Rajoittunut rationaalisuus hallinnollisen päätöksenteon tutkimuksen tukena: Talousarviovalmistelijoiden tulevaisuuden tulkintojen tarkastelua vuosilta 1987–1994
Virolainen, Timo (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Suomessa koettiin 1990-luvun alussa syvin lama sitten sisällissodan. Vuosina 1990–1993 yli kymmenesosa taloudellisesta hyvinvoinnistamme hävisi. Syitä tähän, miksi Suomi päätyi tähän katastrofaaliseen tilanteeseen, on monia. Osaltaan tätä ongelmavyyhtiä on selvitetty paljon. Tämä tutkimus ei pyrikään löytämään uudelleen näitä todennettuja kriisin syitä vaan analysoi valtion talousarviovalmistelijoiden valveutuneisuutta tässä todellisessa tilanteessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja arvioida valmistelijoiden vuosittaisia lähitulevaisuuden oletuksia Suomen taloudellisesta tilanteesta ennen 1990-luvun lamaa ja sen aikana. Tarkennetusti tutkimuksessa selvitetään talousarviovalmistelijoiden yleisintä toiminnallista käyttäytymismallia liittyen tulevaisuuden arviointiin sekä taidokkuutta luoda tulevaisuuteen liittyvää tietoa ja kuinka hyvin tulevia päätöksiä on mahdollista tehdä informaation avulla.
Herbert Alexander Simon alkoi kehitellä väitöskirjassaan teoriaa nimeltä rajoittunut rationaalisuus. Tämä teoria on jo melkein 60 vuotta vanha oletus rationaalisuuden rajoitteellisuudesta. Simon ymmärsi kehittäessään teoriaansa, että ihmiset ovat epätäydellisiä tehdessään päätöksiä. Teorian avulla luodaan tutkinnallinen kehikko, jonka avulla analysoidaan yksilöitä, jotka valmistelevat valtion talousarvioesityksiä ja heidän rajoittunutta mahdollisuutta tulkita lähitulevaisuutta. Tutkinnallinen kehikko on kehitelty syventymällä rajoittunut rationaalisuus teorian kolmeen merkityksellisempään tekijään, joiden osalta hallinnollisen yksilön toiminta ei täytä objektiivisen rationaalisuuden ehtoja. Näitä ovat a) valinnan seuraamusten täydellisen tuntemisen dilemma, b) päätösvaihtoehtojen rajallisuus sekä c) päätöksentekijän rajalliset tiedot, taidot ja arvot.
Tutkittavana empiriana käytetään vuosien 1987–1994 välisiä valtion talousarvioesitysten yleisperusteluja ja taloudellisia katsauksia. Empirian tutkiminen tapahtuu käsittelemällä talousarviovalmistelijoiden numeerisia tulevaisuuden taloudellisen kehityksen näkemyksiä. Nämä numeeriset arvot ovat tarkentuneet lamaan liittyneiden ongelmatekijöiden kautta ja ne ovat edelleen jaettu viiteen lohkoon, joiden alle on koottu yleisperusteluista ja taloudellisissa katsauksista merkittävimmät niihin vaikuttaneet osatekijät. Empiriaa analysoidaan skenaarioiden, tyydyttävien ratkaisujen ja rajoitekolmion osatekijöiden avulla.
Tutkimuksen perusteella valmistelijoiden käyttäytymismalliksi selkeytyy se, että he aliarvioivat selkeästi 1990-luvun taitteen noususuhdanteen ja laskusuhdanteen voimakkuuden. Ainoastaan kansainvälisen talouden tulevaisuuden arviointi poikkeaa linjasta. Talousarviovalmistelijat onnistuvat suurimmaksi osaksi taloudellisten lainalaisuuksien mukaisesti rajoittuneen rationaalisesti tulevaisuuden arvioissaan. He epäonnistuvat tuottamaan taidollisesti informatiivista tietoa, jonka avulla olisi mahdollista ymmärtää todellisuudessa tapahtuneita muutoksia oikeassa mittasuhteessa. Tästä syystä tulevia päätöksiä valmistelijoiden ympäristöstä antaman lähitulevaisuuden kuvan avulla on haasteellista tehdä. Tämä nousu- ja laskusuhdanteen tulevaisuuden aliarvioiminen on ollut mahdollisesti osittain tietoista, mutta vuosina 1987–1994 epävarmoissa nopeasti muuttuvissa taloudellisissa tilanteissa tämä mittasuhdeongelma kärjistyi. Olipa tulevaisuuden suhdanteiden aliarvioiminen tietoista tai tiedostamatonta, oletuksia ei voi pitää täysin onnistuneina, koska jokainen arvio liittyi ainoastaan lähitulevaisuuteen eli seuraavan vuoden tapahtumiin.
