Penit, papillonit ja puudelit. Koiraharrastajien erikoiskielen sanastosta ja termeistä.

Abstract

Tässä tutkielmassa tavoitteenani oli selvittää koira-alan harrastajien keskenään käyttämän erikoiskielen astetta ja alan termien muodostumista. Kiinnostukseni kohteena oli myös termien kääntäminen ja niiden merkityksen siirtyminen suomesta ruotsiin. Aineistonani oli 24 erilaista populaaria ja tieteellisempää artikkelia Koiramme − Våra hundar -lehden 12 numerosta vuosilta 2005−2006: uutisia, reportaaseja, asiantuntijahaastatteluita ja mielipidekirjoituksia. Teoreettisina viitekehyksinäni käytin lähinnä Antero Niemikorven (1996) teoriaa erikoiskielistä, Risto Haaralan (1981) teoriaa terminologiasta sekä Rune Ingon (1990) käännösteoriaa ja Pauli Saukkosen (1984) tyyliteoriaa. Koiraharrastuksen termit ovat vakiintuneita ja kansainvälisestikin käytössä. Uusia termejä alan käyttöön tulee koirarotujen lisääntyessä ja uusien harrastusmuotojen tullessa suosituiksi. Myös kehittyvä teknologia esimerkiksi terveystutkimuksissa lisää termien määrä. Useat termit ovat lainattuja vieraista kielistä. Osa on erikoislainoina mukautettu kohdekielen eli suomen kirjoitus- ja ääntämisasuun, mutta osa varsinkin uudemmista termeistä on jätetty alkuperäiseen asuunsa sitaattilainoiksi. Suurin osa koirarotujen nimistä on lainattuja ja käännettyjä yhdyssanoja tai sanaliittoja, osa melko pitkiäkin. Ne paljastavat eksplisiittisesti useimmiten koiran maantieteellisen alkuperän, usein myös jotakin turkin laadusta tai väristä. Harvemmin nimityksestä selviää käyttötarkoitus tai koirarodun koko. Muissa koira-alan termeissä on runsaasti kirjainsanoja ja lyhenteitä, mutta myös lainasanoja, sekä uusia sanoja, sanaliittoja että yhdyssanoja. Monet koira-alan termit ovat käytössä myös yleiskielen sanavaroina, joten valitsemani erikoisalan kielen voidaan katsoa olevan läpinäkyvää ja delfistä, eli professionaalisuuden aste ei ole kovin korkea. Toisaalta monella yleiskielen sanalla on koira-alalla oma tarkempi merkityksensä ja termille vaatimuksena oleva määritelmä. Myös joitakin kryptisiä eli ammattimaisempia termejä käytetään koiraharrastajien diskursseissa. Niiden selitykset ja määritelmät löytyvät alan sanastoista ja hakuteoksista. Termeille on yleensä toimivat ja vakiintuneet käännösvastineensa sekä suomessa että ruotsissa. Molemmissa maissa harrastajia on paljon, ja sen myötä kirjallisuutta on runsaasti, erikoiskielisyyden aste kasvaa ja sanastotyö on yhä kehittyneempää ja aktiivisempaa.