Aika, valta ja vastuu - asiantuntijoiden esimiesten näkökulmia ajanhallintaan
Jumppanen, Aapo Iivari (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten asiantuntijoiden esimiehet kokevat ajankäyttönsä hallin-nan ja (työ)ajan kolmen keskeisen teeman ajan, vallan ja vastuun näkökulmista.
Tutkimuksen aineisto koottiin teemahaastattelemalla viittä asiantuntijoiden esimiestä viidessä eri orga-nisaatiossa. Tehtyjä teemahaastatteluja täydennettiin dialogisen valokuvahaastattelun keinoin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin myös Minna Toivasen, Olli Viljasen ja Merja Turpeisen (2016) luomaa aikamatriisi-mallia, jonka mukaan asiantuntijatyön aikakehys rakentuu yksilöllisen, sosiaalisen, organisaatiotason ja makrotason aikamatriisien eli sidosten kautta. Tässä aineistolähtöisessä tutkimuksessa keskitytään ajan sosiaalisiin rakenteisiin ja siihen, kuinka toiminta vaikuttaa ajallisuuden kokemuksiin.
Tutkimustuloksista ilmenee, että asiantuntijoiden esimiesten aikakäsityksessä sekä arjen käytänteissä ajan mitattava kronologinen ulottuvuus, ja laadullinen eli kokemuksellinen ulottuvuus sekoittuvat. Keskeisin ajanhallinnan työkalu on kalenteri. Toiminnan ennakkosuunnittelu ja ajankäytön pelisääntöjen sopiminen olivat myös tärkeitä ulottuvuuksia. Myös pysähtyminen, pohtiminen ja priorisointi olivat keskeisiä keinoja hallita aikapaineita.
Aikaan liittyvä vallankäyttö oli hienovaraista. Vastuu sälytettiin vahvasti yksilön hartioille. Alaisten ajankäyttöön pyrittiin puuttumaan mahdollisimman vähän. Tarvittaessa esimiehet kuitenkin ohjasivat alaisensa takaisin organisaation rytmiin. Merkittävin vallankäytön ulottuvuus esimiesten työssä oli pitkän aikavälin suunnittelu, jota tehtiin esimerkiksi tavoitteiden ja vision määrittelyn avulla.
Tutkimuksen yhteydessä tunnistettiin kaksi merkittävää asiantuntijoiden esimiesten ajankäyttöön liitty-vää ristiriitaa. Vastaajat moittivat runsaista sitoumuksista johtuvaa kiirettä. Toisaalta se näytti olevan merkki sosiaalisesta arvostuksesta. Herääkin kysymys siitä, kertoisiko täydellinen henkilökohtainen ajanhallinta työssä epäonnistumisesta? Myös käsitys ajanhallinnasta vahvasti yksilön vastuulla oleva-na asiana näyttäytyi ongelmallisena. Vastaajat toivat kertomuksissaan esille ajankäytön erilaisia sosi-aalisia sidoksia, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Herääkin kysymys, miksi ihmiset jätettiin organisaatioissa yksin vastaamaan ajankäytöstään, vaikka ajan sosiaalinen luonne oli tunnistettu? Vaikuttaa siltä, että asiantuntijaorganisaatioiden ajan johtamisen käytännöissä olisi parantamista näiltä osin.
Tutkimuksen aineisto koottiin teemahaastattelemalla viittä asiantuntijoiden esimiestä viidessä eri orga-nisaatiossa. Tehtyjä teemahaastatteluja täydennettiin dialogisen valokuvahaastattelun keinoin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin myös Minna Toivasen, Olli Viljasen ja Merja Turpeisen (2016) luomaa aikamatriisi-mallia, jonka mukaan asiantuntijatyön aikakehys rakentuu yksilöllisen, sosiaalisen, organisaatiotason ja makrotason aikamatriisien eli sidosten kautta. Tässä aineistolähtöisessä tutkimuksessa keskitytään ajan sosiaalisiin rakenteisiin ja siihen, kuinka toiminta vaikuttaa ajallisuuden kokemuksiin.
Tutkimustuloksista ilmenee, että asiantuntijoiden esimiesten aikakäsityksessä sekä arjen käytänteissä ajan mitattava kronologinen ulottuvuus, ja laadullinen eli kokemuksellinen ulottuvuus sekoittuvat. Keskeisin ajanhallinnan työkalu on kalenteri. Toiminnan ennakkosuunnittelu ja ajankäytön pelisääntöjen sopiminen olivat myös tärkeitä ulottuvuuksia. Myös pysähtyminen, pohtiminen ja priorisointi olivat keskeisiä keinoja hallita aikapaineita.
Aikaan liittyvä vallankäyttö oli hienovaraista. Vastuu sälytettiin vahvasti yksilön hartioille. Alaisten ajankäyttöön pyrittiin puuttumaan mahdollisimman vähän. Tarvittaessa esimiehet kuitenkin ohjasivat alaisensa takaisin organisaation rytmiin. Merkittävin vallankäytön ulottuvuus esimiesten työssä oli pitkän aikavälin suunnittelu, jota tehtiin esimerkiksi tavoitteiden ja vision määrittelyn avulla.
Tutkimuksen yhteydessä tunnistettiin kaksi merkittävää asiantuntijoiden esimiesten ajankäyttöön liitty-vää ristiriitaa. Vastaajat moittivat runsaista sitoumuksista johtuvaa kiirettä. Toisaalta se näytti olevan merkki sosiaalisesta arvostuksesta. Herääkin kysymys siitä, kertoisiko täydellinen henkilökohtainen ajanhallinta työssä epäonnistumisesta? Myös käsitys ajanhallinnasta vahvasti yksilön vastuulla oleva-na asiana näyttäytyi ongelmallisena. Vastaajat toivat kertomuksissaan esille ajankäytön erilaisia sosi-aalisia sidoksia, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Herääkin kysymys, miksi ihmiset jätettiin organisaatioissa yksin vastaamaan ajankäytöstään, vaikka ajan sosiaalinen luonne oli tunnistettu? Vaikuttaa siltä, että asiantuntijaorganisaatioiden ajan johtamisen käytännöissä olisi parantamista näiltä osin.