Onko mentorointi keino rikkoa lasikatto? Näkemyksiä naisjohtajille suunnatun mentoroinnin ja sitä kautta muodostuvien verkostojen hyödyistä
Yli-Jaskari, Annika (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Johtajuuteen liitettävät ominaisuudet, kuten määrätietoisuus ja johdonmukaisuus, koetaan miehisinä piirteinä, minkä lisäksi korkeita asemia työelämässä ovat pitkään hallinneet miehet. Tämä on johtanut siihen, että johtajuus nähdään maskuliinisena ilmiönä. Työelämässä sukupuolet ovat tasapuolisesti mukana, mutta johtotehtävissä naiset ovat edelleen vähemmistönä. Puhutaankin, että naiset kohtaavat lasikaton pyrkiessään korkeampiin johtoasemiin. Naisten vähäisyys ylemmissä johtotehtävissä on selkeää resurssien hyödyntämättä jättämistä; tasa-arvon sekä yhteiskunnan maksimaalisen tuottavuuden vuoksi asiaan täytyy tulla muutos. Tässä tutkimuksessa selvitetään, olisivatko mentorointi ja sen kautta muodostuvat verkostot keinoja kasvattaa naisten määrää johtotasolla. Tutkimusongelmia ovat: Mitä hyötyä naisjohtajien mentoroinnista on urakehityksen kannalta? Miten mentorointi tukee uralla etenemistä? Edistävätkö mentoroinnin kautta syntyvät verkostot naisten urakehitystä? Onko mentoroinnilla mahdollista auttaa naisia lasikaton yläpuolelle?
Tutkimuksen pohjana on käytetty teoriaa naisjohtajien lasikattoilmiöstä sekä mentoroinnista itsensä kehittämisprosessina. Mentorointi voisi olla potentiaalinen tapa tukea naisia matkalla johtajuuteen antamalla opastusta sekä kasvattamalla itsetuntemusta. Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat verkostot ja verkostoituminen, sillä erityisesti mentorointiohjelma avaa naisille uusia sosiaalisia suhteita, joista voi olla hyötyä myös uralla. Tutkimusongelmiin vastaamiseksi haastateltiin viittätoista naisjohtajille suunnatussa mentorointiohjelmassa mukana ollutta mentoria ja aktoria. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Sekä aktorit että mentorit pitävät mentorointia hyvänä tapana tukea ja kasvattaa naisten johtajuutta. Erityisesti mentoroinnista koetaan olevan hyötyä uran käännekohdissa ja mentorointia suositellaan käytettävän useasti uran varrella. Lasikattoa muodostavina tekijöinä nähdään johtotason tiiviit, miesvaltaiset verkostot sekä naisten heikko itsetunto. Mentoroinnilla on potentiaalia vaikuttaa molempiin tekijöihin vahvistamalla naisten itsetuntoa ja -tuntemusta sekä avaamalla samalla verkostoja sekä mentorin että mentorointiohjelman avulla. Verkostojen kautta naiset voivat tehdä itseään tunnetummaksi ja näin ollen avata uusia ovia uralleen. Naisten omaa aktiivisuutta painotetaan sekä mentoroinnissa että verkostoitumisessa. Haastateltujen näkemyksien perusteella pystyttiin myös määrittelemään uran kannalta ihanteellinen mentorointisuhde. Mentorointia tulisi käyttää enermmän, laajemmassa mittakaavassa ja julkisemmin. Tutkimuksen mukaan mentorointi ei kuitenkaan vielä yksinään riitä rikkomaan lasikattoa ja kasvattamaan naisjohtajien määrää, mutta sillä voi tehdä lasikattoon säröä. Mentoroinnin avulla voi auttaa yksittäisiä naisia läpäisemään lasikaton, mutta kokonaisvaltaisempaan läpimurtoon tarvitaan muutakin. Mentoroinnin lisäksi tulisi kiinnittää enemmän huomiota verkostojen kautta tapahtuvaan rekrytointiin, naisten työn ja perheen yhdistämisen problematiikkaan sekä muun muassa kasvatuksen kautta muodostuviin sukupuolistereotypioihin, jotka voivat ohjata esimerkiksi koulutus- ja rekrytointivalintoja.
Tutkimuksen pohjana on käytetty teoriaa naisjohtajien lasikattoilmiöstä sekä mentoroinnista itsensä kehittämisprosessina. Mentorointi voisi olla potentiaalinen tapa tukea naisia matkalla johtajuuteen antamalla opastusta sekä kasvattamalla itsetuntemusta. Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat verkostot ja verkostoituminen, sillä erityisesti mentorointiohjelma avaa naisille uusia sosiaalisia suhteita, joista voi olla hyötyä myös uralla. Tutkimusongelmiin vastaamiseksi haastateltiin viittätoista naisjohtajille suunnatussa mentorointiohjelmassa mukana ollutta mentoria ja aktoria. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Sekä aktorit että mentorit pitävät mentorointia hyvänä tapana tukea ja kasvattaa naisten johtajuutta. Erityisesti mentoroinnista koetaan olevan hyötyä uran käännekohdissa ja mentorointia suositellaan käytettävän useasti uran varrella. Lasikattoa muodostavina tekijöinä nähdään johtotason tiiviit, miesvaltaiset verkostot sekä naisten heikko itsetunto. Mentoroinnilla on potentiaalia vaikuttaa molempiin tekijöihin vahvistamalla naisten itsetuntoa ja -tuntemusta sekä avaamalla samalla verkostoja sekä mentorin että mentorointiohjelman avulla. Verkostojen kautta naiset voivat tehdä itseään tunnetummaksi ja näin ollen avata uusia ovia uralleen. Naisten omaa aktiivisuutta painotetaan sekä mentoroinnissa että verkostoitumisessa. Haastateltujen näkemyksien perusteella pystyttiin myös määrittelemään uran kannalta ihanteellinen mentorointisuhde. Mentorointia tulisi käyttää enermmän, laajemmassa mittakaavassa ja julkisemmin. Tutkimuksen mukaan mentorointi ei kuitenkaan vielä yksinään riitä rikkomaan lasikattoa ja kasvattamaan naisjohtajien määrää, mutta sillä voi tehdä lasikattoon säröä. Mentoroinnin avulla voi auttaa yksittäisiä naisia läpäisemään lasikaton, mutta kokonaisvaltaisempaan läpimurtoon tarvitaan muutakin. Mentoroinnin lisäksi tulisi kiinnittää enemmän huomiota verkostojen kautta tapahtuvaan rekrytointiin, naisten työn ja perheen yhdistämisen problematiikkaan sekä muun muassa kasvatuksen kautta muodostuviin sukupuolistereotypioihin, jotka voivat ohjata esimerkiksi koulutus- ja rekrytointivalintoja.