Eettinen johtaminen kansallisissa lajiliitoissa
Mård, Linda Mirjam (2019-10-15)
15.10.2019
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101432666
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101432666
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii suomalaisten lajiliittojen eettistä johtamista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitä eettinen johtaminen oikeastaan on lajiliittojen johtajien näkökulmasta. Tavoitteena oli myös luoda käsitys siitä, millaisia eettisiä ongelmia lajeissa esiintyy, ja kuinka hyvin lajiliittojen johtajat ovat selvillä ongelmista ja niiden laajuudesta. Tutkimuksessa selvitettiin myös, missä eettiseen problematiikkaan liittyvissä asioissa lajiliitot itse kokevat olevan kehittämisen varaa.
Johtajalla on suuri vaikutus ympäristöönsä – alaisiin, sidosryhmiin sekä myös laajemmin yhteiskuntaan. Useiden tutkimusten mukaan eettisellä johtamisella voidaan saada aikaan myös eettisempää yhteisöä (Bedi, Alpaslan & Green 2016: 517). Toisin sanoen, eettisellä johtajalla on mahdollisuus levittää eettistä ajattelutapaa eteenpäin. Urheilun eettiset ongelmat, kuten seksuaalinen häirintä, rasismi, dopingrikkeet sekä kilpailumanipulaatio, eivät häviä ilman työtä. Urheilujohtajilla onkin loistava mahdollisuus jalkauttaa eettistä käyttäytymistä ja ajatusmalleja eteenpäin olemalla itse eettinen johtaja.
Tutkimuksen teorian muodostavat Dennis P. Wittmerin (2005) ja Peter Northousen (2013) eettisen johtamisen mallit. Wittmer yhdistelee mallissaan aikaisempia eettisen johtamisen malleja, ja luo niistä ikään kuin yhteenvedon. Northouse taas käsittelee eettistä johtamista viiden eettisen johtamisen periaatteen kautta. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat johtaminen, eettinen johtaminen sekä lajiliitot. Myös urheilun eettiset ongelmat, kuten kiusaaminen, rasismi, häirintä, doping ja kilpailumanipulaatio ovat keskeisiä käsitteitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja käytetty tiedonhankintamuoto oli teemahaastattelu. Tutkimuksesta varten haastateltiin seitsemää lajiliiton johtajaa. Haastatteluihin valittiin suomalaisten urheilun lajiliittojen ylintä johtoa, eli toimitusjohtajia, toiminnanjohtajia sekä pääsihteerejä. Haastattelut toteutettiin kasvokkain, ja kaikki haastattelut tallennettiin ja kirjoitettiin auki. Haastatteluista syntyi yli 100 sivua litteroituna aineistoa.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisessa urheilussa esiintyy ongelmia laidasta laitaan. Lajiliittojen johtajien valveutuneisuus eettisten ongelmien laajuudesta lajeissa on kuitenkin vaihtelevaa. Johtajien eettiseen valveutuneisuuteen vaikuttavat johtajan persoona ja hänen yksilölliset ominaisuudet, ympäristö sekä tilanne, jossa laji ja lajiliitto on, lajiliiton tekemät eettiset kartoitukset ja selvitykset sekä lajiliiton ja lajin maine ja historia.
Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että oikeudenmukaisuus, vuorovaikutustaidot ja paineensietokyky ovat lajiliittojen johtajien tärkeimpinä pitämiä ominaisuuksia. Sen sijaan talouden hallintaan liittyviä ominaisuuksia ei tutkimuksen perusteella pidetä johtajan tärkeimpinä ominaisuuksina, sillä vain yksi haastateltavista valitsi talouteen liittyvän ominaisuuden yhdeksi kolmesta tärkeimmästä johtajan ominaisuudesta. Koska eettisen johtajan tulee samanaikaisesti olla sekä oikeudenmukainen ja reilu mutta myös tuloksellinen (Heiskanen & Salo 2007: 13; Gini & Green 2013: XIV), on yllättävää, ettei talouden hallintaan liittyvät ominaisuudet nousseet tärkeimpien johtajan ominaisuuksien joukkoon.
Johtajalla on suuri vaikutus ympäristöönsä – alaisiin, sidosryhmiin sekä myös laajemmin yhteiskuntaan. Useiden tutkimusten mukaan eettisellä johtamisella voidaan saada aikaan myös eettisempää yhteisöä (Bedi, Alpaslan & Green 2016: 517). Toisin sanoen, eettisellä johtajalla on mahdollisuus levittää eettistä ajattelutapaa eteenpäin. Urheilun eettiset ongelmat, kuten seksuaalinen häirintä, rasismi, dopingrikkeet sekä kilpailumanipulaatio, eivät häviä ilman työtä. Urheilujohtajilla onkin loistava mahdollisuus jalkauttaa eettistä käyttäytymistä ja ajatusmalleja eteenpäin olemalla itse eettinen johtaja.
Tutkimuksen teorian muodostavat Dennis P. Wittmerin (2005) ja Peter Northousen (2013) eettisen johtamisen mallit. Wittmer yhdistelee mallissaan aikaisempia eettisen johtamisen malleja, ja luo niistä ikään kuin yhteenvedon. Northouse taas käsittelee eettistä johtamista viiden eettisen johtamisen periaatteen kautta. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat johtaminen, eettinen johtaminen sekä lajiliitot. Myös urheilun eettiset ongelmat, kuten kiusaaminen, rasismi, häirintä, doping ja kilpailumanipulaatio ovat keskeisiä käsitteitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja käytetty tiedonhankintamuoto oli teemahaastattelu. Tutkimuksesta varten haastateltiin seitsemää lajiliiton johtajaa. Haastatteluihin valittiin suomalaisten urheilun lajiliittojen ylintä johtoa, eli toimitusjohtajia, toiminnanjohtajia sekä pääsihteerejä. Haastattelut toteutettiin kasvokkain, ja kaikki haastattelut tallennettiin ja kirjoitettiin auki. Haastatteluista syntyi yli 100 sivua litteroituna aineistoa.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisessa urheilussa esiintyy ongelmia laidasta laitaan. Lajiliittojen johtajien valveutuneisuus eettisten ongelmien laajuudesta lajeissa on kuitenkin vaihtelevaa. Johtajien eettiseen valveutuneisuuteen vaikuttavat johtajan persoona ja hänen yksilölliset ominaisuudet, ympäristö sekä tilanne, jossa laji ja lajiliitto on, lajiliiton tekemät eettiset kartoitukset ja selvitykset sekä lajiliiton ja lajin maine ja historia.
Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että oikeudenmukaisuus, vuorovaikutustaidot ja paineensietokyky ovat lajiliittojen johtajien tärkeimpinä pitämiä ominaisuuksia. Sen sijaan talouden hallintaan liittyviä ominaisuuksia ei tutkimuksen perusteella pidetä johtajan tärkeimpinä ominaisuuksina, sillä vain yksi haastateltavista valitsi talouteen liittyvän ominaisuuden yhdeksi kolmesta tärkeimmästä johtajan ominaisuudesta. Koska eettisen johtajan tulee samanaikaisesti olla sekä oikeudenmukainen ja reilu mutta myös tuloksellinen (Heiskanen & Salo 2007: 13; Gini & Green 2013: XIV), on yllättävää, ettei talouden hallintaan liittyvät ominaisuudet nousseet tärkeimpien johtajan ominaisuuksien joukkoon.