Yrityskauppavalvonta kotimaisten yrityskauppojen näkökulmasta

Abstract

Yrityskaupat ovat olennainen osa vapaasti ohjautuvaa markkinatalouden kiertokulkua ja rakennemuutosta. Yrityskaupan kautta voidaan kasvattaa ja vahvistaa markkinaosuutta, tukea kasvua, vähentää kilpailua ja lisätä yrityksen arvoa sekä hankkia uutta tietotaitoa, tuotantokapasiteettia ja reaaliomaisuutta. Kilpailuoikeudessa tunnettu termi yrityskauppa on hyvin laaja, sillä se kattaa paitsi määräysvaltaan johtavan omistuskaupan myös substanssikaupan ja fuusion.

Suomen lainsäädäntö asettaa tiettyjä rajoituksia yrityskaupan toteutumiselle. Yrityskauppavalvonnan tavoitteena on varmistaa markkinoiden kilpailullinen rakenne puuttumalla tarpeen tullen etukäteen yrityskauppoihin, joiden seurauksena kilpailu estyisi olennaisesti Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Suomessa Kilpailuviraston tehtäviin kuuluvat kaikki ensiasteiset yrityskauppapäätökset lukuun ottamatta yrityskaupan kieltämistä tai seuraamusmaksun määräämistä, jotka kuuluvat markkinaoikeuden tehtäviin. Euroopan komission valvontatehtäviin kuuluvat sille säännellyt yhteisönlaajuiset yrityskaupat

Marraskuussa 2011 Suomessa voimaan tuli uusi kilpailulaki, joka korvasi vuodesta 1992 sovelletun kilpailurajoituslain. Uudistuksen myötä kotimaisessa yrityskauppavalvonnan arvioinnissa siirryttiin soveltamaan EU:n sulautuma-asetuksessa käytettyä SIEC-testiä, joka korvasi entisen kilpailurajoituslain dominanssitestin. Lisäksi lakimuutos harmonisoi Suomen yrityskauppavalvonnan vastaamaan entistä paremmin Euroopan unionin sulautuma-asetusta.