Julkisen hallintotehtävän siirtäminen yksityiselle: Esimerkkinä yksityiset turvapalvelut
Välimäki, Mikko (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Suomen perustuslaissa on kirjoitettu, kuinka julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle. Se voidaan antaa vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Kuitenkin merkittävää julkista valtaa sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle.
Julkisen hallintotehtävän siirtäminen voidaan nähdä eräänlaisena yksityistämisenä. Usein on kuitenkin katsottu, että poliisintoimen osittainenkaan yksityistäminen ei ole suotavaa. Miten vartijalle annettu toimivalta turvallisuustarkastusten tekemiseen ja järjestyksenvalvojan poistamis- ja kiinniotto-oikeus on nähtävä suhteessa poliisin toimivaltaan? Ovatko ne julkisia hallintotehtäviä, jotka sisältävät merkittävää julkista valtaa?
Tutkimukseni metodi on oikeusdogmaattinen. Lähtökohdaksi tutkimukselleni oli tutustua lähemmin vartijan toimivaltasäännöksiin siltä osin kuin ne lähestyivät ns. julkista valtaa. Tutkimusaineistona olen käyttänyt laajasti lainvalmisteluasiakirjoja lähinnä perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanottoja. Olen käyttänyt myös oikeuskirjallisuutta, alan muuta kirjallista tuotantoa sekä tuomioistuinten rat-kaisuja. Samoin lähteinä on ollut joidenkin asiantuntijoiden, kuten korkeimman hallinto-oikeuden presidentin ja oikeuskanslerin kannanottoja.
Julkinen ja yksityinen erotetaan yleensä ns. sektoriajattelulla. Julkinen sektori nähdään yksipuolista valtaa käyttävänä, jota voidaan kutsua myös julkiseksi vallaksi. Tätä yhteiskunnassamme ovat käyttäneet lähinnä viranomaiset. Tämän ajan suuntaus on kuitenkin ollut yksityistämisen lisääntyminen. Se taas aiheuttaa paineita oikeusvaltiolle, joka on pyrkinyt turvaamaan hallintotehtävien pysymisen julkisen vallan piirissä. Perustuslain 124 § on yhtenä hyvänä esimerkkinä edellisestä. Tällä sääntelyllä pyritään valvomaan perusoikeuksien toteutuminen nyt ja jatkossa.
Nykypäivän rikollisuuden raaistuminen ja lisääntyminen on kuitenkin asettanut paineita omaisuuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Näin on nähty tarpeelliseksi laajentaa yksityisen turvapalveluiden toimijoiden toimivaltaa. Tällöin intressivertailussa ovat esimerkiksi rikoksentekijän henkilökohtaisen puutumattomuuden suoja suhteessa rikoksen kohteen oikeuksiin. Vartijan toimivallan laajentaminen tarkoittaa perustuslakivaliokunnan tarkoittaman merkittävän vallan käytön, johon se katsoo kuuluvaksi muun muassa oikeuden itsenäiseen voimankäyttöön, siirtämistä muulle kuin viranomaiselle. Tämä taas aiheuttaa paineita koulutukseen, valvontaan ja oikeusturvan toteutumiseen.
Olen tutkimuksessani pyrkinyt vertaamaan poliisin ja yksityisen vartijan toimivaltaa. Kenen tehtävä on yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpito? Samoin olen tutkinut yksityisen vartijan mahdollisuutta suhteessa poliisiin toteuttaa laajennettuja toimivaltuuksiaan lain asettamien vaatimusten mukaan, johon kuuluu oikeusturvan ja hyvän hallinnon kannalta kielelliset oikeudet.
Julkisen hallintotehtävän siirtäminen voidaan nähdä eräänlaisena yksityistämisenä. Usein on kuitenkin katsottu, että poliisintoimen osittainenkaan yksityistäminen ei ole suotavaa. Miten vartijalle annettu toimivalta turvallisuustarkastusten tekemiseen ja järjestyksenvalvojan poistamis- ja kiinniotto-oikeus on nähtävä suhteessa poliisin toimivaltaan? Ovatko ne julkisia hallintotehtäviä, jotka sisältävät merkittävää julkista valtaa?
Tutkimukseni metodi on oikeusdogmaattinen. Lähtökohdaksi tutkimukselleni oli tutustua lähemmin vartijan toimivaltasäännöksiin siltä osin kuin ne lähestyivät ns. julkista valtaa. Tutkimusaineistona olen käyttänyt laajasti lainvalmisteluasiakirjoja lähinnä perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanottoja. Olen käyttänyt myös oikeuskirjallisuutta, alan muuta kirjallista tuotantoa sekä tuomioistuinten rat-kaisuja. Samoin lähteinä on ollut joidenkin asiantuntijoiden, kuten korkeimman hallinto-oikeuden presidentin ja oikeuskanslerin kannanottoja.
Julkinen ja yksityinen erotetaan yleensä ns. sektoriajattelulla. Julkinen sektori nähdään yksipuolista valtaa käyttävänä, jota voidaan kutsua myös julkiseksi vallaksi. Tätä yhteiskunnassamme ovat käyttäneet lähinnä viranomaiset. Tämän ajan suuntaus on kuitenkin ollut yksityistämisen lisääntyminen. Se taas aiheuttaa paineita oikeusvaltiolle, joka on pyrkinyt turvaamaan hallintotehtävien pysymisen julkisen vallan piirissä. Perustuslain 124 § on yhtenä hyvänä esimerkkinä edellisestä. Tällä sääntelyllä pyritään valvomaan perusoikeuksien toteutuminen nyt ja jatkossa.
Nykypäivän rikollisuuden raaistuminen ja lisääntyminen on kuitenkin asettanut paineita omaisuuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Näin on nähty tarpeelliseksi laajentaa yksityisen turvapalveluiden toimijoiden toimivaltaa. Tällöin intressivertailussa ovat esimerkiksi rikoksentekijän henkilökohtaisen puutumattomuuden suoja suhteessa rikoksen kohteen oikeuksiin. Vartijan toimivallan laajentaminen tarkoittaa perustuslakivaliokunnan tarkoittaman merkittävän vallan käytön, johon se katsoo kuuluvaksi muun muassa oikeuden itsenäiseen voimankäyttöön, siirtämistä muulle kuin viranomaiselle. Tämä taas aiheuttaa paineita koulutukseen, valvontaan ja oikeusturvan toteutumiseen.
Olen tutkimuksessani pyrkinyt vertaamaan poliisin ja yksityisen vartijan toimivaltaa. Kenen tehtävä on yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpito? Samoin olen tutkinut yksityisen vartijan mahdollisuutta suhteessa poliisiin toteuttaa laajennettuja toimivaltuuksiaan lain asettamien vaatimusten mukaan, johon kuuluu oikeusturvan ja hyvän hallinnon kannalta kielelliset oikeudet.