Teollisuuden energiaverotus Suomessa: Aineellinen oikeus
Ingalsuo, Jouni (2018)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Energiaverotuksen fiskaalinen tuotto on kasvanut Suomessa merkittävästi vuonna 2011 voimaan astuneen energiaverouudistuksen johdosta. Teollisuuden energiaverotukselle asetetut tavoitteet ovat osin ristiriitaisia, minkä vuoksi teollisuuden energiaverojärjestelmä on kohdannut myös kritiikkiä. Sähköverolain sisältämät teollisuuden, tuotantopaikan ja vähäisen tukitoiminnon käsitteet vaikuttavat olennaisesti B- ja C-toimialaluokkien toimintaa harjoittavien yritysten energiaverotukseen. Laki ei kuitenkaan määritä yksiselitteisesti em. käsitteiden fyysistä ulottuvuutta. Energiaverolainsäädännössä tarkoitetut taloudelliset vaikeudet puolestaan estävät yritystä käyttämästä huokeampaa II veroluokan sähköä sekä saamasta energiaintensiivisen yrityksen veronpalautusta ja yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidiveron puolitusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda selvyyttä näihin kysymyksiin.
Tutkielman viitekehykseen kuuluvat teollisuuden fyysinen toimintaympäristö, teollisuuden ja konesalien energiankäyttö sekä energiavero-oikeuden oikeuslähteet. Käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimusaineistoon kuuluvat energiaverolainsäädäntö, EU-tuomioistuimen päätökset sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja Helsingin hallinto-oikeuden julkaistut ja julkaisemattomat energiavero-oikeuden aineelliseen sisältöön liittyvät ratkaisut. Tutkimushavaintojen mukaan EU-tuomioistuimen päätös C-426/12 aiheuttanee tulkintavaikutuksen, jolla on Suomessa todennäköisesti merkitystä polttoaineen välittömän ensikäytön verovapauden soveltamisessa. Yrityksen oikeutta käyttää II veroluokan sähköä arvioidaan yksittäisessä tuotantopaikassa tapahtuvan tosiasiallisen toiminnan perusteella. Teollisuuden tuotantopaikoilta ja niihin liittyviltä teollisuuden tukitoiminnoilta edellytetään fyysistä yhtenäisyyttä, jotta ne voisivat käyttää II veroluokan sähköä. Yrityksen taloudellisia vaikeuksia on käsitelty vasta yhdessä Helsingin HAO:n ratkaisussa. Ko. ratkaisun mukaan taloudellisia vaikeuksia arvioidaan konserniyhtiön, ei koko konsernin laajuudessa. Mikäli yritystä uhkaa polttoaineverolain 14 a tai sähköverolain 26 a pykälän soveltaminen, omaa pääomaa voi mahdollisuuksien mukaan vahvistaa kiinteän omaisuuden ja arvopaperien arvonkorotuksella.
Tutkielman viitekehykseen kuuluvat teollisuuden fyysinen toimintaympäristö, teollisuuden ja konesalien energiankäyttö sekä energiavero-oikeuden oikeuslähteet. Käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimusaineistoon kuuluvat energiaverolainsäädäntö, EU-tuomioistuimen päätökset sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja Helsingin hallinto-oikeuden julkaistut ja julkaisemattomat energiavero-oikeuden aineelliseen sisältöön liittyvät ratkaisut. Tutkimushavaintojen mukaan EU-tuomioistuimen päätös C-426/12 aiheuttanee tulkintavaikutuksen, jolla on Suomessa todennäköisesti merkitystä polttoaineen välittömän ensikäytön verovapauden soveltamisessa. Yrityksen oikeutta käyttää II veroluokan sähköä arvioidaan yksittäisessä tuotantopaikassa tapahtuvan tosiasiallisen toiminnan perusteella. Teollisuuden tuotantopaikoilta ja niihin liittyviltä teollisuuden tukitoiminnoilta edellytetään fyysistä yhtenäisyyttä, jotta ne voisivat käyttää II veroluokan sähköä. Yrityksen taloudellisia vaikeuksia on käsitelty vasta yhdessä Helsingin HAO:n ratkaisussa. Ko. ratkaisun mukaan taloudellisia vaikeuksia arvioidaan konserniyhtiön, ei koko konsernin laajuudessa. Mikäli yritystä uhkaa polttoaineverolain 14 a tai sähköverolain 26 a pykälän soveltaminen, omaa pääomaa voi mahdollisuuksien mukaan vahvistaa kiinteän omaisuuden ja arvopaperien arvonkorotuksella.