Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttaminen: kokemuksia kilpailuttamisprosessista Espoon kaupungissa
Terävä, Timo (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Kuntasektori on tilanteessa, jossa sen täytyy harkita omaa rooliaan palvelujen tuottajana. Espoossa puutteelliset taloudelliset resurssit sekä kasvava palvelujen kysyntä ovat lisänneet toiminnan tehostamisen tarvetta. Ratkaisuna julkisen sektorin ongelmiin on pidetty markkinaperusteisten toimintamallien omaksumista sekä palvelutuotannon siirtämistä yksityiselle sektorille. Espoossa on poliittisella päätöksellä tietoisesti suuntauduttu täydentämään omaa palvelutuotantoa yksityiseltä sektorilta hankittavina ostopalveluina. Hankintalainsäädäntö ei sinällään velvoita kuntia ulkoistamaan palvelutuotantoa, mutta edellyttää kilpailuttamaan ostopalveluina hankittavat palvelut.
Tutkimusongelmaksi nousee kysymys julkisten palvelujen kilpailuttamisen lähtökohdista sekä itse kilpailuttamisprosessiin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat kilpailuttamisen vaikutukset. Tarkastelun kohteena ovat nimenomaan palveluhankinnat ja siihen liittyvä kilpailuttamisprosessi. Teoreettisina lähtökohtina ovat julkinen valinta, managerialismi sekä New Public Management. Lisäksi tärkeitä käsitteitä ovat ostopalvelut ja tilaaja-tuottajamalli. Vastausta ongelmaan haetaan tarkastelemalla Espoon kaupungin toteuttamaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista. Tutkimuksen aineisto koostuu alan kirjallisuudesta, asiakirjoista sekä teemahaastatteluista. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää Espoon kaupungin edustajaa sekä seitsemää palvelutuottajaa. Kaikki haastatelluista ovat osallistuneet kilpailuttamisprosessiin vähintään kerran. Pääpaino tutkimuksessa on palvelunjärjestäjän näkemyksissä kilpailuttamisesta.
Espoossa kilpailuttamisprosessiin on kiinnitetty paljon huomiota sekä palvelun tilaajan että tuottajien toimesta. Onnistunut kilpailuttamisprosessi edellyttää ammattitaitoista sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällön tuntemista sekä hankinnan toteuttamista, jota Espoossa on pyritty kehittämään kokemusten kautta. Suurimmat puutteet liittyvät tarjouspyynnön sisällön määrittelyyn, palvelun tuotteistamisen puutteellisuuteen sekä kilpailuttamisprosessin käytännön toteuttamiseen. Ostamisen osaaminen on toisinaan vielä puutteellista. Ostopalvelujen kilpailuttamisella on ollut tervehdyttävä vaikutus Espoon omaan palvelutuotantoon ja toimintaan. Kilpailuttamisella saavutettava kustannussäästö jää epäselväksi, sillä vertailukelpoista tietoa kunnan oman tuotannon kustannuksista ei ole saatavilla.
Kilpailuttamisprosessissa on kyse monivaiheisesta oppimistapahtumasta, jossa oikea hankintakäytäntö muotoutuu kokemusten kautta. Tämä edellyttää tilaajan ja tuottajan aktiivista yhteistyötä, jota Espoossa on pyritty kehittämään mm. yhteisten tapaamisten avulla. Lähtökohdat kilpailuttamiselle ovat olleet Espoossa hyvät. Markkinoilla on ollut riittävästi yksityisiä palvelutuottajia ja hyvät kokemukset tuottajista ovat lisänneet ostopalvelujen määrää. Jatkossa kilpailuttamisprosessissa on kiinnitettävä huomiota eri palveluryhmien erityispiirteisiin. Lisäksi on ratkaistava millaisella aikavälillä palvelujen kilpailuttaminen on järkevää ja kuinka hallinnoida suurta määrää erikokoisia tuottajia. Ammattitaitoisen hankintahenkilöstön merkitys tulee korostumaan. Tulevaisuudessa kilpailuttaminen tulee lisääntymään ja käsittämään aivan uusia palveluryhmiä.
Tutkimusongelmaksi nousee kysymys julkisten palvelujen kilpailuttamisen lähtökohdista sekä itse kilpailuttamisprosessiin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat kilpailuttamisen vaikutukset. Tarkastelun kohteena ovat nimenomaan palveluhankinnat ja siihen liittyvä kilpailuttamisprosessi. Teoreettisina lähtökohtina ovat julkinen valinta, managerialismi sekä New Public Management. Lisäksi tärkeitä käsitteitä ovat ostopalvelut ja tilaaja-tuottajamalli. Vastausta ongelmaan haetaan tarkastelemalla Espoon kaupungin toteuttamaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista. Tutkimuksen aineisto koostuu alan kirjallisuudesta, asiakirjoista sekä teemahaastatteluista. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää Espoon kaupungin edustajaa sekä seitsemää palvelutuottajaa. Kaikki haastatelluista ovat osallistuneet kilpailuttamisprosessiin vähintään kerran. Pääpaino tutkimuksessa on palvelunjärjestäjän näkemyksissä kilpailuttamisesta.
Espoossa kilpailuttamisprosessiin on kiinnitetty paljon huomiota sekä palvelun tilaajan että tuottajien toimesta. Onnistunut kilpailuttamisprosessi edellyttää ammattitaitoista sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällön tuntemista sekä hankinnan toteuttamista, jota Espoossa on pyritty kehittämään kokemusten kautta. Suurimmat puutteet liittyvät tarjouspyynnön sisällön määrittelyyn, palvelun tuotteistamisen puutteellisuuteen sekä kilpailuttamisprosessin käytännön toteuttamiseen. Ostamisen osaaminen on toisinaan vielä puutteellista. Ostopalvelujen kilpailuttamisella on ollut tervehdyttävä vaikutus Espoon omaan palvelutuotantoon ja toimintaan. Kilpailuttamisella saavutettava kustannussäästö jää epäselväksi, sillä vertailukelpoista tietoa kunnan oman tuotannon kustannuksista ei ole saatavilla.
Kilpailuttamisprosessissa on kyse monivaiheisesta oppimistapahtumasta, jossa oikea hankintakäytäntö muotoutuu kokemusten kautta. Tämä edellyttää tilaajan ja tuottajan aktiivista yhteistyötä, jota Espoossa on pyritty kehittämään mm. yhteisten tapaamisten avulla. Lähtökohdat kilpailuttamiselle ovat olleet Espoossa hyvät. Markkinoilla on ollut riittävästi yksityisiä palvelutuottajia ja hyvät kokemukset tuottajista ovat lisänneet ostopalvelujen määrää. Jatkossa kilpailuttamisprosessissa on kiinnitettävä huomiota eri palveluryhmien erityispiirteisiin. Lisäksi on ratkaistava millaisella aikavälillä palvelujen kilpailuttaminen on järkevää ja kuinka hallinnoida suurta määrää erikokoisia tuottajia. Ammattitaitoisen hankintahenkilöstön merkitys tulee korostumaan. Tulevaisuudessa kilpailuttaminen tulee lisääntymään ja käsittämään aivan uusia palveluryhmiä.