Huolellisuusvelvollisuus luottokorttisuhteissa
Airikkala, Maria (2009)
2009
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Luottokorttien käyttö maksuvälineenä yleistyy jatkuvasti. Luottokortin käyttöön liittyy kustannus- ja kilpailuetuja, mutta myös tiettyjä oikeusongelmia. Näiden ennaltaehkäisemisessä ja ratkaisemisessa huolellisuusvelvollisuudella on keskeinen asema. Tässä tutkimuksessa selvitetään huolellisuusvelvollisuuden merkitystä ja asemaa luottokorttisopimussuhteissa.
Koska luottokorteista ei ole Suomessa erillistä lainsäädäntöä, vastausta tutkimusongelmaan etsitään kahdella tavalla: Analogisen lähestymistavan avulla tuodaan esille muualla lainsäädännössä esiintyviä huolellisen toiminnan velvoitteita ja analysoidaan niiden soveltuvuutta luottokorttisuhteeseen. Lisäksi tutkimusongelman ratkaisua lähestytään huolellisuuden ja velvollisuuden välisen yhteyden näkökulmasta. Tässä lähestymistavassa apuna käytetään sopimuksen ulkoisen, eli deliktivastuun piirissä määriteltyä huolellisuuden käsitettä sekä siihen liittyviä tuottamuksen, syy-yhteyden ja ennalta-arvattavuuden käsitteitä.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona ovat sekä Kuluttajansuojalaki että sopimusoikeudelliset normit. Tämän lisäksi aineistona on käytetty vahingonkorvausoikeutta sekä sopimuksen ulkoista vastuuta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Tärkeässä asemassa ovat niin ikään olleet Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sekä Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut.
Tutkimuksesta ilmenee, että huolellisuuden sisältö jää luottokorttisopimustekstissä epäselväksi. Sen sisältö täsmentyy kuitenkin luottokorttiyhteisön antamissa ohjeissa sekä oikeuskäytännössä. Kortinhaltijalle asetettu huolellisuusvelvollisuus ilmenee selkeimmin velvollisuutena säilyttää korttia huolellisesti sekä katoamistapauksessa katoamisilmoituksen tekemisenä. Korttimaksun vastaanottajan huolellisuusvelvollisuus korostuu korttimaksun vastaanottamisen sekä korttitietojen säilyttämisen yhteydessä. Kortinmyöntäjän kannalta huolellisuus merkitsee ennen kaikkea hyvän pankkitavan noudattamista sekä sopimuskumppaneille suunnatun ohjeistuksen toimittamista.
Koska luottokorteista ei ole Suomessa erillistä lainsäädäntöä, vastausta tutkimusongelmaan etsitään kahdella tavalla: Analogisen lähestymistavan avulla tuodaan esille muualla lainsäädännössä esiintyviä huolellisen toiminnan velvoitteita ja analysoidaan niiden soveltuvuutta luottokorttisuhteeseen. Lisäksi tutkimusongelman ratkaisua lähestytään huolellisuuden ja velvollisuuden välisen yhteyden näkökulmasta. Tässä lähestymistavassa apuna käytetään sopimuksen ulkoisen, eli deliktivastuun piirissä määriteltyä huolellisuuden käsitettä sekä siihen liittyviä tuottamuksen, syy-yhteyden ja ennalta-arvattavuuden käsitteitä.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona ovat sekä Kuluttajansuojalaki että sopimusoikeudelliset normit. Tämän lisäksi aineistona on käytetty vahingonkorvausoikeutta sekä sopimuksen ulkoista vastuuta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Tärkeässä asemassa ovat niin ikään olleet Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sekä Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut.
Tutkimuksesta ilmenee, että huolellisuuden sisältö jää luottokorttisopimustekstissä epäselväksi. Sen sisältö täsmentyy kuitenkin luottokorttiyhteisön antamissa ohjeissa sekä oikeuskäytännössä. Kortinhaltijalle asetettu huolellisuusvelvollisuus ilmenee selkeimmin velvollisuutena säilyttää korttia huolellisesti sekä katoamistapauksessa katoamisilmoituksen tekemisenä. Korttimaksun vastaanottajan huolellisuusvelvollisuus korostuu korttimaksun vastaanottamisen sekä korttitietojen säilyttämisen yhteydessä. Kortinmyöntäjän kannalta huolellisuus merkitsee ennen kaikkea hyvän pankkitavan noudattamista sekä sopimuskumppaneille suunnatun ohjeistuksen toimittamista.