Avoimen koordinaation menetelmät, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä

Abstract

Tutkielman aiheena on avoimen koordinaation menetelmät. Avoimen koordinaation menetelmät ovat merkittävä ja monimuotoinen toimintatapa, joka on kuitenkin verrattain jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkielmassa tarkastellaan avoimen koordinaation käyttökohteita ja etsitään menetelmän käyttöön johtaneita syitä ja perusteita. Tutkimuksen kohteena on erityisesti avoimen koordinaation menetelmien käyttäminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tarkastelen menetelmän käyttöä sekä rinnakkain unionin jäsenvaltiollisesta perspektiivistä että unionin hallintamenetelmänä. Unionissa päätetään menetelmän käyttämisestä ja muotoillaan sen tavoitteet. Toisaalta EU:n sosiaalinen ulottuvuus on tällä hetkellä niin heikko, että viralliset perustussopimukset eivät anna toimivaltaa jäsenvaltioiden sisällä, joten jokaisen valtion on edelleen järjestettävä sosiaali- ja terveyspalvelunsa yksinoikeudella. Tässä kohdin Jäsenvaltiollinen perspektiivi korostuukin siten, että esim. suomen laissa säädetään terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tämän lisäksi ja rinnalle on kuitenkin tullut käytettäväksi eurooppalainen, uutta hallintotapaa edustava: avoimen koordinaation menetelmät -niminen johtamisproseduuri, joka ei velvoita, mutta suosittelee ja tavoittelee yhteistyön lisäämistä eri hallinnonaloilla. Menetelmien vaikutteita on jonkin verran nähtävillä lainsäädännössä. Menetelmän rakenne mahdollistaa toteuttamistapojen muotoilun vielä toimeenpanovaiheessakin. Tämänkaltaisen avoimuuden tarkoituksena on oppisen ja yhteistyön avulla levittää parhaita käytäntöjä varsinkin erilaisissa instituutioissa. Menetelmään kuuluu tavoitteiden muotoilu ja keinot niihin pääsemiseksi. Avoimen koordinaation menetelmät voidaan nähdä strategista ajattelua edistävänä toimintatapana. Tämä strategian korostuminen kuntalaissa näkyy siten, että terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen velvoite on kirjattu kuntalakiin. Menetelmään saattaa sisältyä myös demokratia tai osallisuus ongelmiakin. Koska koordinointi ei sisälly demokratiaprosessiin, eikä sen toiminta ole virallista vaan ns. pehmeää lainsäädäntöä, ilman velvoittavuutta – voi toiminnasta puuttua tarvittava legitimaatio. Kuitenkin, Lissabonin päätelmistä lähtien metodit ovat olleet monipuolisesti käytössä sen jälkeen, kun ne otettiin käyttöön unioin integraation edistämisen tarkoituksessa. Tutkielma käsittelee terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä, mikä on yksittäisen jäsenvaltion näkökulmasta luettavissa subsidiariteettiperiaatteen alaiseen toimintaan. Menetelmän tulevaisuus liittyy talousunionin ja Euroopan integraation tulevaisuuteen. Unioni saattaa pyrkiä taloudellisen yhtenäisyyden nimissä laajentamaan toimivaltaansa siten, että unionin taloudellinen kilpailukyky saataisiin paremmaksi. Tähän seikkaan liittyy myös sosiaali- ja terveyssektorin – sen palveluiden tuotannon tehostaminen lisäämällä markkinoiden roolia.