viisaudet ovat muun muassa filosofi Senecalta (61), 

Plinius vanhemmalta (62) ja kirkkoisä Augustinukselta (63).  

 

 (61) ”Ignis quo clarior fulsit, citius exstinguitur.” (4/09) 



  
 
42 

 (62) ”Nihil esse certi!” (4/09) 
 

 (63) ”Humanum fruit errare, diabolicum est per anomisatem in errore 
manere!” (4/09) 

 

 

Yllä olevia aforismeja esiintyy vain yhdessä kolumnissa. Ne ovat kolumnissa 

esimerkkeinä latinalaisista kuolemattomista sanonnoista ja viisauksista. Stiller kertoo 

jokaisen aforismin kohdalla kuka sen oli sanonut ja mitä latinan kielinen ilmaus 

tarkoittaa suomeksi.  

 

Alluusiota esiintyy melko vähän kolumneissa. Tätä kielikuviota ei käytetä kaikissa 

kolumneissa ollenkaan, vaan pelkästään karkeasti sanoen noin puolessa aineiston 

kolumneissa. Alluusiossa viitataan johonkin asiayhteyden ulkopuolella tunnettuun 

asiaan.  

   

  (64) Älkää säätäkö päätänne on myös ristiretki psykoterapiaan. (2/07) 

   
  (65) Poliitikot ovat vaalihuumassaan ryöstöviljelleet sanaa niin 

häikäilemättömästi, että ”arki” on vietävä saunan taakse ja sille 
annettava kunniallinen armolaukaus. (3/07) 

 
  (66) Me kyynikot istumme katsomossa ja tiedämme, ettei keisarilla ole 

vaatteita. (4/07) 
 
  (67) Jos olisin Guantánamon islamistivanki, saisin vihreiltä rakkautta. (2/09) 
 
  (68) Alussa oli Ylen homoilta, joka ei päättynyt koskaan. (11/10) 

 
   

 

Esimerkin (64) alluusiolla ristiretki viitataan historiallisiin, keskiajalla tapahtuneisiin 

ristiretkiin, jotka olivat uskonnollisesti motivoituneita sotaretkiä. Tässä yhteydessä 

tarkoitetaan ristiretken suuntautuvan puheenaolevan kirjan avulla psykoterapiaan ja 

ihmisten käsityksiin psykoterapiasta. Esimerkissä (65) on käytetty alluusiona sanaa 

ryöstöviljely, jota esimerkin poliitikot ovat harjoittaneet sanalla arki siinä määrin, että 

se on menettänyt merkityksensä. Myös kunniallinen armolaukaus antaa lukijalle 



  
 
43 

vihjeen ajoista, jolloin armolaukauksia on konkreettisesti harjoitettu. Tässä yhteydessä 

armolaukaus annettaisiin metaforisesti arki sanalle. Esimerkissä (66) viimeisessä 

lauseessa ettei keisarilla ole vaatteita, viitataan tunnettuun satuun Keisarin uudet 

vaatteet. Alluusio on tässä esimerkissä erittäin ilmeinen, ja koko virke liittyy 

ajatukseltaan kyseiseen vihjeenä olevaan satuun, jossa turhamainen keisari lankeaa 

huijariräätälin ansaan. Esimerkki (67) alluusiosta antaa Guantánamolla lukijalle 

viitteen Kuubalaiseen vankileiriin Guantánamon lahdella. Viimeinen esimerkki (68) voi 

viitata kahteen asiaan. Ensimmäinen mielikuva, joka esimerkistä tulee, viittaa Väinö 

Linnan Täällä pohjan tähden alla –trilogiaan, ja sen alkulauseeseen ”Alussa olivat suo, 

kuokka ja Jussi.” Toinen mielikuva, joka alluusiosta tulee, viittaa Raamattuun ja 

luomiskertomukseen: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Molemmat mielikuvat ovat 

hyvin tunnettuja aloituksia, ja näin myös toimii kolumnin aloituksessa tehokeinona. 

 

Vain yhdestä kolumnista löytyy yksi ainoa elollistamiseen liitetty trooppi. Ihan 

selkeästi se ei välttämättä ole luokiteltavissa elollistamiseksi, mutta ainoa sitä lähinnä 

oleva ilmaus se kolumneissa kaiken kaikkiaan oli. 

