OSINKOPOLITIIKAN VAIKUTUS OSAKKEEN VOLATILITEETTIIN Tutkimus Suomen osakemarkkinoilla
Tolonen, Santtu (2014)
2014
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää vallitseeko yrityksen osinkopolitiikan ja sen osakkeen volatiliteetin välillä tilastollisesti merkittävä yhteys Helsingin pörssissä.
Yrityksen osinkopolitiikka määritellään efektiivisen osinkotuoton ja osingonjakosuhteen perusteella. Samalla tutkielma tarjoaa tietoa myös muista tekijöistä, joilla on tieteellisesti havaittu olevan vaikutusta volatiliteettiin, kuten yrityksen koko, nettotulos, kasvu- ja velkaisuusaste. Aiempien tutkimusten perusteella oletuksena on, että osinkotuotto ja osingonjakosuhde ovat negatiivisesti korreloituneita osakkeen volatiliteettiin nähden. Näin ollen yrityksen harjoittama tiukka osinkopolitiikka kasvattaa osakkeen volatiliteettia. Tutkielmassa perehdytään myös teorioihin, kuten signalointihypoteesi, clientele-efekti, osinkojen elinkaarimalli, vapaan kassavirran teoria sekä psykologiset mallit, joilla on selitetty yritysten osingonmaksua.
Tutkimus toteutettiin monimuotoisen regressioanalyysin avulla menetelmällä, jossa laadittiin ensin pelkistetty malli volatiliteetin ja osingonjakosuhteen sekä osinkotuoton välille. Tutkimuksen toisessa vaiheessa mallia laajennettiin koskemaan myös muita selittäviä tekijöitä, kuten tuloksen vaihtelevuus, yrityksen koko, kasvu- ja velkaisuusaste. Tutkielman empiiristen tulosten perusteella osinkopolitiikalla ja osakkeen volatiliteetilla havaitaan tilastollisesti erittäin merkittävä negatiivinen suhde vuosina 2003–2012. Selittävistä muuttujista velkaisuusasteella ja volatiliteetilla havaittiin negatiivinen suhde kun taas tuloksen vaihtelevuudella, yrityksen koolla ja kasvuasteella havaittiin positiivinen suhde volatiliteettiin. Tulokset vahvistavat, että lisäämällä osingonmaksua yritys on voinut pienentää osakkeen hinnan vaihtelua. Ne tukevat myös osaksi tuottoprosentti-ilmiötä ja duraatioilmiötä. Tutkielman tulos on ristiriidassa Modiglianin ja Millerin MM-teorian kanssa, jonka mukaan osinkopolitiikka ei vaikuta osakkeen hintaan.
Yrityksen osinkopolitiikka määritellään efektiivisen osinkotuoton ja osingonjakosuhteen perusteella. Samalla tutkielma tarjoaa tietoa myös muista tekijöistä, joilla on tieteellisesti havaittu olevan vaikutusta volatiliteettiin, kuten yrityksen koko, nettotulos, kasvu- ja velkaisuusaste. Aiempien tutkimusten perusteella oletuksena on, että osinkotuotto ja osingonjakosuhde ovat negatiivisesti korreloituneita osakkeen volatiliteettiin nähden. Näin ollen yrityksen harjoittama tiukka osinkopolitiikka kasvattaa osakkeen volatiliteettia. Tutkielmassa perehdytään myös teorioihin, kuten signalointihypoteesi, clientele-efekti, osinkojen elinkaarimalli, vapaan kassavirran teoria sekä psykologiset mallit, joilla on selitetty yritysten osingonmaksua.
Tutkimus toteutettiin monimuotoisen regressioanalyysin avulla menetelmällä, jossa laadittiin ensin pelkistetty malli volatiliteetin ja osingonjakosuhteen sekä osinkotuoton välille. Tutkimuksen toisessa vaiheessa mallia laajennettiin koskemaan myös muita selittäviä tekijöitä, kuten tuloksen vaihtelevuus, yrityksen koko, kasvu- ja velkaisuusaste. Tutkielman empiiristen tulosten perusteella osinkopolitiikalla ja osakkeen volatiliteetilla havaitaan tilastollisesti erittäin merkittävä negatiivinen suhde vuosina 2003–2012. Selittävistä muuttujista velkaisuusasteella ja volatiliteetilla havaittiin negatiivinen suhde kun taas tuloksen vaihtelevuudella, yrityksen koolla ja kasvuasteella havaittiin positiivinen suhde volatiliteettiin. Tulokset vahvistavat, että lisäämällä osingonmaksua yritys on voinut pienentää osakkeen hinnan vaihtelua. Ne tukevat myös osaksi tuottoprosentti-ilmiötä ja duraatioilmiötä. Tutkielman tulos on ristiriidassa Modiglianin ja Millerin MM-teorian kanssa, jonka mukaan osinkopolitiikka ei vaikuta osakkeen hintaan.