Asiamiesmääräys hallintoprosessissa:Erityistarkastelussa asiamiesmääräysten saatavuus
Vallenius, Sanna (2009)
2009
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeudesta hakea tuomioistuinteitse muutosta oikeuttaan tai velvollisuuttaan koskevaan päätökseen. Muutoksenhakuprosessissa tarvitaan kuitenkin usein oikeudellista asiantuntija-apua ja asiamiestä. Asiamiehen käytön tulee olla riippumaton muutoksenhakijan tuloista ja varallisuudesta. Tässä julkisella oikeusapujärjestelmällä on suuri merkitys. Vuoden 2002 oikeusapu-uudistuksen jälkeen suurin osa kotitalouksista on taloudellisten olosuhteidensa perusteella oikeutettu ainakin osittain julkisin varoin kustannettuun oikeusapuun ja/tai asiamieheen. Erilaisiin viranomaisten tekemiin yksittäisten henkilöiden etua, oikeuksia tai velvollisuuksia koskeviin hallintopäätöksiin haetaan yleensä muutosta hallintotuomioistuimelta. Vaikka asian käsittely hallintotuomioistuimessa nojaakin vahvasti tuomioistuinjohtoiseen prosessiin, on asiamiehelle hallintoprosessissa usein tarvetta.
Oikeusapua voi nykyään saada periaatteessa kaikenlaisiin oikeudellisiin asioihin, myös hallintoprosessis-sa käsiteltäviin hallinto-oikeudellisiin asioihin. Asiamiesten käyttö on hallintoprosessissa kuitenkin melko vähäistä. Tutkimustehtävänä on selvittää asiamiesmääräysten saatavuutta hallintoprosessissa eli sitä, minkälaisista hallintopäätöksistä tehtäviin valituksiin voi saada asiamiehen. Tarkoituksena on selvittää myös sitä, onko olemassa sellaisia hallintopäätöksiä, joihin asiamiestä ei saa sekä seikkoja, jotka vaikuttavat asiamiesmääräyspäätöksiin. Lisäksi pohditaan oikeusapulainsäädännön sisältöä ja tulkintaa käytännössä, sääntelyn vaikutusta asiamiesmääräyksiin sekä mahdollista lisäsääntelyn tarvetta.
Tutkimus on hallinto-oikeudellinen ja tutkimusmetodina on käytetty ennen kaikkea oikeusdogmatiikkaa. Tärkeimpiä lähteitä ovat oikeuskirjallisuus, lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto sekä haastattelumateriaali. Haastatteluaineisto perustuu kolmen johtavan julkisen oikeusavustajan puhelinhaastatteluihin. Haastattelut antoivat tarpeellista lisämateriaalia tutkimukselle, sillä niiden avulla saatiin tietoa käytännön asiamiesmääräystoiminnasta, lainsäädännön soveltamisesta ja toimivuudesta sekä hallintoprosessiin myönnetyistä asiamiesmääräyksistä. Keskeiset lainsäädännölliset lähteet ovat oikeusapulaki ja perustuslaki. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja etenkin sen 6 (1) artikla on lähteenä tärkeä. Tutkimuksen keskeisimpiä käsitteitä ovat mm. oikeusapu, asiamiesmääräys, hallintopäätös, hallintoprosessi ja oikeusturva.
Hallintoprosessiin saatava asiamiesmääräys liittyy läheisesti oikeusturvaan. Asiamiesten käyttö hallinto-prosessissa nähdään sekä oikeusturvaa selvästi vahvistavana että oikeusturvan kannalta lähes tarpeettomana tekijänä. Näkemykset asiamiehen tarpeesta hallintoprosessissa vaihtelevat. Lähtökohtaisesti asiamiehen saatavuus hallintoprosessiin näyttää kuitenkin olevan kunnossa. Hallintoprosessiin saatavaa asiamiesmääräystä rajoittaa ainoastaan lainsäädäntö tulorajoineen ja muutamine rajoitussäännöksineen, jotka tosin ovat osittain tulkinnanvaraisia ja vaativat tapauskohtaista harkintaa. Lainsäädännön asettamat rajoitukset eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta koske erityisesti hallintopäätöksiä, kaikkiin omassa intressissä tehtyihin hallintovalituksiin voi lähtökohtaisesti saada asiamiehen ja asiamiesmääräys on mahdollinen myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan välittömän soveltamisalan ylittävissä asioissa. Mahdollisina hallintoprosessuaalisiin asiamiesmääräyksiin liittyvinä ongelmina tutkimuksessa esiin nousivat mm. asiamiesmääräyksiä koskevan lainsäädännön ”väljyys”, erot säännösten tulkinnassa, harkin-nanvaraisuus sekä erilaiset käsitykset asiamiesmääräyksen tarpeellisuudesta.
