Yhteysalusliikenteen järjestämisen pirullisuus
Nieminen, Jari (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkittiin yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuutta pirullisten ongelmien viitekehyksessä. Tutkimusalueena oli Varsinais-Suomen maakunta, jonka alueella valtaosa tämän päivän yhteysalusliikenteestä on. Keskeisiä käsitteitä olivat kompleksisuusajattelu, pirulliset ongelmat ja julkinen hallinto. Kompleksisuusajattelussa kyse on erilaisten asioiden yhteenkietoutumisen ja muovautumisen todellisuudesta, jossa säikeet ja massat ovat jatkuvassa muutoksessa. Pirullinen ongelma on puolestaan ongelma, jonka määrittelystä ja ratkaisusta ei vallitse yksimielisyyttä. Myös pirullinen ongelma on jatkuvassa liikkeessä, joten se on määriteltävä yhä uudelleen, eikä sille ole lopullista ratkaisua.
Tämän tutkielman tavoitteena on luoda kokonaiskuva yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuudesta, joka esiintyy pääasiassa odotusten moninaisuutena ja yhteensopimattomuutena. Tarkoituksena on eräällä tavalla laittaa odotusten moninaisuutta kuvaavat kortit pöytään ja esittää tämä yhteensovittamisongelma kaikille osapuolille. Tutkielmaan sisältyvästä nykytila-analyysista on myös hyötyä organisaatioille, joiden järjestämistehtäväksi yhteysalusliikennettä on kaavailtu.
Tutkimuskysymyksinä olivat, miten valtion järjestämä yhteysalusliikenne on rakentunut, millaista kompleksisuutta yhteysalusliikenteen järjestäminen sisältää ja miten yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyviä haasteita kannattaa ratkoa. Kysymyksessä on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiria kerättiin kuudella
teemahaastattelulla, joissa haastateltiin erilaisia yhteysalusliikenteen intressitahoja. Haastattelumetodina käytettiin avoimen haastattelun ja lomakehaastattelun välimuotoa eli puolistrukturoitua haastattelua. Lisäksi merkittävän osan aineistosta muodostaa kirjallisuuskatsaus.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteysalusliikenne on rakentunut mielenkiintoisin vaihein 1920-luvulta lähtien. Liikenteen syntyminen on siinä mielessä ainutlaatuista, että toiminta aloitettiin ilman selkää säädöspohjaa. Vasta vuonna 1981 annetussa saaristolaissa todetaan, että valtion tulee pyrkiä järjestämään saaristoon vakituisten asukkaiden ja elinkeinojen tarpeiden kannalta riittävät yhteydet. Kehittymisen vaiheet ovat olleet omiaan synnyttämään kompleksisuutta. Liikenteen järjestämisen voidaan katsoa sisältävän kompleksisuuteen ja pirullisiin ongelmiin liittyviä elementtejä. Esimerkiksi intressien moninaisuus synnyttää tilanteen, jossa perinteiset suunnitteluteoriat eivät sovellu ongelmien ratkaisemiseen. Tämä vahvistaa käsitystä pirullisuuden läsnäolosta.
Kompleksisuusajattelun kannalta on tärkeää, että yhteysalusliikenteeseen liittyvien asioiden yhteenkietoutuminen pystytään tunnistamaan. Pirullisuuden hyväksyminen on keskeinen lähtökohta liikenteeseen liittyvien ongelmin ratkaisemiseksi. Yksi keskeinen ehdotus yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen on avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen. Haastateltavan ehdottamalla tavalla olisi syytä käydä laajempaa keskustelua saariston asemasta. Myös olemassa oleva säädöspohja ja liikenteen järjestämisen periaatteet vaatisivat kriittistä tarkastelua. Pirulliset ongelmat edellyttävät laajaa perinteisistä ongelmanratkaisukeinoista poikkeavaa keinovalikoimaa. Yhteysalusliikenne nähdään tärkeänä tekijänä saariston elinvoimaisuuden säilyttämisessä. Tästä syystä mitään yksittäisiä ratkaisuvaihtoehtoja ei pidä sulkea pois.
Tämän tutkielman tavoitteena on luoda kokonaiskuva yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuudesta, joka esiintyy pääasiassa odotusten moninaisuutena ja yhteensopimattomuutena. Tarkoituksena on eräällä tavalla laittaa odotusten moninaisuutta kuvaavat kortit pöytään ja esittää tämä yhteensovittamisongelma kaikille osapuolille. Tutkielmaan sisältyvästä nykytila-analyysista on myös hyötyä organisaatioille, joiden järjestämistehtäväksi yhteysalusliikennettä on kaavailtu.
Tutkimuskysymyksinä olivat, miten valtion järjestämä yhteysalusliikenne on rakentunut, millaista kompleksisuutta yhteysalusliikenteen järjestäminen sisältää ja miten yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyviä haasteita kannattaa ratkoa. Kysymyksessä on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiria kerättiin kuudella
teemahaastattelulla, joissa haastateltiin erilaisia yhteysalusliikenteen intressitahoja. Haastattelumetodina käytettiin avoimen haastattelun ja lomakehaastattelun välimuotoa eli puolistrukturoitua haastattelua. Lisäksi merkittävän osan aineistosta muodostaa kirjallisuuskatsaus.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteysalusliikenne on rakentunut mielenkiintoisin vaihein 1920-luvulta lähtien. Liikenteen syntyminen on siinä mielessä ainutlaatuista, että toiminta aloitettiin ilman selkää säädöspohjaa. Vasta vuonna 1981 annetussa saaristolaissa todetaan, että valtion tulee pyrkiä järjestämään saaristoon vakituisten asukkaiden ja elinkeinojen tarpeiden kannalta riittävät yhteydet. Kehittymisen vaiheet ovat olleet omiaan synnyttämään kompleksisuutta. Liikenteen järjestämisen voidaan katsoa sisältävän kompleksisuuteen ja pirullisiin ongelmiin liittyviä elementtejä. Esimerkiksi intressien moninaisuus synnyttää tilanteen, jossa perinteiset suunnitteluteoriat eivät sovellu ongelmien ratkaisemiseen. Tämä vahvistaa käsitystä pirullisuuden läsnäolosta.
Kompleksisuusajattelun kannalta on tärkeää, että yhteysalusliikenteeseen liittyvien asioiden yhteenkietoutuminen pystytään tunnistamaan. Pirullisuuden hyväksyminen on keskeinen lähtökohta liikenteeseen liittyvien ongelmin ratkaisemiseksi. Yksi keskeinen ehdotus yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen on avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen. Haastateltavan ehdottamalla tavalla olisi syytä käydä laajempaa keskustelua saariston asemasta. Myös olemassa oleva säädöspohja ja liikenteen järjestämisen periaatteet vaatisivat kriittistä tarkastelua. Pirulliset ongelmat edellyttävät laajaa perinteisistä ongelmanratkaisukeinoista poikkeavaa keinovalikoimaa. Yhteysalusliikenne nähdään tärkeänä tekijänä saariston elinvoimaisuuden säilyttämisessä. Tästä syystä mitään yksittäisiä ratkaisuvaihtoehtoja ei pidä sulkea pois.