Suomen kuntien kriisiviestintävalmius
Hirvensalo, Maarit (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään, millaiset valmiudet Suomen kunnilla on vastata erilaisten kriisitilanteiden viestintään. Tähän haetaan vastausta kolmen osa-alueen selvittämisellä: normaaliolojen viestinnän toiminnalla, kuntien kokemien aiempien kriisien pohjalta sekä kriisiviestinnän ohjeistojen sisällön analyysillä. Kuntien kriisiviestintää ei ole laajemmin tutkittu aiemmin, ja myös muu kriisiviestinnän tutkimus keskittyy aiempien kriisitapausten analysointiin ja niiden perusteella laadittuihin oppaisiin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyhaastattelulla, joka toteutettiin Internetissä täytettävällä kyselylomakkeella. Kysely osoitettiin kaikkien Suomen kuntien viestintävastaaville (415 kuntaa). Kyselyyn vastasi 149 kuntaa, mikä antaa vastausprosentiksi 36 prosenttia. Vastaukset analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja osaksi Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Kunnista puolella (52 %) oli olemassa kriisiviestinnän ohjeisto ja noin neljänneksessä (23 %) kuntia sitä laadittiin parhaillaan, neljänneksellä (25 %) ei ollut ohjeistoa.
Tulosten perusteella kuntien valmius kriisiviestintään on kohtalainen. Kunnat itse kokevat valmiutensa melko hyväksi, mutta ovat kuitenkin myös melko kriittisiä oman valmiutensa suhteen. Valmius koetaan hieman paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa tulosten perusteella on. Normaaliolojen viestintä antaa suurille kunnille paremmat edellytykset kriisitilanteiden viestintään kuin pienille kunnille. Valmistautuminen kriisiviestintään on aloitettu enemmistössä kuntia, mutta valmistautumisessa on kuitenkin useita osa-alueita, jotka vaativat lisää huomiota ja toimenpiteitä. Parannettavaa vastausten perusteella on aiempien kriisitilanteiden viestinnän analysoinnissa jälkikäteen, kriisiviestinnän laajemmassa mukauttamisessa kuntien eri toimialoille, mahdollisten tulevien kriisin uhkien yksityiskohtaisemmassa analyysissä, eri kriisitilanteiden tuomien erilaisten viestintävaatimusten huomioimisessa sekä erityisryhmien ja verkkoviestinnän huomioinnissa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyhaastattelulla, joka toteutettiin Internetissä täytettävällä kyselylomakkeella. Kysely osoitettiin kaikkien Suomen kuntien viestintävastaaville (415 kuntaa). Kyselyyn vastasi 149 kuntaa, mikä antaa vastausprosentiksi 36 prosenttia. Vastaukset analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja osaksi Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Kunnista puolella (52 %) oli olemassa kriisiviestinnän ohjeisto ja noin neljänneksessä (23 %) kuntia sitä laadittiin parhaillaan, neljänneksellä (25 %) ei ollut ohjeistoa.
Tulosten perusteella kuntien valmius kriisiviestintään on kohtalainen. Kunnat itse kokevat valmiutensa melko hyväksi, mutta ovat kuitenkin myös melko kriittisiä oman valmiutensa suhteen. Valmius koetaan hieman paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa tulosten perusteella on. Normaaliolojen viestintä antaa suurille kunnille paremmat edellytykset kriisitilanteiden viestintään kuin pienille kunnille. Valmistautuminen kriisiviestintään on aloitettu enemmistössä kuntia, mutta valmistautumisessa on kuitenkin useita osa-alueita, jotka vaativat lisää huomiota ja toimenpiteitä. Parannettavaa vastausten perusteella on aiempien kriisitilanteiden viestinnän analysoinnissa jälkikäteen, kriisiviestinnän laajemmassa mukauttamisessa kuntien eri toimialoille, mahdollisten tulevien kriisin uhkien yksityiskohtaisemmassa analyysissä, eri kriisitilanteiden tuomien erilaisten viestintävaatimusten huomioimisessa sekä erityisryhmien ja verkkoviestinnän huomioinnissa.