Henkilöyhtiöiden verotus ja verosuunnittelu
Hurmerinta, Saija (2007)
Hurmerinta, Saija
2007
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Vuonna 1993 käyttöön otettu eritytetty tuloverojärjestelmä muutti oleellisesti henkilö-yhtiöiden verotusta. Ansio- ja pääomatuloja alettiin verottaa erikseen. TVL 16 §:n mu-kaan elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen, vaan laskentasubjekti. Yhtymällä on itsenäinen kirjanpito, se tekee itsenäisen veroilmoituksen, ja sille vahvistetaan vero-tettava tulo EVL:n, MVL:n tai TVL:n mukaan. Yhtymälle ei kuitenkaan määrätä tulove-roa, sillä se ei ole verosubjekti. Henkilöyhtiön tulos jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tuloina. Pääomatuloa on se tulon osuus, joka vastaa 20 %:a yrityksen nettovarallisuudesta. Loppuosa verotetaan ansiotulona. Pääomatulo-osuus lasketaan yhtiön elinkeinotoimintaan verovuoden päättyessä kuuluvan nettovarallisuuden perusteella.
EY-lainsäädäntö, lisääntyvät kansainväliset tilanteet, sekä Suomessa käytössä oleva eriytetty tuloverojärjestelmä ovat lisänneet verotuksen monimutkaisuutta ja sitä kautta verosuunnittelun tarvetta. Ennakkotietojen ja ennakkoratkaisujen merkitys on korostu-nut. Verosuunnittelu on kallista, mutta se voi tuoda merkittäviä säästöjä verovelvollisel-le. Verosuunnittelun ja veronkierron raja on epäselvä ja yrittäjät voivatkin pyrkiä käyt-tämään hyväksi niin sanottuja verolainsäädännön aitoja aukkoja. Verosuunnittelu ei välttämättä johda verot minimoivaan vaihtoehtoon, sillä taloudellisin ratkaisu ei aina ole verotuksellisesti edullisin.
Henkilöyhtiöiden verosuunnittelussa pääpaino on eriytetyn tuloverojärjestelmän mah-dollistamassa taktikoinnissa tulon jaossa ansio- ja pääomatuloihin. Henkilöyhtiön yh-tiömiehen on kannattavaa pyrkiä lisäämään pääomatuloa ja pitämään ansiotulo mahdol-lisimman pienenä. Ansiotulojen marginaalivero saattaa olla jopa yli 60 %, kun pääoma-tuloja verotetaan suhteellisella 28 %:n verokannalla. Nettovarallisuuden suunnittelu on tärkeä osa verosuunnittelua, koska sillä on suuri merkitys pääomatulojen maksimoimi-sessa. Palkan maksaminen on kannattavaa tietyin edellytyksin, sillä ansiotulojen vero-kanta on pääomatuloverokantaa alhaisempi tiettyyn määrään asti.
EY-lainsäädäntö, lisääntyvät kansainväliset tilanteet, sekä Suomessa käytössä oleva eriytetty tuloverojärjestelmä ovat lisänneet verotuksen monimutkaisuutta ja sitä kautta verosuunnittelun tarvetta. Ennakkotietojen ja ennakkoratkaisujen merkitys on korostu-nut. Verosuunnittelu on kallista, mutta se voi tuoda merkittäviä säästöjä verovelvollisel-le. Verosuunnittelun ja veronkierron raja on epäselvä ja yrittäjät voivatkin pyrkiä käyt-tämään hyväksi niin sanottuja verolainsäädännön aitoja aukkoja. Verosuunnittelu ei välttämättä johda verot minimoivaan vaihtoehtoon, sillä taloudellisin ratkaisu ei aina ole verotuksellisesti edullisin.
Henkilöyhtiöiden verosuunnittelussa pääpaino on eriytetyn tuloverojärjestelmän mah-dollistamassa taktikoinnissa tulon jaossa ansio- ja pääomatuloihin. Henkilöyhtiön yh-tiömiehen on kannattavaa pyrkiä lisäämään pääomatuloa ja pitämään ansiotulo mahdol-lisimman pienenä. Ansiotulojen marginaalivero saattaa olla jopa yli 60 %, kun pääoma-tuloja verotetaan suhteellisella 28 %:n verokannalla. Nettovarallisuuden suunnittelu on tärkeä osa verosuunnittelua, koska sillä on suuri merkitys pääomatulojen maksimoimi-sessa. Palkan maksaminen on kannattavaa tietyin edellytyksin, sillä ansiotulojen vero-kanta on pääomatuloverokantaa alhaisempi tiettyyn määrään asti.