Herbert Alexander Simon alkoi kehitellä väitöskirjassaan teoriaa nimeltä rajoittunut rationaalisuus. Tämä teoria on jo melkein 60 vuotta vanha oletus rationaalisuuden rajoitteellisuudesta. Simon ymmärsi kehittäessään teoriaansa, että ihmiset ovat epätäydellisiä tehdessään päätöksiä. Teorian avulla luodaan tutkinnallinen kehikko, jonka avulla analysoidaan yksilöitä, jotka valmistelevat valtion talousarvioesityksiä ja heidän rajoittunutta mahdollisuutta tulkita lähitulevaisuutta. Tutkinnallinen kehikko on kehitelty syventymällä rajoittunut rationaalisuus teorian kolmeen merkityksellisempään tekijään, joiden osalta hallinnollisen yksilön toiminta ei täytä objektiivisen rationaalisuuden ehtoja. Näitä ovat a) valinnan seuraamusten täydellisen tuntemisen dilemma, b) päätösvaihtoehtojen rajallisuus sekä c) päätöksentekijän rajalliset tiedot, taidot ja arvot.
Tutkittavana empiriana käytetään vuosien 1987–1994 välisiä valtion talousarvioesitysten yleisperusteluja ja taloudellisia katsauksia. Empirian tutkiminen tapahtuu käsittelemällä talousarviovalmistelijoiden numeerisia tulevaisuuden taloudellisen kehityksen näkemyksiä. Nämä numeeriset arvot ovat tarkentuneet lamaan liittyneiden ongelmatekijöiden kautta ja ne ovat edelleen jaettu viiteen lohkoon, joiden alle on koottu yleisperusteluista ja taloudellisissa katsauksista merkittävimmät niihin vaikuttaneet osatekijät. Empiriaa analysoidaan skenaarioiden, tyydyttävien ratkaisujen ja rajoitekolmion osatekijöiden avulla.
Tutkimuksen perusteella valmistelijoiden käyttäytymismalliksi selkeytyy se, että he aliarvioivat selkeästi 1990-luvun taitteen noususuhdanteen ja laskusuhdanteen voimakkuuden. Ainoastaan kansainvälisen talouden tulevaisuuden arviointi poikkeaa linjasta. Talousarviovalmistelijat onnistuvat suurimmaksi osaksi taloudellisten lainalaisuuksien mukaisesti rajoittuneen rationaalisesti tulevaisuuden arvioissaan. He epäonnistuvat tuottamaan taidollisesti informatiivista tietoa, jonka avulla olisi mahdollista ymmärtää todellisuudessa tapahtuneita muutoksia oikeassa mittasuhteessa. Tästä syystä tulevia päätöksiä valmistelijoiden ympäristöstä antaman lähitulevaisuuden kuvan avulla on haasteellista tehdä. Tämä nousu- ja laskusuhdanteen tulevaisuuden aliarvioiminen on ollut mahdollisesti osittain tietoista, mutta vuosina 1987–1994 epävarmoissa nopeasti muuttuvissa taloudellisissa tilanteissa tämä mittasuhdeongelma kärjistyi. Olipa tulevaisuuden suhdanteiden aliarvioiminen tietoista tai tiedostamatonta, oletuksia ei voi pitää täysin onnistuneina, koska jokainen arvio liittyi ainoastaan lähitulevaisuuteen eli seuraavan vuoden tapahtumiin.