Organisatorisen häpeän kompleksinen luonne: Teoreettis-käsitteellinen tutkimus häpeästä ja sen ilmaantumisesta organisaatiossa
Käyhkö, Mia (2018)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Organisaatiota voidaan pitää kompleksisena ja muuttuvana eikä sen toimintaa ole helppoa ennustaa. Selviytyminen jatkuvasta muutoksesta ja innovatiivisuuden tarve ovat osa organisaation todellisuutta ja muodostuvat sen elinehdoksi. Erilaiset tunteet ja tunteita herättävien tapahtumien tulkinnat tuovat organisaatioon oman epävarmuutta lisäävän haasteensa. Tunteista erityisesti häpeää on kuvattu voimakkaaksi ja jopa tuhoavaksi tunteeksi, jolla on monitahoisia vaikutuksia organisaation toimintaan. Yhteistyö, vuorovaikutus, luovuus ja uskallus ovat tekijöitä, joiden kautta organisaation on mahdollista hyödyntää koko sen potentiaali ja vastata ympäristönsä haasteisiin. Häpeän taas tiedetään aiheuttavan haasteita juuri vuorovaikutukselle, kommunikaatiolle ja yhteistyölle, jotka ovat myös organisaatiossa tapahtuvan itseorganisoitumisen edellytyksiä.
Pro gradu -tutkielman päätutkimuskysymys on: Mitä on organisatorinen häpeä? Päätutkimuskysymykseen on haettu vastausta kolmen seuraavan alatutkimuskysymyksen avulla: 1. Mitä häpeä on ja miten se ilmenee? 2. Millaisia vaikutuksia häpeällä on organisaatiossa? 3. Millainen yhteys on organisaatiossa ilmenevällä häpeällä ja organisaation kompleksisuudella? Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena hermeneuttista ja systemaattista analyysia hyödyntäen. Tutkimusaineisto on kerätty integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tarkoituksena luoda synteesi organisatorista häpeää ja organisaation kompleksisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta sekä muodostaa tutkielmaan perustuva organisatorisen häpeän malli.
Tutkielmassa toteutetun teoreettis-käsitteellisen kirjallisuuskatsauksen perusteella häpeä on itsessään kompleksinen tunne, jolla on organisaatiossa sekä haitallisia että toiminnallisia seurauksia. Organisatorisen häpeän syntyyn vaikuttavat yksilön persoonallisuuspiirteiden lisäksi kulttuuri, ympäristö ja sosiaaliset suhteet. Oleelliseksi muodostuu se, miten yksilö reagoi häpeää aiheuttavaan tapahtumaan ja miten organisaatiossa suhtaudutaan häpeään. Tällöin myös organisaation johdolla on tärkeä rooli tunteiden tunnistamisessa ja hyväksyvän ilmapiirin kehittymisessä. Kompleksisena ja vuorovaikutteisena nähtävän organisaation itseorganisoituminen edellyttää kommunikaatiota ja vuorovaikutusta samanaikaisesti, kun häpeän yleisimpiä haitallisia seurauksia ovat vaikeneminen ja vuorovaikutuksesta vetäytyminen. Häpeän haitalliset seuraukset voivat näkyä organisaatiossa myös pirullisina ongelmina ja pahuutena. Toisaalta häpeällä voi olla myös toiminnallisia seurauksia kuten uusien toimintatapojen kehittäminen sekä kommunikaation ja yhteistyöhalukkuuden lisääntyminen, joiden seurauksena organisaatiossa on mahdollisuus itseorganisoitumisen edellyttämään informaationkulkuun.
Tutkielmasta käy ilmi, että organisatorisella häpeällä ja organisaation kompleksisuudella on olemassa yhteys, jonka tiedostaminen vaikuttaa sekä organisaation toimintaan että sen jäsenten hyvinvointiin. Häpeän tunteen normalisoiminen hyväksyttäväksi tunteeksi ja häpeää aiheuttavien tilanteiden avoin käsittely organisaatiossa yhdessä kompleksisuuden tiedostavan näkökulman kanssa voivat omalta osaltaan edistää organisaation mahdollisuutta selviytyä toimintaympäristönsä luomista haasteista.
Pro gradu -tutkielman päätutkimuskysymys on: Mitä on organisatorinen häpeä? Päätutkimuskysymykseen on haettu vastausta kolmen seuraavan alatutkimuskysymyksen avulla: 1. Mitä häpeä on ja miten se ilmenee? 2. Millaisia vaikutuksia häpeällä on organisaatiossa? 3. Millainen yhteys on organisaatiossa ilmenevällä häpeällä ja organisaation kompleksisuudella? Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena hermeneuttista ja systemaattista analyysia hyödyntäen. Tutkimusaineisto on kerätty integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tarkoituksena luoda synteesi organisatorista häpeää ja organisaation kompleksisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta sekä muodostaa tutkielmaan perustuva organisatorisen häpeän malli.
Tutkielmassa toteutetun teoreettis-käsitteellisen kirjallisuuskatsauksen perusteella häpeä on itsessään kompleksinen tunne, jolla on organisaatiossa sekä haitallisia että toiminnallisia seurauksia. Organisatorisen häpeän syntyyn vaikuttavat yksilön persoonallisuuspiirteiden lisäksi kulttuuri, ympäristö ja sosiaaliset suhteet. Oleelliseksi muodostuu se, miten yksilö reagoi häpeää aiheuttavaan tapahtumaan ja miten organisaatiossa suhtaudutaan häpeään. Tällöin myös organisaation johdolla on tärkeä rooli tunteiden tunnistamisessa ja hyväksyvän ilmapiirin kehittymisessä. Kompleksisena ja vuorovaikutteisena nähtävän organisaation itseorganisoituminen edellyttää kommunikaatiota ja vuorovaikutusta samanaikaisesti, kun häpeän yleisimpiä haitallisia seurauksia ovat vaikeneminen ja vuorovaikutuksesta vetäytyminen. Häpeän haitalliset seuraukset voivat näkyä organisaatiossa myös pirullisina ongelmina ja pahuutena. Toisaalta häpeällä voi olla myös toiminnallisia seurauksia kuten uusien toimintatapojen kehittäminen sekä kommunikaation ja yhteistyöhalukkuuden lisääntyminen, joiden seurauksena organisaatiossa on mahdollisuus itseorganisoitumisen edellyttämään informaationkulkuun.
Tutkielmasta käy ilmi, että organisatorisella häpeällä ja organisaation kompleksisuudella on olemassa yhteys, jonka tiedostaminen vaikuttaa sekä organisaation toimintaan että sen jäsenten hyvinvointiin. Häpeän tunteen normalisoiminen hyväksyttäväksi tunteeksi ja häpeää aiheuttavien tilanteiden avoin käsittely organisaatiossa yhdessä kompleksisuuden tiedostavan näkökulman kanssa voivat omalta osaltaan edistää organisaation mahdollisuutta selviytyä toimintaympäristönsä luomista haasteista.