Kolme diskurssiivista näkökulmaa sosiaalialan osaamiseen
Ala-Toppari-Peltola, Eija (2015)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata osaamisen merkitystä sosiaalialan työssä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Tutkimusaineisto muodostuu asiantuntijoiden artikkeleista. Taustoituksen lähtökohtana ovat systeemiteoriat ja etenkin dynaamisten systeemien paradigmat, joiden tutkimusperinteestä nousee myös tutkimusaiheen kannalta keskeinen osaamisen käsite. Taustoituksessa käsitellään myös kaaos- ja kompleksisuusajattelua sekä organisatorista oppimista ja osaamisen uudistumista. Organisaatioiden toimintaympäristöä lähestytään kompleksisuuden käsitteen kautta.
Tutkimuksen tulokset on tiivistetty kolmen diskurssin muotoon. ”Vaatimus sosiaalialan osaamisen aseman vahvistamisesta” diskurssi käsittelee osaamista resurssina sekä sosiaalialan toiminnan kehittämisen ja tutkimuksen näkökulmaa. ”Osaamisen vuorovaikutteinen uudistuminen” diskurssissa tarkastelun keskiöön nousee sosiaalialan osaamisen uudistuminen kokemusperäisen ja käsitteellisen tiedon vuorovaikutteisen prosessin tuloksena. Diskurssi tunnistaa myös reflektiivisen toimintatavan ja dialogin merkityksen sosiaalialan osaamisen uudistumisessa. ”Sosiaalialan osaamiskvalifikaatioiden horjuttaminen” diskurssi haastaa sisällöltään kahta edellistä. Sen lähestymistapa ohittaa perinteisen sosiaalialan ammattilaisten osaamiskvalifikaatioihin liittyvän puheen.
Tutkimuksen tulokset avaavat sosiaalialan osaamiseen näkymän, joka heijastelee ymmärrystä osaamisen merkityksestä toiminnan tuloksellisuuteen vaikuttavana tekijänä. Sosiaalialan työn sitoutuminen kansalaisten arkeen näyttäytyy puheena osaamisen uudistumisen toteutumisesta työn tekemisen ympäristöjen ja tutkimuksen tiiviissä vuorovaikutuksessa. Alan osaamiskvalifikaatioiden alentamiseen liittyvä puhe asettuu kontrastiksi edellisille. Sosiaalihuollon palvelujärjestelmä on tutkimuksen toteutuksen aikana ollut voimakkaiden uudistumispyrkimysten kohteena. Palvelurakenteiden muutos on vahvistanut vaatimusta sosiaalialan osaamisrakenteiden turvaamisesta, sillä uudistuvilta sosiaalihuollon palveluilta edellytetään hyvää laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.
Tutkimuksen tulokset on tiivistetty kolmen diskurssin muotoon. ”Vaatimus sosiaalialan osaamisen aseman vahvistamisesta” diskurssi käsittelee osaamista resurssina sekä sosiaalialan toiminnan kehittämisen ja tutkimuksen näkökulmaa. ”Osaamisen vuorovaikutteinen uudistuminen” diskurssissa tarkastelun keskiöön nousee sosiaalialan osaamisen uudistuminen kokemusperäisen ja käsitteellisen tiedon vuorovaikutteisen prosessin tuloksena. Diskurssi tunnistaa myös reflektiivisen toimintatavan ja dialogin merkityksen sosiaalialan osaamisen uudistumisessa. ”Sosiaalialan osaamiskvalifikaatioiden horjuttaminen” diskurssi haastaa sisällöltään kahta edellistä. Sen lähestymistapa ohittaa perinteisen sosiaalialan ammattilaisten osaamiskvalifikaatioihin liittyvän puheen.
Tutkimuksen tulokset avaavat sosiaalialan osaamiseen näkymän, joka heijastelee ymmärrystä osaamisen merkityksestä toiminnan tuloksellisuuteen vaikuttavana tekijänä. Sosiaalialan työn sitoutuminen kansalaisten arkeen näyttäytyy puheena osaamisen uudistumisen toteutumisesta työn tekemisen ympäristöjen ja tutkimuksen tiiviissä vuorovaikutuksessa. Alan osaamiskvalifikaatioiden alentamiseen liittyvä puhe asettuu kontrastiksi edellisille. Sosiaalihuollon palvelujärjestelmä on tutkimuksen toteutuksen aikana ollut voimakkaiden uudistumispyrkimysten kohteena. Palvelurakenteiden muutos on vahvistanut vaatimusta sosiaalialan osaamisrakenteiden turvaamisesta, sillä uudistuvilta sosiaalihuollon palveluilta edellytetään hyvää laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.