 

 (69) Kuulumme mukavaan keskiluokkaan ja maksamme veromme 
jäykistynyt hymy huulillamme, mutta random tekee julmaa pilkkaa 
elämänhallintaprojektistamme. (3/07) 

 
 

Esimerkissä (69) random-toiminnolle annetaan inhimmillinen ominaisuus pilkata 

elämähallintaprojektia. Asia ei tule ilmi pelkästä esimerkistä, vaan ilmenee 

kontekstista, että randomilla, kirjoittaja tarkoittaa kahvinkeittimen ajatuksiin liittyvää 

toimintoa. Esimerkissä tuolle toiminnolle annetaan erittäin inhimillinen ominaisuus, eli 

oma tahto, joka ilmenee pilkkaamisena ihmisen toimintaa kohtaan. 

 

Eufemismia löytyy kolumneista hieman enemmän kuin edellistä trooppia, mutta sitä 

ilmeni vain kahdessa aineiston kolumnissa. Toisessa kolumnissa eufemismia on 

kuitenkin käytetty enemmän kuin kerran, toisessa vain kerran. 

 

 (70) Muistan, miten melkein näin mustan miehen. (2/09) 



  
 
44 

Kaunistelevaa ja kiertelevää ilmausta on esimerkissä (70) osoittamassa on ilmaus musta 

mies, jota on käytetty korvaamassa poliittisesti epäkorrektia ja rasistista sanaa neekeri. 

On hieman kyseenalaista määritelläänkö sana musta, ihmisestä puhuttaessa, 

eufemismiksi sen vakiintuneisuuden vuoksi, mutta alkuperäisesti se on kiertoilmauksen 

ominaisuudessa käyttöön tullut. Muut kolumnissa esiintyneet eufemismit liittyivät myös 

ihmisten eri rotuihin ja tarkemmin ihonväriin. 

 

Kolumneissa hyperbolisia ilmauksia, eli asioiden liioittelua, on myös suhteellisen 

paljon. Ilmauksia ei ole kaikissa kolumneissa, mutta suurimmassa osassa kuitenkin. 

Esimerkit (71–74) edustavat kolumnien hyperbolisia ilmauksia. 

 

  (71) Vihaan kesäfestivaalien ylieroottisia puolihippejä, uimarantojen 
sairaanruskeita pullistelijoita ja terassien itsevarmoja sporttiääliöitä. (5–
6/08) 

 
  (72) Kesä on sietämättömän pinnallinen, eroottinen ja hysteerinen 

vuodenaika. (5–6/08) 
 

  (73) Nyt tavoitteena on 15 tuntia harmaata arkea vuorokaudessa. (3/07) 
 
  (74) Homous syntyy homoudesta, koska homous on pyhää. (11/10) 

 

Esimerkeissä (71) ja (72) hyperbolisuus tulee ilmi sanojen korostamisella ja 

kohottamisella: ylieroottinen, sairaanruskea; sietämättömän pinnallinen, eroottinen ja 

hysteerinen. Myös verbin vihaan käyttö esimerkissä (71) antaa voimakkaasti 

liioittelevan kuvan. Esimerkeissä (73) ja (74) hyperbolisuus on sanojen takana 

merkityksissä ja siinä sanomassa mitä kirjoittaja haluaa kommenteillaan kertoa. 

Esimerkki (74) kertoo, että homous on pyhää. Ihmisille on pyhiä asioita eri asiat, mutta 

se, että homous olisi pyhä asia, on tietyssä määrin liioiteltu väite. Molemmissa 

esimerkeissä (73) ja (74) informaatio on selkeästi ylikorostettua ja liioiteltua. 

 

Interrogaatio, eli joko retorista kysymystä tai muutoin kysymyksen ilmaisemaa 

lauserakennetta esiintyy jokaisessa kolumnissa. Toisissa kolumneissa ilmauksia on 

käytetty erittäin runsaasti, ja toisissa vain yksi tai kaksi kertaa.  

