Oikeus maksuttomaan perusopetukseen perusoikeutena
Varis, Johanna (2008)
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Maksuton perusopetus on merkittävä perusoikeus, josta on säädetty Suomen perustuslain 16.1 §:ssä subjektiivisena oikeutena. Maksuttoman perusopetuksen merkittävyyteen yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet sen tärkeä asema jo itsenäisyytemme alkuaikoina Suomen kansallisen identiteetin ja koko yhteiskunnan kehittämisessä. Maksuton perusopetus ja koulutus yleensä ovat myös elinkeinoelämälle tärkeitä, koska ne takaavat sen pätevien työntekijöiden saannin. Maksuttoman perusopetuksen asemaan yhteiskunnassamme ovat kansallisten lähtökohtien lisäksi vaikuttaneet useat maksutonta perusopetusta koskevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin Suomi on sitoutunut. Huolimatta maksuttoman perusopetuksen vahvasta taustasta on maksuttomaan perusopetukseen viime vuosina kohdistunut kuntien säästötoimenpiteitä, joiden seurauksena esimerkiksi kouluja on lakkautettu ja opettajia lomautettu.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä perusopetus on ja mitkä ovat sen maksuttomuuden rajat. Tarkoituksena on myös selvittää, mitä yhdenvertaisuus, joka on kaikkien perusoikeuksien kantava voima, tarkoittaa maksuttomassa perusopetuksessa. Toisena tarkastelukulmana on yhdenvertaisen maksuttoman perusopetuksen vaikutukset kunnallisen itsehallinnon, josta on myös säädetty perustuslain tasoisella säädöksellä PL 121 §:ssä, toteutumiseen.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopillisen tutkimuksen perustehtävinä ovat oikeussäännösten sisällön selventäminen eli juridinen tulkinta ja oikeussäännösten systematisointi. Käsillä oleva tutkimus pyrkii tulkitsemaan maksutonta perusopetusta suhteessa yhdenvertaisuuteen ja näitä yhdessä kunnalliseen itsehallintoon. Lähteinä on käytetty muun muassa julkisoikeudellista kirjallisuutta, säädöksiä, lainvalmisteluasiakirjoja sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja.
Maksuttoman perusopetuksen yhdenvertainen saatavuus on heikentynyt kuntien säästötoimenpiteiden seurauksena. Tämän on mahdollistanut se, että perusopetuslaki ei ole tarkkarajainen ja täsmällinen, vaan se jättää kunnille suppean harkintavallan alueella vapaan harkintavallan ulottuvuuden maksuttoman perusopetuksen yhdenvertaisen saatavuuden kannalta merkittävillä osa-alueilla. Tällaisia osa-alueita, joilla on suuri merkitys juuri yhdenvertaisuuden toteutumiseen maksuttomassa perusopetuksessa ovat kouluverkkokysymykset varsinkin maaseudulla ja taajaan asutuilla alueilla. Myös opetusryhmien koolla on suuri vaikutus opetuksen saatavuuteen. Varsinkin opettajien lomautusten aikana opetusryhmät voivat olla niin suuria, etteivät perusopetuksen tavoitteet toteudu. Perusopetuksen maksuttomuuteen on myös kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi tullut uusia tulkintoja. Esimerkiksi joissakin kouluissa odotetaan vanhempien osallistuvan opetussuunnitelman mukaista opetusta tukevien retkien taloudellisiin kustannuksin, joka rikkoo perusopetuksen maksuttomuuden laajaa tulkintaa. Erityisopetus on myös osa-alue, jossa kunnille on jätetty vapaata harkintaa sen suhteen, ketkä ovat oikeutettuja erityisopetukseen ja miten erityisopetus järjestetään kunnassa. Maksuttoman perusopetuksen näkökulma, jossa perusopetus säädettäisiin mahdollisimman täsmällisesti tavoitteenaan oikeudellinen yhdenvertaisuus, on ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa. Ristiriita syntyy, jollei samalla huolehdita siitä, että kunnilla on mahdollisuus taloudellisesti tuottaa täsmällisempien säännösten mukaista maksutonta perusopetusta ja huolehtia silti myös yleisestä toimialastaan, joka on kunnallisen itsehallinnon kannalta merkittävä toimiala.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä perusopetus on ja mitkä ovat sen maksuttomuuden rajat. Tarkoituksena on myös selvittää, mitä yhdenvertaisuus, joka on kaikkien perusoikeuksien kantava voima, tarkoittaa maksuttomassa perusopetuksessa. Toisena tarkastelukulmana on yhdenvertaisen maksuttoman perusopetuksen vaikutukset kunnallisen itsehallinnon, josta on myös säädetty perustuslain tasoisella säädöksellä PL 121 §:ssä, toteutumiseen.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopillisen tutkimuksen perustehtävinä ovat oikeussäännösten sisällön selventäminen eli juridinen tulkinta ja oikeussäännösten systematisointi. Käsillä oleva tutkimus pyrkii tulkitsemaan maksutonta perusopetusta suhteessa yhdenvertaisuuteen ja näitä yhdessä kunnalliseen itsehallintoon. Lähteinä on käytetty muun muassa julkisoikeudellista kirjallisuutta, säädöksiä, lainvalmisteluasiakirjoja sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja.
Maksuttoman perusopetuksen yhdenvertainen saatavuus on heikentynyt kuntien säästötoimenpiteiden seurauksena. Tämän on mahdollistanut se, että perusopetuslaki ei ole tarkkarajainen ja täsmällinen, vaan se jättää kunnille suppean harkintavallan alueella vapaan harkintavallan ulottuvuuden maksuttoman perusopetuksen yhdenvertaisen saatavuuden kannalta merkittävillä osa-alueilla. Tällaisia osa-alueita, joilla on suuri merkitys juuri yhdenvertaisuuden toteutumiseen maksuttomassa perusopetuksessa ovat kouluverkkokysymykset varsinkin maaseudulla ja taajaan asutuilla alueilla. Myös opetusryhmien koolla on suuri vaikutus opetuksen saatavuuteen. Varsinkin opettajien lomautusten aikana opetusryhmät voivat olla niin suuria, etteivät perusopetuksen tavoitteet toteudu. Perusopetuksen maksuttomuuteen on myös kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi tullut uusia tulkintoja. Esimerkiksi joissakin kouluissa odotetaan vanhempien osallistuvan opetussuunnitelman mukaista opetusta tukevien retkien taloudellisiin kustannuksin, joka rikkoo perusopetuksen maksuttomuuden laajaa tulkintaa. Erityisopetus on myös osa-alue, jossa kunnille on jätetty vapaata harkintaa sen suhteen, ketkä ovat oikeutettuja erityisopetukseen ja miten erityisopetus järjestetään kunnassa. Maksuttoman perusopetuksen näkökulma, jossa perusopetus säädettäisiin mahdollisimman täsmällisesti tavoitteenaan oikeudellinen yhdenvertaisuus, on ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa. Ristiriita syntyy, jollei samalla huolehdita siitä, että kunnilla on mahdollisuus taloudellisesti tuottaa täsmällisempien säännösten mukaista maksutonta perusopetusta ja huolehtia silti myös yleisestä toimialastaan, joka on kunnallisen itsehallinnon kannalta merkittävä toimiala.