Ensihoidon kenttäjohtamistoiminta. Tapaustutkimus sairaanhoitopiirien valinnoista ensihoidon kenttäjohtamistoiminnan järjestämiseksi
Ehrstén, Marco (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomalainen ensihoitotoiminta on ollut jatkuvan muutoksen ja kehityksen vallassa viimeisten kahden vuosikymmenen ajan. Vielä 2000-luvun alkupuolella ensihoito toimi kiinteänä osana kuntien omaa palvelutuotantoa, ilman selkeää ja koordinoitua lääketieteellistä johto- ja kokonaisvastuuta. Muutostarve oli yleisesti tunnustettu asia. Ensihoitojärjestelmän rakenteita uudistettiin vuoden 2010 terveydenhuoltolailla (1326/2010) ensihoitopalvelun järjestämisen ja ensihoitopalvelun sisällön, sekä Sosiaali ja terveysministeriön ensihoidosta antamalla asetuksella (340/2011) ensihoitopalvelun tehtävien ja johtamisjärjestelmän osalta. Terveydenhuoltolaki siirsi ensihoitopalvelun järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille ja asetus velvoitti jokaisen sairaanhoitopiirin perustamaan alueellisen ensihoidon kenttäjohtamisjärjestelmän.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva Suomalaisen ensihoidon kenttäjohtamisjärjestelmän toiminnasta, sekä selvittää millaisia valintoja eri sairaanhoitopiirit ovat kenttäjohtamistoiminnan järjestämistapojen osalta tehneet. Oletuksena on, että vaikka kenttäjohtamisjärjestelmät sisältävät paljon yhteisiä piirteitä, on järjestelmien välillä myös suuria eroavaisuuksia toiminnan organisoinnin ja käytännön toteutuksen osalta. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistui edellä mainitun lisäksi myös siihen, miten ensihoidon kenttäjohtajat itse näkevät kenttäjohtamistoiminnan suhteessa lainsäätäjän toiminnalle asettamiin tavoitteisiin, sekä miten toiminnan organisoimistavat vaikuttavat ensihoidon kenttäjohtajien tilannetietoisuuden ylläpitämiseen ja hoidolliseen johtovastuuseen? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä aihetta tarkasteltiin sekä kunnallisen palvelutuotannon ohjauksen ja valtionohjauksen näkökulmista, että yleisesti ensihoitotoiminnan järjestämisen, tilannetietoisuuden ja tilannekuvan, sekä valtion ensihoitotoiminnalle kohdistavan säädösohjauksen näkökulmista.
Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimuksen tapaus muodostui ensihoidon kenttäjohtamistoiminnasta. Tutkimuksen ensimmäinen, ensihoidon kenttäjohtotoiminnan järjestämistä kartoittava osa koostui sairaanhoitopiirien ensihoidon hallinnosta vastaaville henkilöille lähetetystä lomakekyselystä. Lomakekyselyllä haettiin sekä sairaanhoitopiirikohtaisia tietoja ensihoidon kenttäjohtamisen järjestämistavoista, että kyselyn vastaajien yksilöllisiä käsityksiä kenttäjohtotoiminnan järjestämistavasta, ensihoidon kenttäjohtajien hoidollisesta roolista, sekä hoidollisen tehtävänkuvan ja tilannekuvan yhdistämisen haasteista. Tutkimuksen toisessa osassa aihetta syvennettiin seitsemän ensihoidon kenttäjohtajan puolistrukturoidulla teemahaastattelulla.
Tulosten mukaan ensihoidon kenttäjohtajien tehtävänkuva vastaa pääosin lainsäätäjän kenttäjohtamistoiminnalle määrittelemää tehtävämääritelmää. Ensihoidon kenttäjohtajan pääasialliseksi tehtäväksi nähdään alueen ensihoitoresursseista vastaaminen ja ensihoitoyksiköiden toiminnan koordinoiminen yhdessä hätäkeskuksen kanssa. Suurimmat toiminnalliset eroavaisuudet kohdistuivat näkemyksiin ensihoidon kenttäjohtajan hoidollisesta tehtävänkuvauksesta, sekä näkemyksiin ensihoidon kenttäjohtajan hoidollisesta asemasta suhteessa hoitotason ensihoitajaan. Kenttäjohtajan hoidollisen roolin merkitys koettiin monen sairaanhoitopiirin alueella todellisuudessa suuremmaksi, kuin ensihoitoasetuksen hoitotoiminnalle antama painoarvo.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva Suomalaisen ensihoidon kenttäjohtamisjärjestelmän toiminnasta, sekä selvittää millaisia valintoja eri sairaanhoitopiirit ovat kenttäjohtamistoiminnan järjestämistapojen osalta tehneet. Oletuksena on, että vaikka kenttäjohtamisjärjestelmät sisältävät paljon yhteisiä piirteitä, on järjestelmien välillä myös suuria eroavaisuuksia toiminnan organisoinnin ja käytännön toteutuksen osalta. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistui edellä mainitun lisäksi myös siihen, miten ensihoidon kenttäjohtajat itse näkevät kenttäjohtamistoiminnan suhteessa lainsäätäjän toiminnalle asettamiin tavoitteisiin, sekä miten toiminnan organisoimistavat vaikuttavat ensihoidon kenttäjohtajien tilannetietoisuuden ylläpitämiseen ja hoidolliseen johtovastuuseen? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä aihetta tarkasteltiin sekä kunnallisen palvelutuotannon ohjauksen ja valtionohjauksen näkökulmista, että yleisesti ensihoitotoiminnan järjestämisen, tilannetietoisuuden ja tilannekuvan, sekä valtion ensihoitotoiminnalle kohdistavan säädösohjauksen näkökulmista.
Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimuksen tapaus muodostui ensihoidon kenttäjohtamistoiminnasta. Tutkimuksen ensimmäinen, ensihoidon kenttäjohtotoiminnan järjestämistä kartoittava osa koostui sairaanhoitopiirien ensihoidon hallinnosta vastaaville henkilöille lähetetystä lomakekyselystä. Lomakekyselyllä haettiin sekä sairaanhoitopiirikohtaisia tietoja ensihoidon kenttäjohtamisen järjestämistavoista, että kyselyn vastaajien yksilöllisiä käsityksiä kenttäjohtotoiminnan järjestämistavasta, ensihoidon kenttäjohtajien hoidollisesta roolista, sekä hoidollisen tehtävänkuvan ja tilannekuvan yhdistämisen haasteista. Tutkimuksen toisessa osassa aihetta syvennettiin seitsemän ensihoidon kenttäjohtajan puolistrukturoidulla teemahaastattelulla.
Tulosten mukaan ensihoidon kenttäjohtajien tehtävänkuva vastaa pääosin lainsäätäjän kenttäjohtamistoiminnalle määrittelemää tehtävämääritelmää. Ensihoidon kenttäjohtajan pääasialliseksi tehtäväksi nähdään alueen ensihoitoresursseista vastaaminen ja ensihoitoyksiköiden toiminnan koordinoiminen yhdessä hätäkeskuksen kanssa. Suurimmat toiminnalliset eroavaisuudet kohdistuivat näkemyksiin ensihoidon kenttäjohtajan hoidollisesta tehtävänkuvauksesta, sekä näkemyksiin ensihoidon kenttäjohtajan hoidollisesta asemasta suhteessa hoitotason ensihoitajaan. Kenttäjohtajan hoidollisen roolin merkitys koettiin monen sairaanhoitopiirin alueella todellisuudessa suuremmaksi, kuin ensihoitoasetuksen hoitotoiminnalle antama painoarvo.