Itsemääräämisoikeus ja etujen suojaaminen edunvalvontainstituutioissa
Vuori, Nora (2009)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Holhouslainsäädäntö koskettaa meitä kaikkia jossain elämän vaiheessa. Holhouslainsäädäntöön voidaan katsoa kuuluvan laki holhoustoimesta (1.4.1999/442) ja laki edunvalvontavaltuutuksesta (25.5.2007/648). Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät voi sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi pitää huolta taloudellisista tai muista asioistaan. Edunvalvonnan tarve on jatkuvasti kasvanut muun muassa väestön ikääntymisen vuoksi. Yhtenä ratkaisuna edunvalvonnan kasvun hillitsemiseksi, ihmisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi ja toimintakyvyttömien henkilöiden suojaamiseksi on lailla säädetty uusi edunvalvontainstituutio, edunvalvontavaltuutus.
Holhousoikeuden voidaan katsoa rakentuvan kahden toimintaperiaatteen varaan, jotka ovat päämiehen ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja päämiehen suojaaminen. Tutkielman aiheena on selvittää mitä yhtäläisyyksiä ja eroja holhoustoimilain ja edunvalvontavaltuutuslain edunvalvontainstituutioilla on erityisesti itsemääräämisoikeuden ja etujen suojaamisen periaatteiden näkökulmista katsottuna. Jotta tutkimuskysymystä voitaisiin selvittää, käydään tutkielmassa läpi seuraavia asioita: Mitä itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen periaate ovat? Kuinka holhoustoimilaissa ja edunvalvontavaltuutuslaissa säädetyt edunvalvonnat laitetaan vireille, ja kuinka ne alkavat ja loppuvat? Mitä muutoksenhakumahdollisuuksia päämiehellä on? Mitkä ovat viranomaisen valvontamahdollisuudet?
Tutkimusmetodina on oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkielmassani käytetään pääasiallisina lähteinä holhousoikeusoikeudellisia lakeja, niiden esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta.
Holhoustoimilain mukainen edunvalvontamääräys annetaan pääsääntöisesti tuomioistuimessa. Määräystä annettaessa tulee ottaa huomioon suhteellisuus- ja välttämättömyyden periaatteet. Henkilön itsemääräämisoikeus tulee pyrkiä säilyttämään mahdollisimman vahvana. Määräys tulee lakkauttaa, kun henkilö ei ole enää edunvalvonnan tarpeessa.
Edunvalvontavaltuutus on luottamukseen perustuva yksityisoikeudellisen valtuutuksen erityismuoto, jonka avulla vahvistetaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta. Valtuutus antaa mahdollisuuden ennakoida tulevaa toimintakyvyttömyyttään, ja tehdä määräyksiä sen varalle. Henkilö saa itse mahdollisuuden valita valtuutetun, ja ne asiat joita hän haluaa valtuutetun hoitavan. Valtuutuksen voimaantulo edellyttää holhousviranomaisen vahvistamista, ja suojaamisnäkökohtien vuoksi valtuutuksen on liitetty viranomaisen valvontaa. Valtuutettu voi itse määritellä valtakirjassa valvonnan intensiivisyyden.
Tutkielmani mukaan edunvalvontavaltuutus toteuttaa itsemääräämisoikeutta paremmin, mutta suojaamisen kannalta uhkana voi olla väärinkäytösten mahdollisuudet ja viranomaisen valvonnan puuttuminen. Holhoustoimilaissa itsemääräämisoikeutta tuetaan kuulemismenettelyllä ja asioiden tarkalla selvittämisellä. Ongelmaksi on noussut edunvalvontojen suuri määrä, ja edunvalvojien resurssit hoitaa päämiestensä asioita. Edunvalvonta rajoittaa tosiasiallisesti päämiehen taloudellista itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeuden ja etujen suojaamisen periaatteet tulee nähdä täydentävinä, ja niiden välillä on etsittävä tasapainoa.
Holhousoikeuden voidaan katsoa rakentuvan kahden toimintaperiaatteen varaan, jotka ovat päämiehen ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja päämiehen suojaaminen. Tutkielman aiheena on selvittää mitä yhtäläisyyksiä ja eroja holhoustoimilain ja edunvalvontavaltuutuslain edunvalvontainstituutioilla on erityisesti itsemääräämisoikeuden ja etujen suojaamisen periaatteiden näkökulmista katsottuna. Jotta tutkimuskysymystä voitaisiin selvittää, käydään tutkielmassa läpi seuraavia asioita: Mitä itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen periaate ovat? Kuinka holhoustoimilaissa ja edunvalvontavaltuutuslaissa säädetyt edunvalvonnat laitetaan vireille, ja kuinka ne alkavat ja loppuvat? Mitä muutoksenhakumahdollisuuksia päämiehellä on? Mitkä ovat viranomaisen valvontamahdollisuudet?
Tutkimusmetodina on oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkielmassani käytetään pääasiallisina lähteinä holhousoikeusoikeudellisia lakeja, niiden esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta.
Holhoustoimilain mukainen edunvalvontamääräys annetaan pääsääntöisesti tuomioistuimessa. Määräystä annettaessa tulee ottaa huomioon suhteellisuus- ja välttämättömyyden periaatteet. Henkilön itsemääräämisoikeus tulee pyrkiä säilyttämään mahdollisimman vahvana. Määräys tulee lakkauttaa, kun henkilö ei ole enää edunvalvonnan tarpeessa.
Edunvalvontavaltuutus on luottamukseen perustuva yksityisoikeudellisen valtuutuksen erityismuoto, jonka avulla vahvistetaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta. Valtuutus antaa mahdollisuuden ennakoida tulevaa toimintakyvyttömyyttään, ja tehdä määräyksiä sen varalle. Henkilö saa itse mahdollisuuden valita valtuutetun, ja ne asiat joita hän haluaa valtuutetun hoitavan. Valtuutuksen voimaantulo edellyttää holhousviranomaisen vahvistamista, ja suojaamisnäkökohtien vuoksi valtuutuksen on liitetty viranomaisen valvontaa. Valtuutettu voi itse määritellä valtakirjassa valvonnan intensiivisyyden.
Tutkielmani mukaan edunvalvontavaltuutus toteuttaa itsemääräämisoikeutta paremmin, mutta suojaamisen kannalta uhkana voi olla väärinkäytösten mahdollisuudet ja viranomaisen valvonnan puuttuminen. Holhoustoimilaissa itsemääräämisoikeutta tuetaan kuulemismenettelyllä ja asioiden tarkalla selvittämisellä. Ongelmaksi on noussut edunvalvontojen suuri määrä, ja edunvalvojien resurssit hoitaa päämiestensä asioita. Edunvalvonta rajoittaa tosiasiallisesti päämiehen taloudellista itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeuden ja etujen suojaamisen periaatteet tulee nähdä täydentävinä, ja niiden välillä on etsittävä tasapainoa.