Kulutusluoton markkinointi
Husso, Teemu (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa perehdytään luottolaitosten markkinoimiin kulutusluottoihin. Kulutusluotto on laina, jonka kuluttajat käyttävät kulutukseensa ja maksavat takaisin kolmea kuukautta
pidemmän maksuajan kuluessa. Kulutusluottoa ovat kertaluotot eli ns. tililuotot, joihin luetaan muun muassa kaikki korttiluotot ja erilaiset hyödykkeiden yhteydessä tarjottavat rahoitusratkaisut.
Tärkeimmät kulutusluottoja koskevat markkinointisäännökset ovat kuluttajansuojalain 2 luvun markkinoinnin yleislausekkeissa, kuluttajansuojalain 7 luvun kulutusluottoja koskevassa kappaleessa sekä laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. KSL 2 luvun 1 §:ssä lausutaan, että markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. KSL 2 luvun 2 §:ssä säädetään, että markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaan johtavia tietoja, eikä muutenkaan käyttää asiakkaan tai toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta ja hyvän tavan vastaista menettelyä. Nämä yleissäännökset ovat soveltamisalaltaan verraten laajoja ja ne ovat kytketty joustavasisältöisiin käsitteisiin hyvän tavan vastaisuudesta
ja sopimattomuudesta. Tutkimuksessa tulkitaan miten näitä talousoikeudellisia käsitteitä sovelletaan kulutusluoto markkinointiin.
Kulutusluottojen markkinoinnissa olennaista on se, kuinka asiakkaalle annetaan oikeat ja riittävät tiedot hyödykkeestä? Kuluttajansuoja on paljolti toteutettu lakiin perustuvalla
sääntelyllä, josta ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi. Samoin KSL 7 luvussa on asetettu sisällöllisiä vaatimuksia ja rajoituksia kulutusluottojen markkinoinnille. Kuluttajansuojalain
markkinoinnin yleissäädöksen mukaan sopimaton ja hyvän tavan vastainen toiminta on kiellettyä. Vähimmäisvaatimus erityisesti kulutusluottojen markkinoinnille on, että siinä on käytävä ilmi luoton todellinen vuosikorko sekä, jos luottoa tarjotaan tuotteen yhteydessä, kulutushyödykkeen on oltava pääsanoma. Näillä varsin tarkoilla ja perusteellisilla säädöksillä on haluttu erityisesti suojella kuluttajaa. Luottolaitosten on
muun muassa markkinoitava luottoja vastuullisesti siten, että asiakkaiden liiallista velkaantumista pyritään välttämään. Markkinointisäännökset koskevat kuitenkin myös
elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua, minkä vuoksi kulutusluoton markkinoinnin on täytettävä hyvän tavan vaatimus niin kuluttajia kuin kilpailijoitakin kohtaan.
pidemmän maksuajan kuluessa. Kulutusluottoa ovat kertaluotot eli ns. tililuotot, joihin luetaan muun muassa kaikki korttiluotot ja erilaiset hyödykkeiden yhteydessä tarjottavat rahoitusratkaisut.
Tärkeimmät kulutusluottoja koskevat markkinointisäännökset ovat kuluttajansuojalain 2 luvun markkinoinnin yleislausekkeissa, kuluttajansuojalain 7 luvun kulutusluottoja koskevassa kappaleessa sekä laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. KSL 2 luvun 1 §:ssä lausutaan, että markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. KSL 2 luvun 2 §:ssä säädetään, että markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaan johtavia tietoja, eikä muutenkaan käyttää asiakkaan tai toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta ja hyvän tavan vastaista menettelyä. Nämä yleissäännökset ovat soveltamisalaltaan verraten laajoja ja ne ovat kytketty joustavasisältöisiin käsitteisiin hyvän tavan vastaisuudesta
ja sopimattomuudesta. Tutkimuksessa tulkitaan miten näitä talousoikeudellisia käsitteitä sovelletaan kulutusluoto markkinointiin.
Kulutusluottojen markkinoinnissa olennaista on se, kuinka asiakkaalle annetaan oikeat ja riittävät tiedot hyödykkeestä? Kuluttajansuoja on paljolti toteutettu lakiin perustuvalla
sääntelyllä, josta ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi. Samoin KSL 7 luvussa on asetettu sisällöllisiä vaatimuksia ja rajoituksia kulutusluottojen markkinoinnille. Kuluttajansuojalain
markkinoinnin yleissäädöksen mukaan sopimaton ja hyvän tavan vastainen toiminta on kiellettyä. Vähimmäisvaatimus erityisesti kulutusluottojen markkinoinnille on, että siinä on käytävä ilmi luoton todellinen vuosikorko sekä, jos luottoa tarjotaan tuotteen yhteydessä, kulutushyödykkeen on oltava pääsanoma. Näillä varsin tarkoilla ja perusteellisilla säädöksillä on haluttu erityisesti suojella kuluttajaa. Luottolaitosten on
muun muassa markkinoitava luottoja vastuullisesti siten, että asiakkaiden liiallista velkaantumista pyritään välttämään. Markkinointisäännökset koskevat kuitenkin myös
elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua, minkä vuoksi kulutusluoton markkinoinnin on täytettävä hyvän tavan vaatimus niin kuluttajia kuin kilpailijoitakin kohtaan.