Käytetyn tavaran arvonlisäverokäsittely

Abstract

Suomessa liikevaihtoverolaiki (559/1991) korvattiin arvonlisäverolailla (1501/1993) 1.6.1994. Suomen liittyessä Euroopan Unionin jäseneksi arvolisäverolakiin tehtiin huomattavia uudistuksia, jotka tulivat voimaan vuoden 1996 alusta. Tällöin kumottiin käytettyjä tavaroita koskenut erityissäännös. Sen tilalle tulivat AVL 7 luvun säännökset, jotka koskivat erityisesti käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden kauppaa käyviä yrityksiä.

Tässä tutkielmassa selvitetään mitä tarkoitetaan käytetyllä tavaralla. Tutkielmassa käydään myös läpi käytetyn tavaran kauppaa sekä niiden kirjanpitokäsittelyä. Erilliskysymyksenä otetaan esille käytetyn auton kauppa. Siinä käsitellään autokauppiaan kannalta käytettyjen autojen kauppaa sekä erityisesti yksityishenkilön kannalta käytetyn auton hankintaa toisesta EU-maasta.

KPL antaa kauppialle valtuudet valita käyttääkö hän kirjanpitomenetelmänään netto- vai bruttokirjausmenetelmää. Nämä kaksi eri tapaa käydään läpi esimerkkien avulla ja selvitetään tarkaan kuinka nämä kirjausmenetelmät toimivat käytännössä. Kauppias saa valita soveltaako hän käytettyjen tavaroiden osalta normaaleja arvonlisäverolain säännöksiä vai marginaaliverotusmenettelyä. Valinta näiden kahden menetelmän välillä ei ole yksiselitteinen. On tärkeää selvittää kumpi tapa on kauppialle edullisempi vaihtoehto. Tutkielmassa selvitetään myös vastaako Ruotsin käytetyn tavaran arvonlisäverotus Suomen käytäntöä. Lähteinä tutkielmassa on käytetty arvonlisäverolakia, hallituksen esityksiä sekä kotimaista että ulkomaista oikeuskirjallisuutta.