Technomasculine Myths in Intermedial Cyberpunk: Three Case Studies
Guedra, Hamid (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma lukeutuu kulttuurintutkimuksen alaan ja käsittelee maskuliinisuuden representaatioita kyberpunk-tieteisfiktiossa. Tutkielman hypoteesina on, että kyberpunk nojaa niin sanottuun maskuliinisuuden myyttiin ja transhumanismiin, ja näin yksilön subjektiviteetti ja identiteetti usein redusoituvat kyberpunk-teksteissä muutamiin vallalla oleviin teknomaskuliinisuuden representaatioihin. Vaikka teknologian fantasioidaankin valtauttavan yksilöt, esimerkiksi perinteiset sukupuoliroolit ja -hierarkia eivät yksiselitteisesti purkaudu näissä teksteissä.
Työ jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan subjektiviteetin käsitettä sekä maskuliinisuuden myytin käsitettä, jota esim. kulttuurintutkija Anthony Easthope on teoretisoinut. Lisäksi tarkastellaan teknomaskuliinisuutta sekä kyberdiskurssia, eritoten transhumanismia (käsitystä, jonka mukaan ihminen tulee ylittämään itsensä teknologioiden ja tieteen avulla) ja kyberfeminismiä sekä sille että koko kyberdiskurssille keskeistä kyborgin käsitettä ja feministiteoreetikko Donna Harawaylta juontavaa kyborgimetaforaa. Työn ensimmäinen osa muodostaa näin tulkintakehyksen tutkielman toisessa osassa käsiteltäville tekstianalyyseille.
Työn toisessa osassa analysoidaan teknomaskuliinisuuden representaatioita intertekstuaalisissa ja -mediaalisissa kyberpunk-teksteissä. Analysoitavina esimerkkiteksteinä ovat Neuromancer-romaani (1984), Terminator 2: The Judgement Day -elokuva (1991) ja Deus Ex: The Conspiracy -tietokonepeli (2001). Kun romaani ja elokuva luovat käsitteellisiä ja visuaalisia kokonaisuuksia, tarjoaa tietokoneella pelattava roolipeli lisäksi mahdollisuuden osallistua pelissä pelattavan kyborgihahmon teknomaskuliinisen subjektiviteetin määrittämiseen.
Yhteenvetona voi todeta, että kyberpunkin kuvaamissa maailmoissa teknologiat osallistuvat yksilöiden subjektiviteettien ja olemisen määrittämiseen sekä kontrolliin. Erityisesti maskuliinisuus näyttäytyy näissä teksteissä keskeisenä subjektiviteetin muotona.
Työ jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan subjektiviteetin käsitettä sekä maskuliinisuuden myytin käsitettä, jota esim. kulttuurintutkija Anthony Easthope on teoretisoinut. Lisäksi tarkastellaan teknomaskuliinisuutta sekä kyberdiskurssia, eritoten transhumanismia (käsitystä, jonka mukaan ihminen tulee ylittämään itsensä teknologioiden ja tieteen avulla) ja kyberfeminismiä sekä sille että koko kyberdiskurssille keskeistä kyborgin käsitettä ja feministiteoreetikko Donna Harawaylta juontavaa kyborgimetaforaa. Työn ensimmäinen osa muodostaa näin tulkintakehyksen tutkielman toisessa osassa käsiteltäville tekstianalyyseille.
Työn toisessa osassa analysoidaan teknomaskuliinisuuden representaatioita intertekstuaalisissa ja -mediaalisissa kyberpunk-teksteissä. Analysoitavina esimerkkiteksteinä ovat Neuromancer-romaani (1984), Terminator 2: The Judgement Day -elokuva (1991) ja Deus Ex: The Conspiracy -tietokonepeli (2001). Kun romaani ja elokuva luovat käsitteellisiä ja visuaalisia kokonaisuuksia, tarjoaa tietokoneella pelattava roolipeli lisäksi mahdollisuuden osallistua pelissä pelattavan kyborgihahmon teknomaskuliinisen subjektiviteetin määrittämiseen.
Yhteenvetona voi todeta, että kyberpunkin kuvaamissa maailmoissa teknologiat osallistuvat yksilöiden subjektiviteettien ja olemisen määrittämiseen sekä kontrolliin. Erityisesti maskuliinisuus näyttäytyy näissä teksteissä keskeisenä subjektiviteetin muotona.