Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estäminen pankkitoiminnassa: Sääntelyn keinot ja viranomaisvalvonta
Tarpeenniemi, Aappo (2018)
2018
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia uudistuneen rahanpesulainsäädännön tuomia muutoksia ja haasteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen näkökulmasta pankkitoiminnassa. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen luottolaitostoiminnassa pyritään sekä sisäisellä valvonnalla että viranomaisyhteistyöllä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti luottolaitoksen keinot rahanpesun estämisessä sekä viranomaisvalvonta. Käyttämäni metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, joka on oikeustieteen erityisaloista vanhin ja käytännön kannalta merkittävin tutkimustapa. Lakiuudistuksen vaikutuksia käsitellään sääntelyn keinojen näkökulmasta luottolaitostoiminnassa, ja muut vaikutukset ovat rajattuna tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimukseni rikosoikeudellisen näkökulman tarkastelu on vähäistä, sillä painopisteenä keskityn tutkimuksessa erityisesti luottolaitoksen sääntelyn keinoihin ja viranomaisvalvontaan.
Rahanpesu on yksi talousrikoksen muodoista ja sillä tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 32 luvun 6-10 §:ssä tarkoitettua toimintaa, jossa rikoksella hankittujen varojen alkuperä pyritään peittämään tai häivyttämään ja saamaan se näyttämään lailliselta. Rahanpesun tarkoituksena on siirtää rikoksella hankittu omaisuus tai rikoksen tuottama hyöty lailliseen talousjärjestelmään siten, että varallisuus saadaan erotetuksi rikollisesta alkuperästä. Rahanpesun ensimmäisenä vaiheena on esirikoksen peittäminen, millä omaisuus on laittomasti saatu. Terrorismin rahoittamisella tarkoitetaan rikoslain 34 a luvun 5 ja 5 a §:ssä mukaan laillista tai laitonta alkuperää olevien varojen suoraa tai välillistä hankkimista, antamista tai keräämistä laissa määriteltyjen terroristitekojen rahoittamiseksi tai tiedostaen, että niillä rahoitetaan laissa määriteltyjä terroritekoja. Terrorismin rahoittamiseen käytetyt varat voivat olla peräisin laillisistakin lähteistä. Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista pyritään estämään rikoshyötyyn ja rahoituskanaviin puuttumalla. Siten terrorismin rahoittamista on kaikki toiminta, jossa varoja hankitaan, annetaan tai kerätään terroristisiin tekoihin, tekojen valmisteluun, niihin liittyvään koulutukseen ja värväystoimintaan tai tiedostaen, että varoilla rahoitetaan terroritekoja.
Tutkimustuloksina voidaan pitää pankkien merkittävää yhteiskunnallista asemaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä erityisesti rahoituskanaviin puuttumisessa. Toisaalta pankkien asema koko rahanpesuketjussa on vähäistä. Kiristyneet lainsäädännölliset velvoitteet asettavat pankeille säännellyn toimintaympäristön asettamat haasteet, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä pankkitoiminnan luotettavuuden ja yksittäisen pankin mielikuvan kannalta esimerkiksi asiakkaan tuntemisessa. Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista valvotaan pankeissa jokaisella osa-alueella asiakkaan ensikohtaamisesta koko asiakassuhteen keston ajan. Käytännön valvonta perustuu toimihenkilöiden ammattitaitoon tunnistaa epätavalliset liiketoimet, asiakkaan tunnistamiseen ja tuntemiseen sekä maksuliikenteeseen liittyvien transaktiomonitorointien välityksellä. Sisäinen ohjeistus ja henkilökunnan koulutus takaavat, että henkilökunta tuntee rahanpesulain mukaiset velvoitteet ja sen, mitä seuraamuksia rahanpesuvalvonnan laiminlyönnistä voi seurata pankille ja yksittäiselle toimihenkilölle. Pankit ovat rahanpesulain 3 luvun pykälien nojalla velvollisia tunnistamaan ja tuntemaan asiakkaansa sekä ilmoittamaan havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista Keskusrikospoliisin yhteydessä toimivalle rahanpesun selvittelykeskukselle.
Rahanpesu on yksi talousrikoksen muodoista ja sillä tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 32 luvun 6-10 §:ssä tarkoitettua toimintaa, jossa rikoksella hankittujen varojen alkuperä pyritään peittämään tai häivyttämään ja saamaan se näyttämään lailliselta. Rahanpesun tarkoituksena on siirtää rikoksella hankittu omaisuus tai rikoksen tuottama hyöty lailliseen talousjärjestelmään siten, että varallisuus saadaan erotetuksi rikollisesta alkuperästä. Rahanpesun ensimmäisenä vaiheena on esirikoksen peittäminen, millä omaisuus on laittomasti saatu. Terrorismin rahoittamisella tarkoitetaan rikoslain 34 a luvun 5 ja 5 a §:ssä mukaan laillista tai laitonta alkuperää olevien varojen suoraa tai välillistä hankkimista, antamista tai keräämistä laissa määriteltyjen terroristitekojen rahoittamiseksi tai tiedostaen, että niillä rahoitetaan laissa määriteltyjä terroritekoja. Terrorismin rahoittamiseen käytetyt varat voivat olla peräisin laillisistakin lähteistä. Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista pyritään estämään rikoshyötyyn ja rahoituskanaviin puuttumalla. Siten terrorismin rahoittamista on kaikki toiminta, jossa varoja hankitaan, annetaan tai kerätään terroristisiin tekoihin, tekojen valmisteluun, niihin liittyvään koulutukseen ja värväystoimintaan tai tiedostaen, että varoilla rahoitetaan terroritekoja.
Tutkimustuloksina voidaan pitää pankkien merkittävää yhteiskunnallista asemaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä erityisesti rahoituskanaviin puuttumisessa. Toisaalta pankkien asema koko rahanpesuketjussa on vähäistä. Kiristyneet lainsäädännölliset velvoitteet asettavat pankeille säännellyn toimintaympäristön asettamat haasteet, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä pankkitoiminnan luotettavuuden ja yksittäisen pankin mielikuvan kannalta esimerkiksi asiakkaan tuntemisessa. Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista valvotaan pankeissa jokaisella osa-alueella asiakkaan ensikohtaamisesta koko asiakassuhteen keston ajan. Käytännön valvonta perustuu toimihenkilöiden ammattitaitoon tunnistaa epätavalliset liiketoimet, asiakkaan tunnistamiseen ja tuntemiseen sekä maksuliikenteeseen liittyvien transaktiomonitorointien välityksellä. Sisäinen ohjeistus ja henkilökunnan koulutus takaavat, että henkilökunta tuntee rahanpesulain mukaiset velvoitteet ja sen, mitä seuraamuksia rahanpesuvalvonnan laiminlyönnistä voi seurata pankille ja yksittäiselle toimihenkilölle. Pankit ovat rahanpesulain 3 luvun pykälien nojalla velvollisia tunnistamaan ja tuntemaan asiakkaansa sekä ilmoittamaan havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista Keskusrikospoliisin yhteydessä toimivalle rahanpesun selvittelykeskukselle.