Alaisen odotukset esimiestä kohtaan. Esimies-alaissuhteen tarkastelua.
Huhta, Minna (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Suuri osa leadership -kirjallisuudesta on aiemmin keskittynyt johtajaan ja johtajuuteen, alaisen jäädessä keskustelusta sivuun. Kuitenkin vuorovaikutus ja kommunikointitaidot ovat nousseet esille myös johtajuuskeskustelussa ja johtaminen nähdään nykyään enemmän sosiaalisena prosessina, esimiehen ja alaisen välisenä vuorovaikutussuhteena. Tutkimuksessa perehdytään esimiehen ja alaisen väliseen vuorovaikutussuhteeseen alaisen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat alaisen kriittiset odotukset esimiestään kohtaan ja mitkä tekijät ovat alaiselle tärkeitä suhteessaan esimieheensä. Tarkoituksena oli myös selvittää missä suhteessa nämä odotukset ja tekijät ovat toisiinsa. Tavoitteena oli kuvailla ja ryhmitellä alaisten odotuksia ja myös tehdä yhteenvetoa siitä, mitkä asiat ovat alaisille tärkeitä esimiehensä toiminnassa ja käyttäytymisessä.
Tutkimus asettuu esimiehen ja alaisen vuorovaikutusta tarkastelevaan johtajuustutkimukseen (L-M-X). Tutkimus on kvalitatiivinen aineistolähtöinen kuvaileva kenttätutkimus. Taustaoletuksena on subjektivistinen lähestymistapa ja metodologia on idiografinen, eli tutkimukseen osallistuneiden näkemykset ovat keskeisellä sijalla tutkimuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella osana laajempaa tutkimusta. Tutkimukseen on osallistunut 36 organisaatiota ja kyselyyn on vastannut 1197 henkilöä, jotka arvioivat 154:ää esimiestä. Suuresta otoksesta 389 henkilöä vastasi tässä tutkimuksessa hyödynnettyihin kysymyksiin. Tutkimusotoksen edustavuus suomalaisesta työelämästä on kattava ja monipuolinen. Tutkimuksen otokseen on haettu vaihtelua mm. organisaation koon, toimialan, sukupuolijakauman ja koulutustason suhteen.
Tutkimuksen mukaan alaiselle tärkeitä tekijöitä esimies-alaissuhteessa ovat vuorovaikutus esimiehen kanssa, esimiehen tapa käyttäytyä, kuinka esimies suhtautuu alaisen työn suorittamiseen ja kuinka alainen näkee esimiehen itse suorittavan työnsä, tasa-arvo yksilö- ja ryhmätasoilla sekä suhteessa esimieheen, informaation ja palautteen saaminen, esimiehen panos yhteishengen luomiseen sekä esimiehen kyky pitää alaisen puolta.
Tutkimus asettuu esimiehen ja alaisen vuorovaikutusta tarkastelevaan johtajuustutkimukseen (L-M-X). Tutkimus on kvalitatiivinen aineistolähtöinen kuvaileva kenttätutkimus. Taustaoletuksena on subjektivistinen lähestymistapa ja metodologia on idiografinen, eli tutkimukseen osallistuneiden näkemykset ovat keskeisellä sijalla tutkimuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella osana laajempaa tutkimusta. Tutkimukseen on osallistunut 36 organisaatiota ja kyselyyn on vastannut 1197 henkilöä, jotka arvioivat 154:ää esimiestä. Suuresta otoksesta 389 henkilöä vastasi tässä tutkimuksessa hyödynnettyihin kysymyksiin. Tutkimusotoksen edustavuus suomalaisesta työelämästä on kattava ja monipuolinen. Tutkimuksen otokseen on haettu vaihtelua mm. organisaation koon, toimialan, sukupuolijakauman ja koulutustason suhteen.
Tutkimuksen mukaan alaiselle tärkeitä tekijöitä esimies-alaissuhteessa ovat vuorovaikutus esimiehen kanssa, esimiehen tapa käyttäytyä, kuinka esimies suhtautuu alaisen työn suorittamiseen ja kuinka alainen näkee esimiehen itse suorittavan työnsä, tasa-arvo yksilö- ja ryhmätasoilla sekä suhteessa esimieheen, informaation ja palautteen saaminen, esimiehen panos yhteishengen luomiseen sekä esimiehen kyky pitää alaisen puolta.