Oikeusapua voi nykyään saada periaatteessa kaikenlaisiin oikeudellisiin asioihin, myös hallintoprosessis-sa käsiteltäviin hallinto-oikeudellisiin asioihin. Asiamiesten käyttö on hallintoprosessissa kuitenkin melko vähäistä. Tutkimustehtävänä on selvittää asiamiesmääräysten saatavuutta hallintoprosessissa eli sitä, minkälaisista hallintopäätöksistä tehtäviin valituksiin voi saada asiamiehen. Tarkoituksena on selvittää myös sitä, onko olemassa sellaisia hallintopäätöksiä, joihin asiamiestä ei saa sekä seikkoja, jotka vaikuttavat asiamiesmääräyspäätöksiin. Lisäksi pohditaan oikeusapulainsäädännön sisältöä ja tulkintaa käytännössä, sääntelyn vaikutusta asiamiesmääräyksiin sekä mahdollista lisäsääntelyn tarvetta.
Tutkimus on hallinto-oikeudellinen ja tutkimusmetodina on käytetty ennen kaikkea oikeusdogmatiikkaa. Tärkeimpiä lähteitä ovat oikeuskirjallisuus, lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto sekä haastattelumateriaali. Haastatteluaineisto perustuu kolmen johtavan julkisen oikeusavustajan puhelinhaastatteluihin. Haastattelut antoivat tarpeellista lisämateriaalia tutkimukselle, sillä niiden avulla saatiin tietoa käytännön asiamiesmääräystoiminnasta, lainsäädännön soveltamisesta ja toimivuudesta sekä hallintoprosessiin myönnetyistä asiamiesmääräyksistä. Keskeiset lainsäädännölliset lähteet ovat oikeusapulaki ja perustuslaki. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja etenkin sen 6 (1) artikla on lähteenä tärkeä. Tutkimuksen keskeisimpiä käsitteitä ovat mm. oikeusapu, asiamiesmääräys, hallintopäätös, hallintoprosessi ja oikeusturva.
Hallintoprosessiin saatava asiamiesmääräys liittyy läheisesti oikeusturvaan. Asiamiesten käyttö hallinto-prosessissa nähdään sekä oikeusturvaa selvästi vahvistavana että oikeusturvan kannalta lähes tarpeettomana tekijänä. Näkemykset asiamiehen tarpeesta hallintoprosessissa vaihtelevat. Lähtökohtaisesti asiamiehen saatavuus hallintoprosessiin näyttää kuitenkin olevan kunnossa. Hallintoprosessiin saatavaa asiamiesmääräystä rajoittaa ainoastaan lainsäädäntö tulorajoineen ja muutamine rajoitussäännöksineen, jotka tosin ovat osittain tulkinnanvaraisia ja vaativat tapauskohtaista harkintaa. Lainsäädännön asettamat rajoitukset eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta koske erityisesti hallintopäätöksiä, kaikkiin omassa intressissä tehtyihin hallintovalituksiin voi lähtökohtaisesti saada asiamiehen ja asiamiesmääräys on mahdollinen myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan välittömän soveltamisalan ylittävissä asioissa. Mahdollisina hallintoprosessuaalisiin asiamiesmääräyksiin liittyvinä ongelmina tutkimuksessa esiin nousivat mm. asiamiesmääräyksiä koskevan lainsäädännön ”väljyys”, erot säännösten tulkinnassa, harkin-nanvaraisuus sekä erilaiset käsitykset asiamiesmääräyksen tarpeellisuudesta.