    



  
 
45 

 (75) Mitä helvettiä tapahtui ylioppilasjuhlien jälkeen? (4/09) 
  
 (76) Miksi arki kulutettiin puhki ja raiskattiin? (3/07) 
 
 (77) Missä on siis häiriö silloin, jos nainen ei saa orgasmia? (2/07) 
 
 (78) Toivooko mies salaa, että häntä häiritään homoeroottisesti? (2/08) 
 

  (79) Tiedättekö miltä juutalaisesta tuntuu, kun hän odottaa näkevänsä 
elämänsä ensimmäisen mustan miehen, mutta mitään ei näy? (2/09) 

 
 (80)  Kannattaako sitä rikkoa vain helpon yhdynnän takia? (10/09) 
 
 (81) Voisivatko monikulttuurisuusintoilijat edes kerran kiinnittää huomiota  

  meihin kvasikulttuurisiin ja omistaa meille suvaitsevaisuusseminaarin? 
(9/10) 

  
 (82) Asuuko minussa pieni pitkästynyt homo? (11/10) 

 
 
Interrogaatio on helposti havaittavissa tekstistä muun muassa tavanomaisesta 

kysymyssanasta, kuten esimerkissä (75–77) sanat mitä, miksi ja missä. Esimerkeissä  

(78–82) interrogaatio-ilmaus on kysymyksen muotoon puettu kysyvä lauserakenne. 

Näissä esimerkeissä kysymyksen ilmaisee pääte -ko/-kö. Kaikissa esimerkeissä on 

kysymystä osoittamassa kysymysmerkki. Interrogatiivinen ilmaus näyttäisi 

kolumneissa rytmittävän tekstiä ja vievän asiaa loogisesti eteenpäin. Interrogaatio-

ilmausten avulla kirjoittaja heittää ilmoille kysyvän ajatuksen, jota hän itse tuntuu 

pohtivan, tai joka on kirjoittajan kannalta pulmallinen ja oleellinen ongelma. 

Kysymyksen ilmaiseva lauserakenne kolumnissa heittää hetkeksi pallon lukijalle, joka 

alkaa ehkä itse väistämättä pohtimaan kysymystä ja näin kirjoittaja ja lukija toimivat 

eräänlaisessa vuorovaikutuksessa. Interrogaatio toimii kolumneissa vahvana 

tehokeinona, varsinkin jos ne ovat hieman kyseenalaisia ja huomiota herättäviä, kuten 

esimerkit (75–82). Kaikille esimerkeille on yhteistä niiden retorisen kysymyksen 

luonne. Tarkoitus ei ole saada vastauksia kysymyksiin, vaan saada aikaan reaktio, jossa 

lukija havahtuisi ja näkisi kirjoittajan näkökulman. 

 

Ironiaa esiintyy Stillerin kolumneissa huomattavan paljon. Se on kärkipäässä eniten 

käytetyistä tyylikeinoista. Retorisena keinona ironia on toimiva, jos sen osaa sijoittaa 



  
 
46 

oikeisiin asiayhteyksiin ja ajoittaa sopivasti. Ironia on yhteydessä vastaanottajaan ja 

siihen miten tämä kokee jonkin ironisena tai ei.  Esimerkkien (83–88) kommentit 

edustavat ironiaa. Jotta ironisuuden ymmärtäisi täysin, tulisi se nähdä kontekstissaan. 

 

  (83)  Nainen hämmästyy varmasti, kun kesäluuseri ottaa esille  mahtavan 
projektorikelloavainperänsä. (5–6/08) 

 
 (84) Jos koiraa ei ole saatavilla, tarkoitukseen kelpaa mies. (3/07) 
 
 (85) Miehisyys kun on niin herkkä asia. (2/08) 
 

 (86) Sillä Jeesus on todella pieni ongelma, kun bar mitsva lähestyy eikä juntti 
osaa sanaakaan hepreaa. (9/10) 

 
 (87) Minäkin parannan maailmaa. Boikotoin Atrian tuotteita. (10/09) 
 

 (88)  Homokeskeisessä maailmassa työtön paperityöläinen on kiinnostava 
vain, jos hän on homo. (11/10) 

 
  
Esimerkissä (83) ironisuutta tuo esiin hyvin sanat hämmästyy varmasti, kesäluuseri ja 

mahtava projektoriavainperä. Esimerkistä tulee mielikuva avuttomasti, hieman 

tyhmästä henkilöstä, joka on varma siitä, että saa hurmattua naisen omasta mielestään 

erityisen mahtavalla esineellään. Ironialle tyypillisesti todellinen merkitys ja käytetyt 

sanat ovat esimerkissä (83) ristiriidassa. Esimerkin (84) ironia piilee siinä, kun 

kirjoittaja väittää, että tarvittaessa miehen voisi korvata koiralla. Kolumni josta 

esimerkki (84) on, käsittelee arjen harmautta, tavallisuutta ja miehen väheksymistä. 

