KETTERYYS - MITÄ SE TARKOITTAA JA MITEN SIIHEN PÄÄSTÄÄN? : Tapaustutkimus tuotannollisen teollisuuden tuotekehitysohjelmasta
Torkkola, Henna (2019-09-17)
17.09.2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091728591
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091728591
Tiivistelmä
Toimintatapojen muuttaminen ketterämmiksi vaikuttaa olevan työelämässä vallitseva tuore trendi, jolla pyritään tehokkaaseen ja nopeasti muutoksiin reagoivaan toimintaan. Ohjelmistokehityksestä lähtöisin olevia ketteriä menetelmiä onkin viime aikoina alettu soveltamaan myös muihin ympäristöihin, mikä ei ole ihme, sillä ketteryyden on aiempien tutkimusten mukaan todettu parantavan kykyä vastata muuttuvan maailman tarpeisiin. Nykyisin ketteryydestä puhutaankin usein organisaatiokulttuurillisena ilmiönä, johon pääseminen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta niin ajattelu- kuin toimintatavoissa.
Tämän empiirispainotteisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää ketteryyttä sekä siihen pyrkivää prosessia eri näkökulmista tarkasteltuna. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena eräälle tuotannollisen tuotteen kehitysohjelmalle, jossa käynnistyi tutkimusprosessin alkaessa uuden ketteryyteen perustuvan toimintatavan implementointi. Aihetta käsiteltiin erikseen johdon, yksilön ja ryhmän näkökulmista, joiden kautta pyrittiin ymmärtämään ketteryyden edellytyksiä, hyötyjä ja haasteita sekä siihen johtavaa muutos- ja oppimisprosessia laajasti. Tutkimuksen viitekehys muotoutuikin ketterän kehittämisen ympärille, jota tarkasteltiin eri näkökulmista aiempien tutkimusten sekä muun kirjallisuuden avulla. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla sekä tekemällä 40 puolistrukturoitua teemahaastattelua tuotekehitysohjelmassa työskenteleville henkilöille. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysia hyödyntäen nostamalla sieltä esiin olennaisia ja toistuvia ilmiöitä, joiden perusteella muodostettiin karkeita yhteenvetoja.
Tuloksien yhteenvetona todettiin ketteryyden implementoinnin onnistuneen tutkimuskohteessa melko hyvin, mutta edellyttävän vielä kehittämistä. Johtopäätöksissä todettiin ketteryyden muotoutuvan johdon näkökulmasta valmentavan johtajuuden sekä muutosjohtamisen ympärille, joissa oli tutkimuskohteessa onnistuttu melko hyvin. Yksilön näkökulmasta ketteryyden pääteltiin tiivistyvän itseohjautuvuuteen, ja ryhmän näkökulmasta puolestaan itseorganisoitumiseen. Ketteryyteen liittyvän oppimisprosessin tulkittiin tutkimuskohteessa menneen eteenpäin, mutta olevan vielä kesken. Loppupäätelmänä todettiin vielä, että jos implementoinnin loppuun viemisessä ei onnistuta, voi uhkana olla ketterän teatterin ilmiö, johon myös tutkielman lopun jatkotutkimusehdotukset liittyivät.
Tämän empiirispainotteisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää ketteryyttä sekä siihen pyrkivää prosessia eri näkökulmista tarkasteltuna. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena eräälle tuotannollisen tuotteen kehitysohjelmalle, jossa käynnistyi tutkimusprosessin alkaessa uuden ketteryyteen perustuvan toimintatavan implementointi. Aihetta käsiteltiin erikseen johdon, yksilön ja ryhmän näkökulmista, joiden kautta pyrittiin ymmärtämään ketteryyden edellytyksiä, hyötyjä ja haasteita sekä siihen johtavaa muutos- ja oppimisprosessia laajasti. Tutkimuksen viitekehys muotoutuikin ketterän kehittämisen ympärille, jota tarkasteltiin eri näkökulmista aiempien tutkimusten sekä muun kirjallisuuden avulla. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla sekä tekemällä 40 puolistrukturoitua teemahaastattelua tuotekehitysohjelmassa työskenteleville henkilöille. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysia hyödyntäen nostamalla sieltä esiin olennaisia ja toistuvia ilmiöitä, joiden perusteella muodostettiin karkeita yhteenvetoja.
Tuloksien yhteenvetona todettiin ketteryyden implementoinnin onnistuneen tutkimuskohteessa melko hyvin, mutta edellyttävän vielä kehittämistä. Johtopäätöksissä todettiin ketteryyden muotoutuvan johdon näkökulmasta valmentavan johtajuuden sekä muutosjohtamisen ympärille, joissa oli tutkimuskohteessa onnistuttu melko hyvin. Yksilön näkökulmasta ketteryyden pääteltiin tiivistyvän itseohjautuvuuteen, ja ryhmän näkökulmasta puolestaan itseorganisoitumiseen. Ketteryyteen liittyvän oppimisprosessin tulkittiin tutkimuskohteessa menneen eteenpäin, mutta olevan vielä kesken. Loppupäätelmänä todettiin vielä, että jos implementoinnin loppuun viemisessä ei onnistuta, voi uhkana olla ketterän teatterin ilmiö, johon myös tutkielman lopun jatkotutkimusehdotukset liittyivät.