Zur Übersetzung von deutschen Funktionsverbgefügen ins Finnische am Beispiel eines fachsprachlichen Textes
Tienvieri, Hanna (2014)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on saksan kielen funktioverbirakenteiden kääntäminen suomeksi ammattikielisessä tekstissä. Tutkimusaineisto kerätään ammattikielisestä tekstistä, sillä funktioverbirakenteet ovat yksi saksan ammattikielten tyypillisistä piirteistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten saksan funktioverbirakenteet on käännetty suomeksi. Tavoitteena on lisäksi tutkia, mitä ja kuinka paljon funktioverbirakenteita aineistossa esiintyy, ja käännetäänkö yksittäiset funktioverbirakenteet suomeksi aina samalla tavalla. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia. Tutkielman teoriaosassa käsitellään ammattikielen ja funktioverbirakenteiden lisäksi kääntämistä, ekvivalenssin käsitettä sekä ammattikielten kääntämisen erityispiirteitä.
Tutkitusta tekstistä löytyi yhteensä 160 funktioverbirakennetta, joista 37 esiintyi vain kerran, mutta pelkästään yhdeksän yleisintä funktioverbirakennetta muodosti jo puolet koko tutkimusaineistosta. Kvantitatiivinen analyysi osoitti, että funktioverbirakenteet oli tutkittavassa aineistossa käännetty suomeksi kuudella eri tavalla. Yli puolet suomennoksista noudatti rakennetta verbi + substantiivi, joiden osuus kaikista käännöksistä oli 58 %. Toiseksi yleisin tapa oli suomentaa funktioverbirakenteet verbillä. Tämän ryhmän osuus oli 23 %. Muita käännösvastineita olivat idiomit, verbi + adjektiivi, substantiivit ja adverbit.
Tutkimuksen kvalitatiivisessa osuudessa käännöksiä tarkasteltiin kvantitatiivisessa analyysissa muodostettujen kategorioiden pohjalta sekä tutkimusaineistossa yleisimmin esiintyneiden funktioverbirakenteiden näkökulmasta. Kahta suurinta käännöskategoriaa eli verbi + substantiivi -yhdistelmää ja verbiä oli käytetty laajasti erilaisten funktioverbirakenteiden kääntämisessä. Tutkimuksessa voitiin todeta, että suomen kielestä löytyy saksan funktioverbirakenteille usein vastineeksi sekä verbi + substantiivi -yhdistelmä että pelkkä verbi. Niiden välillä voi tosin olla pieniä merkityseroja. Aineistossa useimmin esiintyneiden funktioverbirakenteiden tarkastelussa ilmeni, että myös yksittäisten funktioverbirakenteiden käännöksissä on vaihtelua. Osa yleisimmistä funktioverbirakenteista oli suomennettu aina samalla tai lähes samalla tavoin, mutta osan kohdalla vaihtelua oli niin rakenteessa kuin sanavalinnoissakin.
Tutkitusta tekstistä löytyi yhteensä 160 funktioverbirakennetta, joista 37 esiintyi vain kerran, mutta pelkästään yhdeksän yleisintä funktioverbirakennetta muodosti jo puolet koko tutkimusaineistosta. Kvantitatiivinen analyysi osoitti, että funktioverbirakenteet oli tutkittavassa aineistossa käännetty suomeksi kuudella eri tavalla. Yli puolet suomennoksista noudatti rakennetta verbi + substantiivi, joiden osuus kaikista käännöksistä oli 58 %. Toiseksi yleisin tapa oli suomentaa funktioverbirakenteet verbillä. Tämän ryhmän osuus oli 23 %. Muita käännösvastineita olivat idiomit, verbi + adjektiivi, substantiivit ja adverbit.
Tutkimuksen kvalitatiivisessa osuudessa käännöksiä tarkasteltiin kvantitatiivisessa analyysissa muodostettujen kategorioiden pohjalta sekä tutkimusaineistossa yleisimmin esiintyneiden funktioverbirakenteiden näkökulmasta. Kahta suurinta käännöskategoriaa eli verbi + substantiivi -yhdistelmää ja verbiä oli käytetty laajasti erilaisten funktioverbirakenteiden kääntämisessä. Tutkimuksessa voitiin todeta, että suomen kielestä löytyy saksan funktioverbirakenteille usein vastineeksi sekä verbi + substantiivi -yhdistelmä että pelkkä verbi. Niiden välillä voi tosin olla pieniä merkityseroja. Aineistossa useimmin esiintyneiden funktioverbirakenteiden tarkastelussa ilmeni, että myös yksittäisten funktioverbirakenteiden käännöksissä on vaihtelua. Osa yleisimmistä funktioverbirakenteista oli suomennettu aina samalla tai lähes samalla tavoin, mutta osan kohdalla vaihtelua oli niin rakenteessa kuin sanavalinnoissakin.