Tässä tapauksessa, kolumnin kirjoittajan ollessa myös itse mies, voisi ajatella kyseessä 

olevan itseensä kohdistuva ironia, eli itseironia. Kuten troopeissa yleensäkin, ironiakin 

sanoo jotain muuta kuin mitä sanat todella tarkoittavat ja merkitystä on haettava 

sanojen takaa, kuten esimerkissä (85). Tässä on selkeästi esillä se, kuinka todellinen 

merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Onko miehisyys oikeasti niin herkkä asia? 

Voisiko todellinen merkitys kohdistua naiseuteen herkkänä asiana? Kaikissa edeltävissä 

esimerkeissä (83–85) tulee esiin katkeruus, joka on ironialle ominainen seikka. 

 

Esimerkissä (86) ironisuus tulee esiin siinä, kuinka kirjoittaja toteaa Jeesuksen olevan 

ongelmista pienin bar mitsvan aikaan, kun suurempi murhe on se, ettei juntti osaa 



  
 
47 

sanaakaan hepreaa. Juntilla kirjoittaja viittaa itseensä. Tässä esimerkissä ironisuus tulee 

parhaiten esiin kontekstissaan, mutta sitä voi havaita myös pelkästä esimerkistä. 

Asioiden ristiriitaisuus ja pieni itseensä kohdistuva katkeruus näkyvät esimerkistä. 

Ironisuus viimeisessä esimerkissä (87) tulee esiin hieman peiteltynä hyökkäyksenä 

Atria-yhtiötä kohtaan. Kirjoittajan aloittaa ensin suurella asialla ja kertoo parantavansa 

maailmaa, mutta jatkaa sitten kertomalla kuinka hän maailmaa parantaa eli 

boikotoimalla tuore-elintarvikkeita valmistavan yhtiön tuotteita. Ironia on tyypillisesti 

tilannesidonnaista ja selkeämmin ironia tulee tässäkin esimerkissä esiin, jos sen 

sijoittaisi takaisin omaan kontekstiinsa, mutta ironinen sävy on kuitenkin havaittavissa 

pelkästä esimerkistäkin. Viimeinen esimerkki ironiasta (88) keskittää ironiansa siihen, 

kuinka homot ovat olleet esillä joka mediassa, ja vain heistä on saatu kiinnostavaa 

keskustelua aikaan. Normaalisti ehkä paperityöläinen ei kuulosta kiinnostavalta, mutta 

kirjoittaja väittää, että jos kyseessä olisi homo, niin alkaisi kaikkia kiinnostaa myös tuo 

työtön paperityöläinen. Tässä esimerkissä tulee ilmi selkeästi se, että ironia sanoo usein 

toista, kuin mitä oikeasti tarkoitetaan, ja esimerkki on erittäin kärjistetty. 

 

     Sarkasmia on kolumneissa melko vähän. Tätä trooppia ei esiinny kaikissa kolumneissa, 

vaan ainoastaan noin puolessa aineistoa. Sarkastinen kommentti tarvitsee aina jonkun 

uhrin, joten ehkä siitä syystä kolumneissa se on jäänyt vähemmälle.  

 

  (89)  Nuoret! Lopettakaa juhliminen! Alkakaa elää arkea, pitkästykää ja 
pilatkaa elämänne! (3/07) 

 
  (90)  Totta kai, Pasi. Psykologeja ei enää tarvita. Onhan meillä hulluilla teidät, 

toimittajat. (2/07) 
 

  (91)  Minulla on mainio ehdotus, Atria.  Räjäytetään tasa-arvopankki! 
Valitkaa seuraavaan mainokseen Ike Kanervan näköinen keski-ikäinen 
mies, joka näyttää naivan nuorta naista takaapäin. (10/09) 

 
  (92)  Rakkaat stuidut! Carpe diem, tarttukaa hetkeen, mutta muistakaa 

kondomi. (4/09)  
 

Esimerkin (89) sarkastisella kommentilla puhutellaan nuoria: Nuoret! Näin sarkasmi 

saa tässä yhteydessä uhrikseen nuoret. Itse sarkastisuus piilee lauseessa alkakaa elää 

arkea, pitkästykää ja pilatkaa elämänne. Esimerkin (90) sarkastisuus kohdistetaan 



  
 
48 

toisaalta tekstin Pasille, joka koko tekstin aiemman maininnan mukaan on toimittaja, 

toisaalta sarkastisuus on suunnattu kaikille toimittajille yhteisesti: teidät, toimittajat. 

