Perusterveydenhuolto kunnan näkökulmasta
Friis, Soili (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko terveyskeskuksen toiminta kunnan kannalta edullisempaa kunnan omana toimintana vai kuntien yhteisenä toimintana eli kuntayhtymänä. Tarkoituksena oli myös selvittää, mitkä seikat vaikuttavat mahdolliseen edullisuuseroon. Tutkimuksessa oli mukana 6 kuntaa ja 20 kuntayhtymiin kuuluvaa kuntaa, joiden tunnuslukuja verrattiin. Kunnat oli valittu siten, että ne edustivat kattavasti kaikkia eri puolella Suomea sijaitsevia terveyskeskuksia. Tutkimuksessa mukana olevat kunnat olivat väestömääriltään 9 300–44 000, joista koottiin kuusi vastinparia laskemalla kunkin kuntayhtymän kuntien asukasluvut yhteen, laskettiin niille tunnuslukujen keskiarvot ja verrattiin näin saatua ”kuntaa” vastaavankokoiseen kuntaan.
Aineisto poimittiin Sotka-tilastotietokannasta, josta saatuja tietoja muokattiin Excel-taulukoilla tutkimuksen tarpeisiin. Testeinä käytettiin usean muuttujan regressioanalyysiä ja vastinparimenetelmää. Regressioanalyysiin valitut selittävät muuttujat eivät olleet hyviä, koska selitysasteeksi jäi vain 46,5 %. Selitettävänä muuttujana olivat perusterveydenhuollon nettomenot/asukas, avohoidon nettomenot/asukas ja vuodeosastohoidon nettomenot/asukas. Selittävinä muuttujina käytettiin sairastavuusindeksiä, työttömyysprosenttia, yli 65-vuotiaiden prosenttiosuutta väestöstä, lääkärien määrää, hoitohenkilökunnan määrää ja asukastiheyttä. Dummy-muuttujana käytettiin tietoa, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän terveyskeskus.
Saadut lopputulokset osoittavat, että tilastollisesti merkitsevää eroa kuntien ja kuntayhtymien kuntien menoissa ei ole. Vastinparimenetelmällä saatu tulos osoitti, että n. 35 400 asukkaan kunta/kuntayhtymä on edullisin kunnan kannalta. Tämän selvästi edullisimman parin osalta voidaan todeta kuntayhtymän toiminnan olevan hieman edullisempaa kuin vastaavankokoisen kunnan.
Aineisto poimittiin Sotka-tilastotietokannasta, josta saatuja tietoja muokattiin Excel-taulukoilla tutkimuksen tarpeisiin. Testeinä käytettiin usean muuttujan regressioanalyysiä ja vastinparimenetelmää. Regressioanalyysiin valitut selittävät muuttujat eivät olleet hyviä, koska selitysasteeksi jäi vain 46,5 %. Selitettävänä muuttujana olivat perusterveydenhuollon nettomenot/asukas, avohoidon nettomenot/asukas ja vuodeosastohoidon nettomenot/asukas. Selittävinä muuttujina käytettiin sairastavuusindeksiä, työttömyysprosenttia, yli 65-vuotiaiden prosenttiosuutta väestöstä, lääkärien määrää, hoitohenkilökunnan määrää ja asukastiheyttä. Dummy-muuttujana käytettiin tietoa, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän terveyskeskus.
Saadut lopputulokset osoittavat, että tilastollisesti merkitsevää eroa kuntien ja kuntayhtymien kuntien menoissa ei ole. Vastinparimenetelmällä saatu tulos osoitti, että n. 35 400 asukkaan kunta/kuntayhtymä on edullisin kunnan kannalta. Tämän selvästi edullisimman parin osalta voidaan todeta kuntayhtymän toiminnan olevan hieman edullisempaa kuin vastaavankokoisen kunnan.