Henkivakuutusten kysyntään vaikuttavat tekijät OECD-maissa vuosina 1993-2016

Abstract

Henkivakuutusten kysynnän tutkimus kehittyneempien valtioiden osalta on jäänyt vähäiseksi 2000-luvulla huolimatta siitä, että yleisesti henkivakuutusten hankintaan liittyvät tekijät kuten kuluttajien käytettävissä oleva varallisuus, yleinen taloudellinen tilanne ja sosiodemografiset tekijät kuten koulutus ja väestön eliniän odote ovat vaihdelleet esimerkiksi OECD-maissa voimakkaammin kuin aikaisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten taloustieteen perinteiset muuttujat kuten tulotaso, inflaatio ja eliniän odote vaikuttavat henkivakuutusten kysyntään. Tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin: Mitkä ovat merkittävimmät henkivakuutuksen kysyntään vaikuttavat tekijät ja miten tekijöiden suhde henkivakuutusten kysyntään on muuttunut 2000-luvulla? Lisäksi henkivakuutusten teoreettiseen mallintamisen ja empirian kautta selvitetään, millainen hyödyke henkivakuutus on taloustieteellisestä näkökulmasta.

Tutkielman teoriaosiossa rakennetaan viitekehys henkivakuutusten kysynnän empiiriselle mallintamiselle. Viitekehyksessä avataan henkivakuutusten kysyntäteoriaa ja kootaan teoreettisista malleista kriittisimpiä henkivakuutusten kysyntään vaikuttavia tekijöitä sekä tehdään yhteenvetoa aikaisemmasta teoreettisesta ja empiirisestä mallinnuksesta. Viitekehyksen tarkoitus on antaa lukijalle edustava kuvaus siitä, mihin henkivakuutusten kysyntä ja sen empiirinen mallintaminen perustuu sekä millä perusteilla empiirisessä osiossa tehtävä regressioanalyysi on rakennettu.

Tutkimusaineisto on koottu OECD-maiden, Maailman Pankin ja IMF:n tietokannoista vuosilta 1993–2016. Tutkimuksessa henkivakuutusten kysynnän kannalta merkittävimpiä tekijöitä havaittiin olevan kansallinen tulotaso, eliniän odote sekä valtion sisäiset tuloerot. Kysynnän tulojousto on kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella aiemmin oletettua ja havaittua huomattavasti alhaisempi. Erityisesti sosiodemografisiin tekijöihin liittyvät tulokset poikkeavat aikaisemmissa tutkimuksissa havaitusta ja esimerkiksi tuloerojen vaikutus kysyntään on tämän tutkimuksen tulosten perusteella aikaisempaa merkittävämpi. Lisäksi sosiaalitukien henkivakuutusten kysyntää nostava vaikutus on mielenkiintoinen, sillä sen perusteella osa sosiaalituista ohjautuu yksityiseen säästämiseen ja sijoittamiseen henkivakuutusten kautta. Tulokset viittasivat myös taloudellisista tekijöistä erityisesti reaalikorkotason vaikutuksen henkivakuutusten kysyntään muuttuneen käänteiseksi 2000-luvulla. Tuloksista voidaan myös tulkita, että OECD-maita tarkasteltaessa henkivakuutusta voidaan pitää normaalihyödykkeenä.