Viivytyksettömyys turvapaikkamenettelyssä ja turvapaikka- asian muutoksenhaussa
Hämäläinen, Niklas (2017)
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Turvapaikanhakijoiden määrä räjähti vuoden 2015 syksyllä koko Euroopassa. Suomeen turvapaikanhakijoita tuli kyseisenä vuonna 32 476, joka on moninkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Tämän johdosta myös Maahanmuuttoviraston ratkaisemien turvapaikkahakemusten käsittely viivästyi. Kaikkia vuoden 2015 turvapaikkahakemuksia ei olla ratkaistu vielä helmikuussa 2017.
Tutkimusongelmani on se, miten turvapaikkahakemusten viivytyksetön käsittely on järjestetty, siten että viivytyksettömän käsittelyn vaatimus toteutuu. Lisäksi tutkin, mitä oikeusturvakeinoja turvapaikanhakijoilla on käytössään, mikäli heidän käsittelynsä Maahanmuuttovirastossa tai myöhemmin valitusvaiheessa viivästyy. Viivytyksetön käsittely on yksi hallinnossa asioivan oikeusturvakeinoista, ja sen toteutuminen on taattu perustuslaissa.
Tutkimusmenetelmäni on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Oikeusdogmaattisella tutkimuksella tarkoitetaan voimassa olevan oikeuden systematisointia ja tulkintaa. Aineistoina käytän hallintooikeudellista kirjallisuutta, hallituksen esityksiä ja asiasta muodostunutta oikeuskäytäntöä kuten korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomion ratkaisuja, sekä hallintokanteluiden johdosta
tehtyjä ratkaisuja. Käytän myös sekä kotimaista että Euroopan unionin tasolta tulevaa lainsäädäntöä.
Turvapaikanhakijoiden viivytyksettömän käsittelyn vuoksi on tehty monia parannuksia, joiden tavoitteena on ollut saada käsittelyaikoja lyhennettyä. Turvapaikkatutkinta siirrettiin poliisilta Maahanmuuttovirastolle, jotta asia saataisiin käsiteltyä yhdessä viranomaisessa. Turvapaikanhakijoiden kasvuun vastattiin myös henkilöstön lisäämisellä, mutta yli 400 uutta työntekijää ei tuonut toivottua tulosta. Kovan paineen alla ollut virasto ei saanut ratkaistua hakemuksia haluamallaan tavalla. Tuomioistuiminten käsittelyajoissa ruuhka ei näkynyt, kuten Maahanmuuttovirastossa. Hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyajoissa ei ole yhtä suurta muutosta kuin Maahanmuuttoviraston. Hallinto-oikeuksissa kuitenkin varauduttiin ruuhkaan, ja päätöksenteko hajautettiin Helsingin hallinto-oikeudesta myös kolmeen muuhun hallinto-oikeuteen.
Turvapaikanhakijalla ei ole montaa oikeusturvakeinoa käytössään vaikuttaakseen Maahanmuuttoviraston käsittelyaikojen viivästykseen. Virkavastuu ohjaa viranomaisen toimintaa siten, että käsittelyssä on tietty oikeusturvaelementti aina mukana. Mikäli viranomainen on passiivinen tai käsittely viivästyy, on turvapaikanhakijalla mahdollisuus vaikuttaa siihen tekemällä hallintokantelu. Hallintokantelun johdosta oikeusasiamies voi antaa huomautuksen, saattaa viranomaisen tietoon käsityksen lainmukaisesta käsittelystä, tai kiinnittää viranomaisen huomion hyvän hallinnon vaatimuksiin. Oikeusasiamies voi myös suositella hyvitystä tapahtuneesta virheestä. Jos oikeudenkäynti viivästyy, voi asianosaisella olla mahdollisuus tuomioistuimen päätöksellä valtion suorittamaan hyvitykseen.
Tutkimusongelmani on se, miten turvapaikkahakemusten viivytyksetön käsittely on järjestetty, siten että viivytyksettömän käsittelyn vaatimus toteutuu. Lisäksi tutkin, mitä oikeusturvakeinoja turvapaikanhakijoilla on käytössään, mikäli heidän käsittelynsä Maahanmuuttovirastossa tai myöhemmin valitusvaiheessa viivästyy. Viivytyksetön käsittely on yksi hallinnossa asioivan oikeusturvakeinoista, ja sen toteutuminen on taattu perustuslaissa.
Tutkimusmenetelmäni on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Oikeusdogmaattisella tutkimuksella tarkoitetaan voimassa olevan oikeuden systematisointia ja tulkintaa. Aineistoina käytän hallintooikeudellista kirjallisuutta, hallituksen esityksiä ja asiasta muodostunutta oikeuskäytäntöä kuten korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomion ratkaisuja, sekä hallintokanteluiden johdosta
tehtyjä ratkaisuja. Käytän myös sekä kotimaista että Euroopan unionin tasolta tulevaa lainsäädäntöä.
Turvapaikanhakijoiden viivytyksettömän käsittelyn vuoksi on tehty monia parannuksia, joiden tavoitteena on ollut saada käsittelyaikoja lyhennettyä. Turvapaikkatutkinta siirrettiin poliisilta Maahanmuuttovirastolle, jotta asia saataisiin käsiteltyä yhdessä viranomaisessa. Turvapaikanhakijoiden kasvuun vastattiin myös henkilöstön lisäämisellä, mutta yli 400 uutta työntekijää ei tuonut toivottua tulosta. Kovan paineen alla ollut virasto ei saanut ratkaistua hakemuksia haluamallaan tavalla. Tuomioistuiminten käsittelyajoissa ruuhka ei näkynyt, kuten Maahanmuuttovirastossa. Hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyajoissa ei ole yhtä suurta muutosta kuin Maahanmuuttoviraston. Hallinto-oikeuksissa kuitenkin varauduttiin ruuhkaan, ja päätöksenteko hajautettiin Helsingin hallinto-oikeudesta myös kolmeen muuhun hallinto-oikeuteen.
Turvapaikanhakijalla ei ole montaa oikeusturvakeinoa käytössään vaikuttaakseen Maahanmuuttoviraston käsittelyaikojen viivästykseen. Virkavastuu ohjaa viranomaisen toimintaa siten, että käsittelyssä on tietty oikeusturvaelementti aina mukana. Mikäli viranomainen on passiivinen tai käsittely viivästyy, on turvapaikanhakijalla mahdollisuus vaikuttaa siihen tekemällä hallintokantelu. Hallintokantelun johdosta oikeusasiamies voi antaa huomautuksen, saattaa viranomaisen tietoon käsityksen lainmukaisesta käsittelystä, tai kiinnittää viranomaisen huomion hyvän hallinnon vaatimuksiin. Oikeusasiamies voi myös suositella hyvitystä tapahtuneesta virheestä. Jos oikeudenkäynti viivästyy, voi asianosaisella olla mahdollisuus tuomioistuimen päätöksellä valtion suorittamaan hyvitykseen.