Organisatorisen yksityistämisen edellytykset: perustuslain 124 §:n soveltaminen perustuslakivaliokunnan mukaan
Vainiomaa, Sunna (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Yksityistäminen alkoi Isosta-Britanniasta 1970-luvun lopulla. Tällöin alkoi myös keskustelu hyvinvointi-valtion kriisistä, kun vähitellen alettiin huomata, ettei julkinen sektori voi rajattomasti kasvaa. Suomessa yksityistämisestä alettiin keskustella 1980-luvun puolivälissä ja pian keskustelun avauduttua alettiin myös toteuttaa yksityistämistä. 1990-luvun lopulla säädettäessä uutta perustuslakia (PL) siihen otettiin säännös, joka sääntelee yksityistämistä. PL 124 §:ssä määritellään ne rajat, joiden puitteissa julkisia hallintotehtä-viä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle.
Tutkimuksessa tutkitaan, miten PL 124 §:n tavoitteet ovat toteutuneet ja miten perustuslakivaliokunta on säännöstä tulkinnut. Tutkimuksen aihe rajoittuu säännöksen elementteihin, joita ovat mm. julkisen hallin-totehtävän ja julkisen vallan käytön määrittely, tehtävän tarkoituksenmukainen hoitaminen, perusoikeuk-sien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaaminen sekä merkittävän julkisen vallan käytön määritteleminen. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitä lainsäätäjä on tavoitellut säätäessään ko. säännöksen, ja millaisia tehtäviä voidaan antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi, sekä millä edelly-tyksillä ja rajoituksilla toimintoja voidaan organisoida ja vastuuta jakaa. Keskeisiä käsitteitä ovat yksityis-täminen, viranomainen, julkinen valta, merkittävän julkisen vallan käyttö, hallintotehtävän siirtäminen lailla tai lain nojalla.
Tutkimus on valtiosääntöoikeudellinen, koska siinä tutkitaan yksityistämistä julkisen hallinnon organi-soinnin sääntelyn näkökulmasta. Lähestymistavaltaan tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen työ. Aineistona on käytetty oikeuskirjallisuutta ja perustuslakivaliokunnan kannanottoja. Myös oikeustie-teellisiä artikkeleita ja konkreettisia esimerkkejä on käytetty lähteenä.
Lainsäätäjän tavoitteena oli asettaa yksityistämiselle sekä rajoitukset että edellytykset, joiden on täytyttä-vä, jos toimintoja yksityistetään. PL 124 § voidaan tulkita oikeusvaltion puolustukseksi, koska se korostaa viranomaishallinnon ensisijaisuutta. Säännöksen tavoitteena ei kuitenkaan ole säilyttää nykyistä viran-omaiskoneistoa sellaisenaan, vaan antaa mahdollisuus uusien organisoimismuotojen käyttöön. Perustus-lakivaliokunnan mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä ei voida lainkaan siirtää muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Poikkeuksellisesti se on mahdollista, jos voimakeinojen käyttö tapahtuu tarkasti rajatussa tilassa tai tilanteessa, ja silloin kun kyse on konkreettisen virkatehtävän yhtey-dessä esille tulevasta tarpeesta ja siten viranomaisen tilapäisestä tarpeesta saada ulkopuolista apua.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tehtävien siirtäminen muun kuin viranomaisen hoidettavaksi vaatii riittävän yksilöityä säädöstä. Kannanotoissa painottuu myös tehtävää hoitavan henkilön pätevyys ja kel-poisuus tehtävän hoitoon sekä perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumi-nen. Lisäksi tehtävän siirtämisen on oltava tarkoituksenmukaista.
PL 124 § ja sen nojalla muodostunut käytäntö taannee jatkossakin riittävän turvan perusoikeusnäkökoh-tien huomioon ottamisesta pyrittäessä julkisten tehtävien ja palveluiden entistä tehokkaampaan ja talou-dellisempaan hoitamiseen.
Tutkimuksessa tutkitaan, miten PL 124 §:n tavoitteet ovat toteutuneet ja miten perustuslakivaliokunta on säännöstä tulkinnut. Tutkimuksen aihe rajoittuu säännöksen elementteihin, joita ovat mm. julkisen hallin-totehtävän ja julkisen vallan käytön määrittely, tehtävän tarkoituksenmukainen hoitaminen, perusoikeuk-sien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaaminen sekä merkittävän julkisen vallan käytön määritteleminen. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitä lainsäätäjä on tavoitellut säätäessään ko. säännöksen, ja millaisia tehtäviä voidaan antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi, sekä millä edelly-tyksillä ja rajoituksilla toimintoja voidaan organisoida ja vastuuta jakaa. Keskeisiä käsitteitä ovat yksityis-täminen, viranomainen, julkinen valta, merkittävän julkisen vallan käyttö, hallintotehtävän siirtäminen lailla tai lain nojalla.
Tutkimus on valtiosääntöoikeudellinen, koska siinä tutkitaan yksityistämistä julkisen hallinnon organi-soinnin sääntelyn näkökulmasta. Lähestymistavaltaan tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen työ. Aineistona on käytetty oikeuskirjallisuutta ja perustuslakivaliokunnan kannanottoja. Myös oikeustie-teellisiä artikkeleita ja konkreettisia esimerkkejä on käytetty lähteenä.
Lainsäätäjän tavoitteena oli asettaa yksityistämiselle sekä rajoitukset että edellytykset, joiden on täytyttä-vä, jos toimintoja yksityistetään. PL 124 § voidaan tulkita oikeusvaltion puolustukseksi, koska se korostaa viranomaishallinnon ensisijaisuutta. Säännöksen tavoitteena ei kuitenkaan ole säilyttää nykyistä viran-omaiskoneistoa sellaisenaan, vaan antaa mahdollisuus uusien organisoimismuotojen käyttöön. Perustus-lakivaliokunnan mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä ei voida lainkaan siirtää muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Poikkeuksellisesti se on mahdollista, jos voimakeinojen käyttö tapahtuu tarkasti rajatussa tilassa tai tilanteessa, ja silloin kun kyse on konkreettisen virkatehtävän yhtey-dessä esille tulevasta tarpeesta ja siten viranomaisen tilapäisestä tarpeesta saada ulkopuolista apua.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tehtävien siirtäminen muun kuin viranomaisen hoidettavaksi vaatii riittävän yksilöityä säädöstä. Kannanotoissa painottuu myös tehtävää hoitavan henkilön pätevyys ja kel-poisuus tehtävän hoitoon sekä perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumi-nen. Lisäksi tehtävän siirtämisen on oltava tarkoituksenmukaista.
PL 124 § ja sen nojalla muodostunut käytäntö taannee jatkossakin riittävän turvan perusoikeusnäkökoh-tien huomioon ottamisesta pyrittäessä julkisten tehtävien ja palveluiden entistä tehokkaampaan ja talou-dellisempaan hoitamiseen.