”ET SITÄ TUOTAIS PAREMMIN ESILLE, ET MITÄ KAIKKEA OSAAMISTA TÄLLÄ AMMATTIRYHMÄLLÄ ON” : Fysioterapeuttien näkemyksiä ammattiryhmän hyödyntämisestä häiriötilanteiden hallinnassa
Jordan, Maria (2019-09-30)
Jordan, Maria
30.09.2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019093030496
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019093030496
Tiivistelmä
Maailmaa koskettaneet häiriötilanteet ja uhkakuvien moninaistuminen ovat lisänneet myös kiinnostusta häiriötilanteiden tutkimiseen. Tutkimustiedon avulla yhteiskunta pystyy entistä tehokkaammin varautumaan erilaisiin häiriötilanteisiin ja löytämään oma rooli kullekin toimijalle. Tutkimustiedon lisääntymisestä huolimatta fysioterapeuttien roolia on tutkittu varsin niukasti, ja Suomessa fysioterapeuttien rooli häiriötilanteiden hallinnassa on jäänyt täysin huomiotta.
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on kuvata fysioterapeuttien näkemyksiä ammattiryhmän roolista häiriötilanteiden hallinnan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena fysioterapeutit näkevät roolinsa tänä päivänä ja tulevaisuudessa sekä miten he kehittäisivät roolia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu häiriötilanteita, häiriötilanteiden hallintaa ja fysioterapeuttien roolia käsittelevästä teoriasta. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan häiriötilanteiden ja häiriötilanteiden hallinnan lisäksi terveydenhuollon erityispiirteitä häiriötilanteiden hallinnassa sekä fysioterapeuttien roolia siinä kontekstissa. Viitekehys perustuu kerättyihin tieteellisiin julkaisuihin.
Tähän tutkimukseen valikoitui laadullinen tutkimusote, ja tutkimusmenetelmänä oli yksilöhaastattelut, joita toteutettiin 10. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä, jossa teemat perustuivat teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuksessa kerätty aineisto analysoitiin teorialähtöisesti eli deduktiivisesti, ja analyysirunko perustui tutkimuksen teoriaan.
Tulosten mukaan fysioterapeuttien rooli häiriötilanteiden hallinnassa perustuu avustaviin tehtäviin tarpeen mukaisesti erityisesti häiriötilanteeseen vastaamisen vaiheessa. Lieventämisen ja varautumisen vaiheissa heillä ei ole lainkaan roolia, kun taas palautumisvaiheessa ammattiryhmän substanssiosaamista hyödynnetään, mutta tehtävää ei ole erikseen kirjattu. Jatkossa fysioterapeutit näkivät, että heidän ammattiosaamistaan voidaan hyödyntää kussakin häiriötilanteen hallinnan vaiheessa. Haasteena roolin kehittämiselle ovat fysioterapeuttien toimenkuvan vaihteleva ymmärrys terveydenhuollossa sekä häiriötilanteisiin kouluttamisen puute.
Fysioterapeuteilla ei ole vielä vakiintunutta ja selkeästi kirjattua roolia häiriötilanteiden hallinnassa vaan rooli perustuu enemmän tilannekohtaiseen tarpeeseen. Roolin vakiinnuttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, uudenlaista koulutusta sekä uskallusta ottaa osaa häiriötilanteiden hallintaan liittyvään toimintaan. Fysioterapeuttien ammattitaidon tunnustaminen ja roolin kehittäminen lisäisivät organisaation kyvykkyyttä kohdata häiriötilanteita sekä jakaisivat työkuormaa eri ammattiryhmien välillä.
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on kuvata fysioterapeuttien näkemyksiä ammattiryhmän roolista häiriötilanteiden hallinnan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena fysioterapeutit näkevät roolinsa tänä päivänä ja tulevaisuudessa sekä miten he kehittäisivät roolia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu häiriötilanteita, häiriötilanteiden hallintaa ja fysioterapeuttien roolia käsittelevästä teoriasta. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan häiriötilanteiden ja häiriötilanteiden hallinnan lisäksi terveydenhuollon erityispiirteitä häiriötilanteiden hallinnassa sekä fysioterapeuttien roolia siinä kontekstissa. Viitekehys perustuu kerättyihin tieteellisiin julkaisuihin.
Tähän tutkimukseen valikoitui laadullinen tutkimusote, ja tutkimusmenetelmänä oli yksilöhaastattelut, joita toteutettiin 10. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä, jossa teemat perustuivat teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuksessa kerätty aineisto analysoitiin teorialähtöisesti eli deduktiivisesti, ja analyysirunko perustui tutkimuksen teoriaan.
Tulosten mukaan fysioterapeuttien rooli häiriötilanteiden hallinnassa perustuu avustaviin tehtäviin tarpeen mukaisesti erityisesti häiriötilanteeseen vastaamisen vaiheessa. Lieventämisen ja varautumisen vaiheissa heillä ei ole lainkaan roolia, kun taas palautumisvaiheessa ammattiryhmän substanssiosaamista hyödynnetään, mutta tehtävää ei ole erikseen kirjattu. Jatkossa fysioterapeutit näkivät, että heidän ammattiosaamistaan voidaan hyödyntää kussakin häiriötilanteen hallinnan vaiheessa. Haasteena roolin kehittämiselle ovat fysioterapeuttien toimenkuvan vaihteleva ymmärrys terveydenhuollossa sekä häiriötilanteisiin kouluttamisen puute.
Fysioterapeuteilla ei ole vielä vakiintunutta ja selkeästi kirjattua roolia häiriötilanteiden hallinnassa vaan rooli perustuu enemmän tilannekohtaiseen tarpeeseen. Roolin vakiinnuttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, uudenlaista koulutusta sekä uskallusta ottaa osaa häiriötilanteiden hallintaan liittyvään toimintaan. Fysioterapeuttien ammattitaidon tunnustaminen ja roolin kehittäminen lisäisivät organisaation kyvykkyyttä kohdata häiriötilanteita sekä jakaisivat työkuormaa eri ammattiryhmien välillä.