Organisaation varautuminen kriiseihin - yritysesimerkkinä Fortum Shipping
Hämäläinen, Hanna-Kaisa (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä on kriisijohtaminen ja miten kriiseihin voi varautua. Muodostamani teoreettisen viitekehyksen perusteella perehdyn Fortum Shippingin eli varustamon kriisijohtamissuunnitelmiin ja tätä kautta kriisivalmiuteen. Tutkimukseni tavoitteena on arvioida varustamon kriisijohtamisvalmiutta ja löytää siitä mahdollisia puutteita tai heikkouksia. Löydösteni perusteella varustamo voi parantaa kriisijohtamisvalmiuttaan ja tehdä varustamotoiminnasta entistä turvallisempaa.
Tutkimusaineiston keruussa olen käyttänyt kahta toisistaan poikkeavaa metodia, dokumenttianalyysia ja haastatteluja. Käyttämäni dokumentit ovat pääosin salaisia, joten niihin eivät lukijat halutessaankaan pääse käsiksi. Ilman näitä dokumenttejä tarvittavia tietoja olisi kuitenkin ollut mahdotonta kerätä. Haastattelut on toteutettu teemahaastattelun muodossa ja ne täydentävät hyvin dokumenteistä saatavia tietoja. Keräämäni materiaalin perusteella olen kuvannut varustamon kriisivalmiussuunnitelmia sekä kriisiorganisaatiota.
Varustamon kriisiorganisaatio ja toimintasuunnitelma ovat hyvin samankaltaisia asiaan perehtyneiden tutkijoiden suositusten kanssa, joten suuria eroja käytännön ja teorian välillä en löytänyt. Tutkimukseni perusteella voin todeta, että Fortumin varustamo suhtautuu kriiseihin vakavasti ja on käyttänyt paljon resursseja luodakseen nykymuotoisen kriisijohtamissuunnitelmansa. Kriisijohtamisen parissa työskentelevä henkilöstö on ammattitaitoista ja sitä koulutetaan jatkuvasti lisää. Myös kriisiviestintä vaikuttaa olevan osaavissa käsissä. Taitoja myös testataan todentuntuisten onnettomuusharjoitusten avulla. Varustamo on siis erittäin kiinnostunut kehittämään toimintasuunnitelmiaan, mistä on osoituksena tämä pro gradu-työ.
Vaikka varustamon kriisivalmius onkin hyvä, löysin siitä myös joitakin heikkouksia. Tällaisina pidin Response Teamin jäsenten melko suurta vaihtuvuutta, kriisiviestinnän strategiaa koskevia mielipide-eroja sekä sitä, että kriisiharjoituksissa on mukana aina niin sanottu ykkösmiehistö.
Tutkimusaineiston keruussa olen käyttänyt kahta toisistaan poikkeavaa metodia, dokumenttianalyysia ja haastatteluja. Käyttämäni dokumentit ovat pääosin salaisia, joten niihin eivät lukijat halutessaankaan pääse käsiksi. Ilman näitä dokumenttejä tarvittavia tietoja olisi kuitenkin ollut mahdotonta kerätä. Haastattelut on toteutettu teemahaastattelun muodossa ja ne täydentävät hyvin dokumenteistä saatavia tietoja. Keräämäni materiaalin perusteella olen kuvannut varustamon kriisivalmiussuunnitelmia sekä kriisiorganisaatiota.
Varustamon kriisiorganisaatio ja toimintasuunnitelma ovat hyvin samankaltaisia asiaan perehtyneiden tutkijoiden suositusten kanssa, joten suuria eroja käytännön ja teorian välillä en löytänyt. Tutkimukseni perusteella voin todeta, että Fortumin varustamo suhtautuu kriiseihin vakavasti ja on käyttänyt paljon resursseja luodakseen nykymuotoisen kriisijohtamissuunnitelmansa. Kriisijohtamisen parissa työskentelevä henkilöstö on ammattitaitoista ja sitä koulutetaan jatkuvasti lisää. Myös kriisiviestintä vaikuttaa olevan osaavissa käsissä. Taitoja myös testataan todentuntuisten onnettomuusharjoitusten avulla. Varustamo on siis erittäin kiinnostunut kehittämään toimintasuunnitelmiaan, mistä on osoituksena tämä pro gradu-työ.
Vaikka varustamon kriisivalmius onkin hyvä, löysin siitä myös joitakin heikkouksia. Tällaisina pidin Response Teamin jäsenten melko suurta vaihtuvuutta, kriisiviestinnän strategiaa koskevia mielipide-eroja sekä sitä, että kriisiharjoituksissa on mukana aina niin sanottu ykkösmiehistö.