Henkilöstön motivointi ja osaamisen kehittäminen valtion palkkausjärjestelmässä. Tapaustutkimus; kohdeorganisaationa Vanhan Vaasan sairaala
Tiitinen, Katja (2010)
2010
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet sosiaali-ja terveydenhuollon organisaatioihin. Ikärakenteen muutokset, kilpailu osaavasta työvoimasta sekä tehokkuusvaatimukset ovat asettaneet julkisen sektorin organisaatioille henkilöstöpoliittisia haasteita. Valtionhallinto on pyrkinyt osaltaan vastaamaan haasteisiin uudistamalla palkkausjärjestelmäänsä. Uudistuksen keskeisimpinä tavoitteina on ollut tuloksellisuuden lisääminen, valtiotyönantajan kilpailukyvyn parantaminen sekä tehtävän vaativuuteen, työsuoritukseen ja pätevyyteen perustuva oikeudenmukainen palkkaus. Lisäksi tavoitteena on ollut henkilöstön kannustaminen hakeutumaan vaativampiin työtehtäviin ja kehittymisen tukeminen sekä esimiestyön kehittäminen. Valtion palkkausjärjestelmää tarkastellaan tässä tutkimuksessa henkilöstön motivoinnin ja osaamisen kehittämisen näkökulmista teorian ja empiirisen aineiston pohjalta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää valtion palkkausjärjestelmän merkitystä palkitsemiseen, työmotivaatioon ja osaamisen kehittämiseen. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa kohteena oli Vanhan Vaasan sairaala ja siellä työskentelevä hoitohenkilökunta sekä heidän esimiehensä. Vanhan Vaasan sairaalassa siirryttiin valtion palkkausjärjestelmään vuonna 2005, joten järjestelmään liittyviä käytäntöjä voidaan pitää uusina ilmiöinä. Tutkimuskysymykset tarkastelivat millaisia tekijöitä liittyy terveydenhuollon henkilöstön motivointiin ja osaamisen kehittämiseen ja millainen merkitys valtion palkkausjärjestelmällä on Vanhan Vaasan sairaalan henkilöstön motivoinnissa ja osaamisen kehittämisessä sekä millainen merkitys palkitsemisella on em. henkilöstön motivoijana? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui keskeisimpien käsitteiden, palkitsemisen, työmotivaation ja osaamisen kehittämisen tarkasteluun, joille perustan loivat motivaatioteoriat. Lisäksi näkökulmaa laajennettiin valtion palkkausjärjestelmään kiinteästi liittyviin kehityskeskusteluihin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin 130 työntekijälle. Otoskokoon sisältyi 115 eri ammattiryhmiä edustavaa hoitotyöntekijää ja 15 esimiesasemassa toimivaa työntekijää. Vastaajien määrä oli 87 ja vastausprosentti 67. Aineisto analysoitiin SPSS tilasto-ohjelman avulla, jossa muuttujia ja niiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin keskiarvojen, korrelaatioiden ja non-parametrisen Mann-Whitney U –testin avulla.
Hoitohenkilöstöä motivoi eniten työhön liittyvät sosiaaliset tekijät, kuten työyhteisö, ja työn sisältö. Työmotivaatiota lisäävinä tekijöinä pidettiin edellisten lisäksi palkkausta, arvostusta ja palautetta. Valtion palkkausjärjestelmässä kehityskeskusteluilla on tärkeä roolinsa sekä henkilöstön aineettomassa että aineellisessa palkitsemisessa. Tulosten kokonaistarkastelussa havaittiin, että kehityskeskustelumenettelyyn, ja kehityskeskusteluissa esiin tulleen osaamisen hyödyntämiseen oltiin tyytyväisiä. Henkilöstö ei kokenut järjestelmää erityisen oikeudenmukaisena tai kannustaneen parempiin työsuorituksiin, mutta kehityskeskusteluja pidettiin merkityksellisinä työmotivaation ja kehittymisen kannalta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää valtion palkkausjärjestelmän merkitystä palkitsemiseen, työmotivaatioon ja osaamisen kehittämiseen. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa kohteena oli Vanhan Vaasan sairaala ja siellä työskentelevä hoitohenkilökunta sekä heidän esimiehensä. Vanhan Vaasan sairaalassa siirryttiin valtion palkkausjärjestelmään vuonna 2005, joten järjestelmään liittyviä käytäntöjä voidaan pitää uusina ilmiöinä. Tutkimuskysymykset tarkastelivat millaisia tekijöitä liittyy terveydenhuollon henkilöstön motivointiin ja osaamisen kehittämiseen ja millainen merkitys valtion palkkausjärjestelmällä on Vanhan Vaasan sairaalan henkilöstön motivoinnissa ja osaamisen kehittämisessä sekä millainen merkitys palkitsemisella on em. henkilöstön motivoijana? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui keskeisimpien käsitteiden, palkitsemisen, työmotivaation ja osaamisen kehittämisen tarkasteluun, joille perustan loivat motivaatioteoriat. Lisäksi näkökulmaa laajennettiin valtion palkkausjärjestelmään kiinteästi liittyviin kehityskeskusteluihin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin 130 työntekijälle. Otoskokoon sisältyi 115 eri ammattiryhmiä edustavaa hoitotyöntekijää ja 15 esimiesasemassa toimivaa työntekijää. Vastaajien määrä oli 87 ja vastausprosentti 67. Aineisto analysoitiin SPSS tilasto-ohjelman avulla, jossa muuttujia ja niiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin keskiarvojen, korrelaatioiden ja non-parametrisen Mann-Whitney U –testin avulla.
Hoitohenkilöstöä motivoi eniten työhön liittyvät sosiaaliset tekijät, kuten työyhteisö, ja työn sisältö. Työmotivaatiota lisäävinä tekijöinä pidettiin edellisten lisäksi palkkausta, arvostusta ja palautetta. Valtion palkkausjärjestelmässä kehityskeskusteluilla on tärkeä roolinsa sekä henkilöstön aineettomassa että aineellisessa palkitsemisessa. Tulosten kokonaistarkastelussa havaittiin, että kehityskeskustelumenettelyyn, ja kehityskeskusteluissa esiin tulleen osaamisen hyödyntämiseen oltiin tyytyväisiä. Henkilöstö ei kokenut järjestelmää erityisen oikeudenmukaisena tai kannustaneen parempiin työsuorituksiin, mutta kehityskeskusteluja pidettiin merkityksellisinä työmotivaation ja kehittymisen kannalta.