Luottamuksensuojan ilmeneminen verotuksen neuvontatilanteissa
Törmälä, Heini (2012)
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on luottamuksensuojan periaate. Tutkimuksessa käsitellään yksityisen luottamuksen suojaamista erityisesti verotuksen neuvontatilanteissa. Neuvonta on hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen virkavelvollisuus. Neuvontahetki on yleensä tilanne, jolloin suurimmat väärinkäsitykset viranomaisen ja kansalaisen välillä voivat syntyä. Verotus on dynaaminen oikeudenala, joka sisältää paljon sääntelyä, mutta se on kuitenkin usein melko avointa ja tulkinnanvaraista. Sääntelyn sisältö muotoutuu usein oikeus- ja verotuskäytännössä, joka johtaa siihen, että veroviranomaisen on annettava neuvontaa ja tehtävä hallintopäätöksiä, jotka eivät perustu selkeään lainsäädökseen. Jos neuvonta on virheellistä, voi verovelvolliselle syntyä myös taloudellista vahinkoa, joka voi olla peruste viranomaisen vahingonkorvausvastuulle. Julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuusta on erityissääntelyä vahingonkorvauslaissa.
Tutkimuskysymys on, miten verotusmenettelylain mukainen luottamuksensuoja ilmenee eri neuvontatilanteissa? Milloin yksityisen luottamusta viranomaisen ohjeisiin tai neuvoihin suojataan, ja mitkä ovat sellaisia neuvontatilanteita, jotka voivat aiheuttaa viranomaiselle vahingonkorvausvastuun? Tutkimuskysymykseen pyritään löytämään vastaus oikeusdogmaattisen metodin avulla. Tutkimusaineistoa ovat lait ja lakien esityöt, oikeuskirjallisuus, oikeuskäytäntö, Verohallinnon ohjeet ja erilaiset oikeustieteelliset lehdet.
Luottamuksensuoja on oikeusperiaate. Periaatteille on tyypillistä että ne ovat oikeusjärjestyksen taustalla vaikuttavia arvopäämääriä. Verotusmenettelylain 26.2 §:n edellytykset luottamuksen suojaamiselle ovat, että asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja verovelvollinen on toiminut tulkinnanvaraisessa asiassa viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeen mukaan. Luottamuksensuojaa on annettu sekä kirjallisen että suullisen neuvonnan perusteella. Luottamuksensuojan soveltamisen painoarvoa on lisännyt se, että annettu neuvo on perustunut useampaan lähteeseen, kuten oikeuskäytäntöön tai Verohallinnon noudattamaan ratkaisulinjaan. Vilpittömän mielen osalta on katsottu, että ellei toisin voida todeta, on henkilön katsottava olleen vilpittömässä mielessä. Tulkinnanvarainen asia on silloin kun tapaukseen ei sovellu suoraa lain säännöstä, eikä täsmällistä ennakkopäätöstä. Oikeusperiaateluonteensa vuoksi luottamuksensuojaa koskevasta oikeuskäytännöstä ei voida johtaa yleisluontoisia soveltamisedellytyksiä. Oikeuskäytäntö on tapauskohtaista. Oikeuskäytännöstä voidaan kuitenkin löytää piirteitä tilanteista, joissa verovelvollisen luottamusta on suojattu.
Vahingonkorvausvastuu virheellisen neuvonnan perusteella voi syntyä, jos katsotaan, että neuvonta on julkisen vallan käyttöä ja toiminnalle kohtuullisella asetettuja vaatimuksia ei ole noudatettu. Koska julkisen vallan käyttöä ei ole määritelty vahingonkorvauslain esitöissä, vaan tulkinta on muodostunut oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa. Tämä johtaa siihen, että oikeustila on edelleen epäselvä ja tulkinnanvarainen. Vahingonkorvauslain julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvaussäännösten uudistamistarpeesta on tehty Oikeusministeriön selvitys vuonna 2010. Selvityksessä ehdotetaan muun ohessa viranomaisneuvonnasta seuraavaa vahingonkorvausvastuuta säädeltäväksi omassa säädöksessä.
Tutkimuskysymys on, miten verotusmenettelylain mukainen luottamuksensuoja ilmenee eri neuvontatilanteissa? Milloin yksityisen luottamusta viranomaisen ohjeisiin tai neuvoihin suojataan, ja mitkä ovat sellaisia neuvontatilanteita, jotka voivat aiheuttaa viranomaiselle vahingonkorvausvastuun? Tutkimuskysymykseen pyritään löytämään vastaus oikeusdogmaattisen metodin avulla. Tutkimusaineistoa ovat lait ja lakien esityöt, oikeuskirjallisuus, oikeuskäytäntö, Verohallinnon ohjeet ja erilaiset oikeustieteelliset lehdet.
Luottamuksensuoja on oikeusperiaate. Periaatteille on tyypillistä että ne ovat oikeusjärjestyksen taustalla vaikuttavia arvopäämääriä. Verotusmenettelylain 26.2 §:n edellytykset luottamuksen suojaamiselle ovat, että asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja verovelvollinen on toiminut tulkinnanvaraisessa asiassa viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeen mukaan. Luottamuksensuojaa on annettu sekä kirjallisen että suullisen neuvonnan perusteella. Luottamuksensuojan soveltamisen painoarvoa on lisännyt se, että annettu neuvo on perustunut useampaan lähteeseen, kuten oikeuskäytäntöön tai Verohallinnon noudattamaan ratkaisulinjaan. Vilpittömän mielen osalta on katsottu, että ellei toisin voida todeta, on henkilön katsottava olleen vilpittömässä mielessä. Tulkinnanvarainen asia on silloin kun tapaukseen ei sovellu suoraa lain säännöstä, eikä täsmällistä ennakkopäätöstä. Oikeusperiaateluonteensa vuoksi luottamuksensuojaa koskevasta oikeuskäytännöstä ei voida johtaa yleisluontoisia soveltamisedellytyksiä. Oikeuskäytäntö on tapauskohtaista. Oikeuskäytännöstä voidaan kuitenkin löytää piirteitä tilanteista, joissa verovelvollisen luottamusta on suojattu.
Vahingonkorvausvastuu virheellisen neuvonnan perusteella voi syntyä, jos katsotaan, että neuvonta on julkisen vallan käyttöä ja toiminnalle kohtuullisella asetettuja vaatimuksia ei ole noudatettu. Koska julkisen vallan käyttöä ei ole määritelty vahingonkorvauslain esitöissä, vaan tulkinta on muodostunut oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa. Tämä johtaa siihen, että oikeustila on edelleen epäselvä ja tulkinnanvarainen. Vahingonkorvauslain julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvaussäännösten uudistamistarpeesta on tehty Oikeusministeriön selvitys vuonna 2010. Selvityksessä ehdotetaan muun ohessa viranomaisneuvonnasta seuraavaa vahingonkorvausvastuuta säädeltäväksi omassa säädöksessä.