Perheen jäsenen maahantulo viisumilla Suomeen
Vihervirta, Juulia (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Liikkuvuuden kasvu on ollut huomattavaa viime vuosikymmeninä ja erityisesti lisääntynyt viime vuosina. Liikkuvuuden kasvun myötä myös perheistä on tullut entistä kansainvälisempiä. Tutkielmani aiheena on perheenjäsenen maahantulo Suomeen viisumilla. Tutkielmassani selvitän, miten Suomeen haetaan viisumia, millaisessa tilanteissä viisumi evätään, miten päätös perustellaan ja miten päätökseen voi hakea muutosta. Esittelen tutkielmassani myös, miten Ruotsin lainsäädännössä on järjestetty perheenjäsenten maahantulo viisumilla. Tutkielmani kannalta perheenjäsen on merkittävä käsite, joten keskeinen sija on perheenjäsen-käsitteen määrittämisellä.
Viisumeiden myöntäminen Suomeen ja koko Schengen-alueelle perustuu Schengenin-viisumisäännöstöön. Euroopan unionin kansalaisten liikkumista sekä oleskelua koskevasta lainsäädännös-tä säännellään puolestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY eli vapaan liikkuvuuden direktiivissä. Direktiivi koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheen-jäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Vapaan liikkuvuuden di-rektiiviä sovelletaan myös unionin kansalaisten perheenjäseniin, vaikka he eivät olisikaan unionin kansalaisia, mikäli perheenjäsen liikkuu EU-kansalaisen mukana tai seuraa EU-kansalaista myö-hemmin toiseen jäsenmaahan. Kyseiset lainsäädännöt ovat vaikeaselitteisiä ja aiheuttavat tulkinta-ongelmia niin viisuminhakijoiden kuin lakia soveltavien viranomaisten piirissä. Riippuen siitä onko henkilö EU-kansalaisen eli vapaata liikkuvuutta käyttäneen henkilön perheenjäsen vai niin sanotun staattisen henkilön eli henkilön joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, perheen-jäsen, riippuu myös, mikä oikeusohje tulee sovellettavaksi.
Tutkielmani sijoittuu julkisoikeuden alaan ja tutkimusmetodini on ensisijaisesti oikeusdogmatiikka eli lainoppi mutta tutkielmassani on myös oikeusvertailevaa otetta, sillä vertaan Suomen ja Ruotsin lainsäädäntöjä. Lähteinäni käytän lainsäädäntöä, lain valmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, oikeusperiaatteita, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä.
Oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen henkilön perheenjäsenen maahantuloa on helpotettu, epäävä viisumipäätös on perusteltava laajemmin ja mahdollisuus muutoksenhakuun on erilainen kuin niin sanotun staattisen henkilön perheenjäsenellä. Tämä johtaa siihen, että Suomen kansalaisen perheenjäsen, on erilaisessa, huonommassa, asemassa kuin Euroopan unionin kansalaisen perheenjäsen. Lisäksi tämä johtaa myös käänteiseen syrjintään eli siihen, että kansallisen oikeuden piirissä olevien henkilöiden oikeusasema on heikompi kuin henkilöiden, jotka voivat vedota vapaan liikkuvuuden direktiiviin. Suomessa pysytelleen oikeusasema on siis heikompi kuin henkilön, joka käyttänyt liikkumisoikeuttaan. Vallitsevaa oikeustilaa tulisi tarkastella kriittisesti, ja miettiä olisiko aihetta kehittää viisumeita koskevaa maahantulolainsäädäntöä selkeämmäksi ja yhdenmukaisemmaksi.
Viisumeiden myöntäminen Suomeen ja koko Schengen-alueelle perustuu Schengenin-viisumisäännöstöön. Euroopan unionin kansalaisten liikkumista sekä oleskelua koskevasta lainsäädännös-tä säännellään puolestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY eli vapaan liikkuvuuden direktiivissä. Direktiivi koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheen-jäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Vapaan liikkuvuuden di-rektiiviä sovelletaan myös unionin kansalaisten perheenjäseniin, vaikka he eivät olisikaan unionin kansalaisia, mikäli perheenjäsen liikkuu EU-kansalaisen mukana tai seuraa EU-kansalaista myö-hemmin toiseen jäsenmaahan. Kyseiset lainsäädännöt ovat vaikeaselitteisiä ja aiheuttavat tulkinta-ongelmia niin viisuminhakijoiden kuin lakia soveltavien viranomaisten piirissä. Riippuen siitä onko henkilö EU-kansalaisen eli vapaata liikkuvuutta käyttäneen henkilön perheenjäsen vai niin sanotun staattisen henkilön eli henkilön joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, perheen-jäsen, riippuu myös, mikä oikeusohje tulee sovellettavaksi.
Tutkielmani sijoittuu julkisoikeuden alaan ja tutkimusmetodini on ensisijaisesti oikeusdogmatiikka eli lainoppi mutta tutkielmassani on myös oikeusvertailevaa otetta, sillä vertaan Suomen ja Ruotsin lainsäädäntöjä. Lähteinäni käytän lainsäädäntöä, lain valmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, oikeusperiaatteita, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä.
Oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen henkilön perheenjäsenen maahantuloa on helpotettu, epäävä viisumipäätös on perusteltava laajemmin ja mahdollisuus muutoksenhakuun on erilainen kuin niin sanotun staattisen henkilön perheenjäsenellä. Tämä johtaa siihen, että Suomen kansalaisen perheenjäsen, on erilaisessa, huonommassa, asemassa kuin Euroopan unionin kansalaisen perheenjäsen. Lisäksi tämä johtaa myös käänteiseen syrjintään eli siihen, että kansallisen oikeuden piirissä olevien henkilöiden oikeusasema on heikompi kuin henkilöiden, jotka voivat vedota vapaan liikkuvuuden direktiiviin. Suomessa pysytelleen oikeusasema on siis heikompi kuin henkilön, joka käyttänyt liikkumisoikeuttaan. Vallitsevaa oikeustilaa tulisi tarkastella kriittisesti, ja miettiä olisiko aihetta kehittää viisumeita koskevaa maahantulolainsäädäntöä selkeämmäksi ja yhdenmukaisemmaksi.