Immateriaalioikeuden sammuminen ja rinnakkaistuonti
Hannila, Juha (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella immateriaalioikeuksien sammumiseen vaikuttavia tekijöitä erikseen tavaramerkkioikeuden, patenttioikeuden ja tekijänoikeuksien osalta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään aineettomien oikeuksien rinnakkaistuontiin sekä Euroopan unionin yhtenäistymispyrkimyksiin liittyviä ristiriitoja, joita aiheutuu erityisesti perustamissopimuksen kilpailua rajoittavista säännöistä sekä säädöksistä tavaroiden vapaata liikkumista koskien.
Tutkimuksen tärkeänä tietolähteenä toimii Euroopan yhteisöjen tuomioistuin lukuisine ennakkoratkaisuineen. Rinnakkaistuonnin kannalta tärkeimmät säädösperustat – ja samalla suurimmat ristiriitaisuudet - ovat löydettävissä perustamissopimuksen 28–30 artikloista, joiden mukaan jäsenvaltiot saavat asettaa esteitä viennille ja tuonnille vain säädetyin perustein sekä 81–82 artikloista, joilla säädetään kilpailunrajoituksista. Tavaramerkkioikeuden sammumisen osalta tärkeä on tavaramerkkidirektiivi ja erityisesti sen 7 artikla, jonka tulkinta nykyisyydellään tarkoittaa Euroopan talousalueen laajuista sammumisoppia, vailla mahdollisuutta tulkita direktiiviä laajemmin. Kyseisen sammumisdoktriinin mukaisesti tulkitaan myös patenttioikeutta ja tekijänoikeuden lähioikeuksia.
Muutos kansainvälisestä sammumisesta alueellisen sammumiseen on herättänyt kiivasta keskustelua eri intressipiireissä. Tutkimuksessa havaitaan oikeuksien sammumisen laajuudesta riippumaton ongelmien moninaisuus. Jotta kahden kilpailevan sammumisopin todelliset hyödyt ja haitat paljastuisivat, tulisi eri sidosryhmien vaatimukset eliminoida ja keskittyä kansantalouden kokonaishyödyn maksimointiin. Tutkimuksesta selviää millä tavoin tuomioistuin on lähestynyt rinnakkaistuonnin, tavaroiden vapaan liikkumisen ja kilpailuoikeuden konflikteja. Ongelmallisena nähdään se, että alueellisen sammumisen perusteet ovat sanamuodoltaan epäonnistuneessa direktiivissä, jonka hataraan tulkintaan tämän hetkinen oikeuden tila nojaa.
Tutkimuksen tärkeänä tietolähteenä toimii Euroopan yhteisöjen tuomioistuin lukuisine ennakkoratkaisuineen. Rinnakkaistuonnin kannalta tärkeimmät säädösperustat – ja samalla suurimmat ristiriitaisuudet - ovat löydettävissä perustamissopimuksen 28–30 artikloista, joiden mukaan jäsenvaltiot saavat asettaa esteitä viennille ja tuonnille vain säädetyin perustein sekä 81–82 artikloista, joilla säädetään kilpailunrajoituksista. Tavaramerkkioikeuden sammumisen osalta tärkeä on tavaramerkkidirektiivi ja erityisesti sen 7 artikla, jonka tulkinta nykyisyydellään tarkoittaa Euroopan talousalueen laajuista sammumisoppia, vailla mahdollisuutta tulkita direktiiviä laajemmin. Kyseisen sammumisdoktriinin mukaisesti tulkitaan myös patenttioikeutta ja tekijänoikeuden lähioikeuksia.
Muutos kansainvälisestä sammumisesta alueellisen sammumiseen on herättänyt kiivasta keskustelua eri intressipiireissä. Tutkimuksessa havaitaan oikeuksien sammumisen laajuudesta riippumaton ongelmien moninaisuus. Jotta kahden kilpailevan sammumisopin todelliset hyödyt ja haitat paljastuisivat, tulisi eri sidosryhmien vaatimukset eliminoida ja keskittyä kansantalouden kokonaishyödyn maksimointiin. Tutkimuksesta selviää millä tavoin tuomioistuin on lähestynyt rinnakkaistuonnin, tavaroiden vapaan liikkumisen ja kilpailuoikeuden konflikteja. Ongelmallisena nähdään se, että alueellisen sammumisen perusteet ovat sanamuodoltaan epäonnistuneessa direktiivissä, jonka hataraan tulkintaan tämän hetkinen oikeuden tila nojaa.