Valmentavan esimiehisyyden yhteys työntekijän innovatiivisuuteen
Antosalo, Anniina (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten valmentava esimiehen toiminta vaikuttaa työntekijän innovatiivisuuteen kohteena olevissa suomalaisissa pk-yrityksissä. Innovatiivisuutta tarkasteltiin innovaatioprosessin näkökulmasta ideoiden kehittämisenä sekä ideoiden toimeenpanona, sekä kokonaisvaltaisena innovatiivisuuden kokemuksena. Osana tutkimusta oli arvioida vaikutuksia innovatiivisuuteen eri havaintoryhmissä, ja etsiä yhtäläisyyksiä ja poikkeavuuksia esimerkiksi sukupuolten tai ikäryhmien väliltä. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2015-2017 HERMES-tutkimushankkeen yhteydessä kerätyistä työpaikkakyselyn vastauksista. Kyselyyn vastasi yhteensä 4418 henkilöä, 88:ta eri yrityksestä Suomessa. Kyselyvastauksia analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin erilaisten tilastollisten analyysien avulla, pääasiassa regressioanalyysein.
Esimiehen toiminnan vaikutus innovatiivisuuteen osoittautui odotusten mukaan positiiviseksi. Valmentavalla esimiestyöllä havaittiin tutkimuksessa positiivinen ja tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys sekä työntekijän kokonaisvaltaisee innovatiivisuuteen, että sen osa-alueisiin toisistaan riippumattomina. Analyysit osoittivat myös, että esimiehen toiminta selitti innovatiivisuuden osa-alueista ideoiden edistämistä ja toimeenpanoa paremmin kuin ideoiden kehittämistä. Lisäksi toimialan, työsuhteen keston sekä aseman mukaan jaettujen havaintoryhmien välillä oli havaittavissa eroja esimiehen toiminnan ja innovatiivisuuden suhteen voimakkuudessa.
Useissa tieteellisissä teksteissä innovatiivisuutta on luonnehdittu kilpailuvaltiksi, joka mahdollistaa organisaatioiden menestyksen muuttuvissa työympäristöissä. Käsillä olevan tutkimuksen tulokset voivatkin olla hyödyllisiä sekä henkilöstön voimavarojen johtamisessa, että laajemmin organisaation suorituskyvyn kannalta. Esimiesten kannattaisi keskittyä toiminnassaan enemmän vallan jakamiseen alaistensa kanssa, sekä luottamuksen ja itsenäisyyden tarjoamiseen, jotta alaisten innovatiivinen potentiaali saataisiin paremmin hyödynnettyä.
Esimiehen toiminnan vaikutus innovatiivisuuteen osoittautui odotusten mukaan positiiviseksi. Valmentavalla esimiestyöllä havaittiin tutkimuksessa positiivinen ja tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys sekä työntekijän kokonaisvaltaisee innovatiivisuuteen, että sen osa-alueisiin toisistaan riippumattomina. Analyysit osoittivat myös, että esimiehen toiminta selitti innovatiivisuuden osa-alueista ideoiden edistämistä ja toimeenpanoa paremmin kuin ideoiden kehittämistä. Lisäksi toimialan, työsuhteen keston sekä aseman mukaan jaettujen havaintoryhmien välillä oli havaittavissa eroja esimiehen toiminnan ja innovatiivisuuden suhteen voimakkuudessa.
Useissa tieteellisissä teksteissä innovatiivisuutta on luonnehdittu kilpailuvaltiksi, joka mahdollistaa organisaatioiden menestyksen muuttuvissa työympäristöissä. Käsillä olevan tutkimuksen tulokset voivatkin olla hyödyllisiä sekä henkilöstön voimavarojen johtamisessa, että laajemmin organisaation suorituskyvyn kannalta. Esimiesten kannattaisi keskittyä toiminnassaan enemmän vallan jakamiseen alaistensa kanssa, sekä luottamuksen ja itsenäisyyden tarjoamiseen, jotta alaisten innovatiivinen potentiaali saataisiin paremmin hyödynnettyä.