Sarkasmi esimerkissä (91) kohdistuu tuore-elintarvikkeita valmistavalle Atria-yhtiölle 

ja tämän tv-mainokseen, jossa keski-ikäinen naishenkilö haaveilee nuoresta miehestä. 

Sarkasmi piilee jo esimerkin ensimmäisessä virkkeessä Minulla on mainio ehdotus, 

Atria. Lauseessa ilmenee piilomerkitys päinvastaisena, kuin mitä lauseen suora 

merkitys on. Esimerkin (91) jatkuessa sarkastisen sävyn huomaa, kun alkuperäinen 

ajatus mainoksesta heitetään täysin ympäri.  

 

Esimerkki (92) sarkasmista kohdistaa ivansa tuoreille ylioppilaille, rakkaat stuidut. Jo 

tässä aloituksessa voi havaita hieman purevuutta ja ylimielisyyttä. Esimerkissä 

kehotetaan tuoreita ylioppilaita muuten tarttumaan hetkeen, ja elämään täysillä, mutta 

lopussa kuitenkin painotetaan, ettei liian vauhdikkaasti saa olla hetkessä kiinni ja 

kehotetaan muistamaan ehkäisy. Tässä esimerkin viimeisessä virkkeessä korostuu itse 

sarkasmi, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa; nuorilla on kaikki ovet avoinna ja pitää 

osata elää hetkessä ja tarttua hetken tuomiin haasteisiin, mutta muistaa kuitenkin, että 

teoilla on seuraukset, joten on suositeltavaa pitää järki mukana. Kaikissa esimerkeissä 

(89–92) sarkasmi sai aina jonkin kohteen purevalle ivalleen. 

 

Litoteesia esiintyy kolumneissa hieman. Vain kolmessa kolumnissa käytetään 

vähättelyä tehokeinona. Litoteesi-ilmaukset kolumneissa ovat kaikki sellaisia, joissa 

tehostus luodaan laimentavalla ilmauksella. 

 

  (93) Mikään ei ole niin kuin ennen. (2/08) 
 
  (94) Harmittaa, että olen vain tavallinen suomenjuutalainen, joka melkein 

näki mustan Kekkosen autossa. (2/09) 
 

Molemmat esimerkit (93) ja (94) ovat vähättelevään sävyyn kirjoitettuja, joissa joko 

vähätellään itseä tai yleistä maailman tilaa. Esimerkissä (93) vähätellään maailmaan 

tilaa, ja väitetään, että kaikki on muuttunut ja mikään ei ole samoin kuin ennen. 

Ilmauksesta saa käsityksen, että ennen kaikki oli paremmin kuin nykyään. Esimerkki 

(94) taas kohdistaa vähättelyn kirjoittajaan itseensä, jossa hän kertoo olevansa vain 



  
 
49 

tavallinen suomenjuutalainen, eikä mitään muuta, ja hän vain melkein näki jotain, mitä 

hänen olisi pitänyt nähdä kokonaan. Molemmat esimerkit ovat siis laimentavia ja 

vähätteleviä ilmauksia. 

 

Metaforisia ilmauksia on ajoittain ehkä jopa vaikea huomata tekstitä, koska niin monet 

metafora-ilmaukset ovat melko vakiintuneita sanontoja kielessä, joten niitä on ehkä 

vaikea mieltää edes metaforiksi. Esimerkit (95–99) ovat tällaisia kielessä erittäin 

tavanomaisia ja arkisia ilmauksia, jotka ovat kuitenkin alkuperäisesti metaforia.  

  

 (95) Kesän kynnyksellä katselin itseäni peilistä. (5–6/08)  
 
 (96) Pian tajusin, että unelmani oli romahtamassa. (4/09) 
 

 (97) Ne patsastelivat arvokkaan ja synnintuntoisen näköisinä ja hoilasivat 
virsiä. (9/10) 

 
 (98) Ja tämän jälkeen kului vielä kaksikymmentä vuotta ennen kuin tietooni 

kantautui järkyttävä suru-uutinen: kääntymystäni ei hyväksytä Israelissa, 
koska tiukkapipot eivät hyväksy rabbia. (9/10) 

 
 (99) Mutta ei murehdita turhia – näihin vaaleihin vihreät tulevat joka 

tapauksessa ajamaan homoilla, arvoliberalismin kilpi suojanaan. (11/10) 
 

