Suhteellisuusperiaate turvapaikkamenettelyssä
Välimäki, Eero (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
YK:n ihmisoikeusjulistuksen keskeisinä asioina ovat muun muassa oikeus turvallisuuteen, kidutuksen kielto, oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, oikeus sananvapauteen, oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus turvapaikkaan. Turvapaikkaoikeus asettaa vastaanottajamaan toiminnoille ehtoja ja rajoituksia, joitten noudattaminen edellyttää valtiolta ihmisoikeusmyönteistä suhtautumista pakolaisoikeudellisiin oikeusturvaa takaaviin vaatimuksiin. Turvapaikkapyynnön vastaanottajalla tulisi olla käytössään täsmälliset ihmisoikeuksia toteuttavat menettelyt.
Turvapaikkamenettelyllä suomalaisessa julkisviranomaistoiminnassa selvitetään pakolaisten maahantulo-oikeus. Turvapaikkamenettelyn tarkoituksena on selvittää kantavan periaatteen, niin sanotun non-refoulement –kiellon olemassaolo. Jos kyseinen termi täyttyy, on valtiolla velvollisuus olla palauttamatta pakolaista maahan, jossa tämä todennäköisesti joutuisi vainon kohteeksi. Pakolaisen oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että hänen suhteensa oikeuksissa ja velvollisuuksissa julkiseen hallintoon on ilmettävä lainsäädännössä. Perustuslain konkreettinen säännös on 21 §, joka oikeuttaa yksilön saamaan tarvitessaan ”asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa”. Jokaisella tulee olla oikeus, hänen etuihinsa ja velvollisuuksiinsa kohdistuvissa päätöksissä, saada tehdyt päätökset tuomioistuinten tai muiden riippumattomien lainkäyttöelinten käsittelyyn.
Tutkimuksessa perehdytään siihen, kuinka suomalaisessa viranomaistoiminnassa toteutuu turvapaikan-haussa olevan pakolaisen oikeusturva. Kokonaisvaltaisen näkökulman saamiseksi tutkimuksessa perehdytään suomalaisen normituksen lisäksi suomalaista oikeudenkäyttöä ohjaaviin kansainvälisiin sopimuksiin, sekä lainkäyttöä ohjaaviin kansallisiin yleisiin periaatteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka viranomaistoiminnassa toteutuu suhteellisuusperiaate. Erityisinä tarkastelun kohteina ovat lain esitöissä ilmenevät kommentit suhteellisuusperiaatteen olemassaolosta. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisimpana on ollut tehdä havaintoja siitä, kuinka periaate on havaittavissa tuomioistuin-ratkaisuissa. Tuomioistuinratkaisujen avulla ollut on tarkoitus saada vastaus tutkimusongelman osakysymykseen, ulottuuko suhteellisuusperiaatteen vaikutus vainon ilmenemisen seurauksena olevia vaatimustasoja ulommalle, kuin sellaisenaan vaikuttavat YK:n pakolaissopimuksen vaatimukset. Tutkimuksella pyritään hahmottamaan pakolaisen oikeusturvan sisältöä suomalaisessa menettelyssä.
Tutkimuksen keskeisimpänä oikeuslähteenä ovat olleet uusittu ulkomaalaislaki ja sen esityöt. Laki ei sinällään ole suuresti uudistuksessa muuttunut turvapaikkamenettelyn osalta. Tutkimus on keskeisimmiltä osaltaan oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on ollut tehdä havaintoja ulkomaalaislain, ja sen ohessa käytettävien lakien, perusteella tapahtuvan turvapaikkamenettelyn onnistumisesta samalla huomioiden Euroopan unionin vaikutukset normitusten sisältöön.
Turvapaikkamenettelyllä suomalaisessa julkisviranomaistoiminnassa selvitetään pakolaisten maahantulo-oikeus. Turvapaikkamenettelyn tarkoituksena on selvittää kantavan periaatteen, niin sanotun non-refoulement –kiellon olemassaolo. Jos kyseinen termi täyttyy, on valtiolla velvollisuus olla palauttamatta pakolaista maahan, jossa tämä todennäköisesti joutuisi vainon kohteeksi. Pakolaisen oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että hänen suhteensa oikeuksissa ja velvollisuuksissa julkiseen hallintoon on ilmettävä lainsäädännössä. Perustuslain konkreettinen säännös on 21 §, joka oikeuttaa yksilön saamaan tarvitessaan ”asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa”. Jokaisella tulee olla oikeus, hänen etuihinsa ja velvollisuuksiinsa kohdistuvissa päätöksissä, saada tehdyt päätökset tuomioistuinten tai muiden riippumattomien lainkäyttöelinten käsittelyyn.
Tutkimuksessa perehdytään siihen, kuinka suomalaisessa viranomaistoiminnassa toteutuu turvapaikan-haussa olevan pakolaisen oikeusturva. Kokonaisvaltaisen näkökulman saamiseksi tutkimuksessa perehdytään suomalaisen normituksen lisäksi suomalaista oikeudenkäyttöä ohjaaviin kansainvälisiin sopimuksiin, sekä lainkäyttöä ohjaaviin kansallisiin yleisiin periaatteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka viranomaistoiminnassa toteutuu suhteellisuusperiaate. Erityisinä tarkastelun kohteina ovat lain esitöissä ilmenevät kommentit suhteellisuusperiaatteen olemassaolosta. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisimpana on ollut tehdä havaintoja siitä, kuinka periaate on havaittavissa tuomioistuin-ratkaisuissa. Tuomioistuinratkaisujen avulla ollut on tarkoitus saada vastaus tutkimusongelman osakysymykseen, ulottuuko suhteellisuusperiaatteen vaikutus vainon ilmenemisen seurauksena olevia vaatimustasoja ulommalle, kuin sellaisenaan vaikuttavat YK:n pakolaissopimuksen vaatimukset. Tutkimuksella pyritään hahmottamaan pakolaisen oikeusturvan sisältöä suomalaisessa menettelyssä.
Tutkimuksen keskeisimpänä oikeuslähteenä ovat olleet uusittu ulkomaalaislaki ja sen esityöt. Laki ei sinällään ole suuresti uudistuksessa muuttunut turvapaikkamenettelyn osalta. Tutkimus on keskeisimmiltä osaltaan oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on ollut tehdä havaintoja ulkomaalaislain, ja sen ohessa käytettävien lakien, perusteella tapahtuvan turvapaikkamenettelyn onnistumisesta samalla huomioiden Euroopan unionin vaikutukset normitusten sisältöön.