VASTUU TIETOKONEOHJELMAN VIRHEEN AIHEUTTAMASTA VAHINGOSTA
Vartiainen, Mikko (2007)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen vallitseva oikeustila tietokoneohjelman aiheuttaman vahingon suhteen. Tietoyhteiskunnassa tietokoneohjelmien käsittelemällä tiedolla on merkittävä taloudellinen rooli, mutta käsitykset siitä, kenelle, miksi ja miten vastuu tietokoneohjelman virheen aiheuttamasta vahingosta syntyy ja jakautuu, vaihtelee suuresti lähteestä riippuen. Tutkimuksessa selvitetään, miltä osin tietokoneohjelmaan voidaan soveltaa samoja tulkintaperiaatteita kuin materiaalisiin tuotteisiin, ja toisaalta millaisia erityispiirteitä tietokoneohjelmien suhteen esiintyy.
Tutkimuksessa tutustutaan ensin tietokoneohjelmaan ja siihen miten oikeuskäytäntö sen suhteen rakentuu. Oikeudellista keskustelua ja kehitystä ovat tähän mennessä hallinneet tekijänoikeuskysymykset, joten usein joudutaan tukeutumaan analogiapäätelmiin. Tutkimusta jatketaan käymällä läpi suomalaisen tuotevastuulainsäädännön yleiset periaatteet pohtien niiden soveltumista tietokoneohjelman erityispiirteisiin. Useassa kohdassa yksiselitteisiä perusteluja ei oikeuskäytännön puuttuessa voida esittää, vaan on tyydyttävä mahdollisesti useampaan mahdolliseen teoriaan, joita perustellaan lähdekirjallisuudessa esitetyillä näkemyksillä. Viimeisessä osassa käydään lyhyesti läpi erilaisia mahdollisuuksia ohjelmistojen tuotevastuuriskeihin varautumiseen.
Tietokoneohjelman suhteen vastuuvelvollinen määräytyy samoin kuin tavallisissa tuotteissakin. Erityispiirteenä tutkimuksessa tulee ilmi se, että käyttääkseen tietokoneohjelmaa, käyttäjän on hyväksyttävä lisenssisopimus, jossa usein rajoitetaan valmistajan vastuuta. Ratkaisemattomaksi jää, kuinka se vaikuttaa kuluttajaa suojaavien lakien mahdollisuuteen kohdistaa vaatimukset myös jakeluketjun muihin portaisiin. Vastuun syntymisen edellytyksistä olennaiset erityiskysymykset ovat tuottamuksen määrittely suhteellisen tuoreella teollisuudenalalla ja se, millaisia vahinkoja tietokoneohjelmat voivat aiheuttaa. Kumpaankaan on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta tämänhetkisen oikeustilan vallitessa. Varautumistavat vahinkotilanteisiin ovat myös pääosin samoja kuin perinteisten tuotteiden kohdalla. Kysymystä, voiko tietokoneohjelma aiheuttaa esine- tai henkilövahinkoja ei ole toistaiseksi oikeuskäytännössä ratkaistu, ja molempiin ratkaisuvaihtoehtoihin on syytä varautua.
Tutkimuksessa tutustutaan ensin tietokoneohjelmaan ja siihen miten oikeuskäytäntö sen suhteen rakentuu. Oikeudellista keskustelua ja kehitystä ovat tähän mennessä hallinneet tekijänoikeuskysymykset, joten usein joudutaan tukeutumaan analogiapäätelmiin. Tutkimusta jatketaan käymällä läpi suomalaisen tuotevastuulainsäädännön yleiset periaatteet pohtien niiden soveltumista tietokoneohjelman erityispiirteisiin. Useassa kohdassa yksiselitteisiä perusteluja ei oikeuskäytännön puuttuessa voida esittää, vaan on tyydyttävä mahdollisesti useampaan mahdolliseen teoriaan, joita perustellaan lähdekirjallisuudessa esitetyillä näkemyksillä. Viimeisessä osassa käydään lyhyesti läpi erilaisia mahdollisuuksia ohjelmistojen tuotevastuuriskeihin varautumiseen.
Tietokoneohjelman suhteen vastuuvelvollinen määräytyy samoin kuin tavallisissa tuotteissakin. Erityispiirteenä tutkimuksessa tulee ilmi se, että käyttääkseen tietokoneohjelmaa, käyttäjän on hyväksyttävä lisenssisopimus, jossa usein rajoitetaan valmistajan vastuuta. Ratkaisemattomaksi jää, kuinka se vaikuttaa kuluttajaa suojaavien lakien mahdollisuuteen kohdistaa vaatimukset myös jakeluketjun muihin portaisiin. Vastuun syntymisen edellytyksistä olennaiset erityiskysymykset ovat tuottamuksen määrittely suhteellisen tuoreella teollisuudenalalla ja se, millaisia vahinkoja tietokoneohjelmat voivat aiheuttaa. Kumpaankaan on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta tämänhetkisen oikeustilan vallitessa. Varautumistavat vahinkotilanteisiin ovat myös pääosin samoja kuin perinteisten tuotteiden kohdalla. Kysymystä, voiko tietokoneohjelma aiheuttaa esine- tai henkilövahinkoja ei ole toistaiseksi oikeuskäytännössä ratkaistu, ja molempiin ratkaisuvaihtoehtoihin on syytä varautua.