Vakiintunut metafora-ilmaus kesän kynnyksellä esimerkissä (95) kuvaa aikaa juuri 

ennen kesää. On absurdia puhua kesän kynnyksestä, koska sellaista ei voi 

konkreettisesti olla olemassa; kesä ei ole kuten huone, johon voi astua ylittämällä 

kynnyksen. Ilmaus on todennäköisesti tästä kuitenkin peräisin. Jos seisoo huoneen 

kynnyksellä, on melkein huoneessa. Sama ajatus on metaforisesti siirretty kesän 

tulemiseen; ollaan jo kesän kynnyksellä, eli pian on kesä. Stiller on käyttänyt 

kolumnissa varsin tavanomaista metaforaa. Myös esimerkki (96) tuntuu erittäin 

absurdilta, jos sen yrittäisi ajatella tapahtuvaksi oikeaksi. On mahdotonta, että unelmat 

romahtaisivat, koska unelma on abstrakti asia. On kuitenkin mahdollista, että 

esimerkiksi valtava kerrostalo jostain syystä romahtaisi maan tasalle. Tämä ajatus ja 

tunnemaailma on siirretty metaforaan, jossa unelmat eivät toteudukaan toivotulla 

tavalla. Metaforan myös unelmien romahtaminen on erittäin vakiintunut ilmaus ja 

paljon kielessä käytetty.  



  
 
50 

Esimerkki (97) metaforalla patsastella tarkoitetaan ihmisten tyyliä kävellä tai olla kuten 

patsaat ovat: arvokkaina, jähmeinä ja kunnioitettavina. Patsasteluun liitetään siis 

samanlaistan arvostuksen tunnetta, kuin mihin konkreettiset patsaat olemuksellaan 

pyrkivät. Samanlaista metaforisuutta ilmentää esimerkissä (98) sana tiukkapipot, jolla 

viitataan joihinkin tekstissä esiintyneisiin ihmisiin. Ilmaus ei kirjaimellisesti kuitenkaan 

tarkoita, että kyseisillä ihmisillä olisi päissään tiukat pipot, vaan ilmauksen metafora 

piilee juuri tässä kielikuvassa, jossa tiukkapipoilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat 

hieman ahdasmielisiä ja tarkkoja asioista. Tämä metafora on puhekielessä erittäin 

vakiintunut ilmaus. Viimeinen metafora esimerkki (99) sisältää kaksi metaforista 

ilmausta. Ajamaan homoilla on metaforinen ilmaus kokonaisuudessaan, eikä voi olla 

kirjaimellisesti tosi. Homot rinnastetaan esimerkissä hevosiin, joilla poliitikot ajaisivat 

uljaasti vaaleihin. Ajamisella esimerkissä viitataan siihen, että homot ovat poliitikoille 

vaaleissa etu, jota he käyttävät omaksi hyödykseen menestyäkseen vaaleissa. Esimerkin 

toinen metafora on arvoliberalismin kilpi,  mikä liittyy edeltävään metaforaan 

kiinteästi. Tällä tarkoitetaan poliitikkojen kantaa ja mielipidettä ihmisoikeusvapauteen, 

ja kuinka he metaforisesti pitävät tätä aatettaan suojana, kilpenä, jonka avulla he ovat 

voitokkaita vaaleissa. 

 

Jotkin metaforat voivat olla hyvin lähellä metonymiaa, kuten aiemmin ollut esimerkki 

(99). Tiukkapipon voisi hyvin ajatella myös metonymiseksi ilmaukseksi, jossa sanalla 

tiukkapipo korvataan tekstissä siihen viittaava ihmisryhmä. Esimerkit (100–103) 

kuvastavat kolumnien metonymiaa. 

 
 (100) Arvostan edelleen tätä patsastelua, vaikka ajatus juutalaisesta Jumalan 

pojasta ei ole ihan minun makuuni. (9/10) 
 

 (101) Odotin hermostuneena Turku–Helsinki-tien varrella Suuren Valkoisen 
Presidentin mustaa autoa. (2/09) 

 
 (102) Mustan kanssa tulee toimeen, mutta tekopyhä vihreä käy hermoille. 

(2/09) 
 
 (103) Vihreät ovat hyvässä seurassa. (11/10) 

 



  
 
51 

Esimerkissä (100) Jumalan poika on korvaamassa sanaa Jeesus, vapahtaja tai jokin 

muu synonyymi, joka tarkoittaa kyseisen monoteistisen uskonnon merkkihenkilöä, 

pelastajaa. Esimerkissä (101) metonymia ilmaus Suuri Valkoinen P