Poin of View in Two Agatha Christie Novels - A Comparison with the TV Adaptations
Vahala, Johanna (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Agatha Christie on yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen teoksistaan on tehty myös useita elokuvia ja TV-sarjoja, tunnetuimpia Hercule Poirot- ja Neiti Marple-sarjat. Valitsin tutkittavaksi kaksi minä-muodossa kirjoitettua salapoliisiromaania, The Murder of Roger Ackroyd ja The Murder at the Vicarage sekä niiden pohjalta tehdyt TV-elokuvat. Tutkin miten näkökulma oli säilytetty elokuvaversioissa. Näkökulman määrittelyssä käytin Gerard Genetten ja Mervi Kantokorven teorioita. Benjamin Rifkinin strategiat olivat lähtökohtana kun tutkin, miten kyseiset salapoliisiromaanit oli sovitettu elokuvien muotoon.
Havaitsin tutkimuksen edetessä, että varsinkin minä-muodossa olevan kertoja näkökulma on vaikea sovittaa elokuvan muotoon. Toisessa sovituksessa elokuvantekijät olivat päätyneet kertojaan, joka luki päiväkirjan katkelmia elokuvan päälle, mutta toisessa sovituksessa ei ollut minkäänlaista yritystä säilyttää alkuperäisteoksen ensimmäisen persoonan kertojaa. Ongelmallista tutkimuksessa oli se, että näkökulmaa on tutkittu kirjallisuudessa paljon, mutta elokuvassa ei juurikaan.
Elokuvasovitukset noudattivat Rifkinin strategioita hyvin uskollisesti, joskin molemmissa oli myös lisättyjä aineksia, joita ei ollut alkuperäisteoksissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näkökulmaa ei oltu saatu siirrettyä kumpaankaan filmatisointiin alkuperäisteosten tarkoittamalla tavalla.
Havaitsin tutkimuksen edetessä, että varsinkin minä-muodossa olevan kertoja näkökulma on vaikea sovittaa elokuvan muotoon. Toisessa sovituksessa elokuvantekijät olivat päätyneet kertojaan, joka luki päiväkirjan katkelmia elokuvan päälle, mutta toisessa sovituksessa ei ollut minkäänlaista yritystä säilyttää alkuperäisteoksen ensimmäisen persoonan kertojaa. Ongelmallista tutkimuksessa oli se, että näkökulmaa on tutkittu kirjallisuudessa paljon, mutta elokuvassa ei juurikaan.
Elokuvasovitukset noudattivat Rifkinin strategioita hyvin uskollisesti, joskin molemmissa oli myös lisättyjä aineksia, joita ei ollut alkuperäisteoksissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näkökulmaa ei oltu saatu siirrettyä kumpaankaan filmatisointiin alkuperäisteosten tarkoittamalla tavalla.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]