Jean-Baptiste Grenouille – antisankari. Vertaileva tutkimus pahuuden representoinnista kirjassa ja elokuvassa
Tenkula, Seija (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää miten romaanin henkilöhahmo esitetään elokuvasovituksessa ja muuttuuko hahmon merkityssisältö. Aineistonani oli Patrick Süskindin vuonna 1985 julkaistu menestysteos Parfyymi – Erään murhaajan tarina ja tähän kirjaan pohjautuva samanniminen elokuva vuodelta 2006. Keskityin vertailemaan onko elokuvan esittämä päähenkilö Jean-Baptiste Grenouille sama kuin kirjassa esitetty. Erityisesti olin kiinnostunut siitä muuttuuko pahuuden representointi elokuvasovituksessa.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani toimi kerronnan teoria sekä psykososiaalinen teoria. Analyysimetodina toimi psykoanalyyttinen, sosiaalinen ja symboliikkaan pohjaava tekstianalyysi.
Tutkimuksessani selvisi, että kirjan tekstuaalinen Grenouille eroaa elokuvatekstin Grenouillesta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Vaikka elokuvatapahtumat olivat hyvin uskollisia alkuperäiselle tekstille, teksteistä oli selvästi havaittavissa, että elokuvassa päähenkilöstä oli tehty esteettisempi ja pienempi paha. Tämä tuli esille sillä, että elokuvassa päähenkilön pahuutta ei korostettu yhtä voimakkaasti kuin kirjassa, elokuvan visuaa-lisesta luonteesta johtuen hänestä ei myöskään ollut tehty kirjan kuvaamaa rumaa ja rujoa miestä. Lisäksi häneen oli liitetty inhimillisiä piirteitä kuten erehtyväisyys ja katumus, joita kirjassa ei tuotu esille.
Psykososiaalinen analyysi vahvisti elokuvallisen tekstin rakentavan Grenouillen henkilöhahmosta inhimillisemmän ja vähemmän pahan hahmon. Analyysini perusteella Grenouillea voitiin pitää olosuhteiden muokkaamana ja esimoraaliselle tasolle jääneenä ymmärtämättömänä murhaajana. Kirjan Grenouille kuvattiin useaan otteeseen vihaa täynnä olevaksi, ovelaksi hahmoksi ja hänen esitettiin olevan jopa paholaisesta. Kirjassa ei siis jätetty tulkinnanvaraa hahmon sisimmästä olemuksesta. Elokuvassa hahmoon liitetty pahuus oli hienovaraisempaa, luultavasti siksi, että elokuvayleisö voisi paremmin identifioitua antisankarihahmoon.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani toimi kerronnan teoria sekä psykososiaalinen teoria. Analyysimetodina toimi psykoanalyyttinen, sosiaalinen ja symboliikkaan pohjaava tekstianalyysi.
Tutkimuksessani selvisi, että kirjan tekstuaalinen Grenouille eroaa elokuvatekstin Grenouillesta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Vaikka elokuvatapahtumat olivat hyvin uskollisia alkuperäiselle tekstille, teksteistä oli selvästi havaittavissa, että elokuvassa päähenkilöstä oli tehty esteettisempi ja pienempi paha. Tämä tuli esille sillä, että elokuvassa päähenkilön pahuutta ei korostettu yhtä voimakkaasti kuin kirjassa, elokuvan visuaa-lisesta luonteesta johtuen hänestä ei myöskään ollut tehty kirjan kuvaamaa rumaa ja rujoa miestä. Lisäksi häneen oli liitetty inhimillisiä piirteitä kuten erehtyväisyys ja katumus, joita kirjassa ei tuotu esille.
Psykososiaalinen analyysi vahvisti elokuvallisen tekstin rakentavan Grenouillen henkilöhahmosta inhimillisemmän ja vähemmän pahan hahmon. Analyysini perusteella Grenouillea voitiin pitää olosuhteiden muokkaamana ja esimoraaliselle tasolle jääneenä ymmärtämättömänä murhaajana. Kirjan Grenouille kuvattiin useaan otteeseen vihaa täynnä olevaksi, ovelaksi hahmoksi ja hänen esitettiin olevan jopa paholaisesta. Kirjassa ei siis jätetty tulkinnanvaraa hahmon sisimmästä olemuksesta. Elokuvassa hahmoon liitetty pahuus oli hienovaraisempaa, luultavasti siksi, että elokuvayleisö voisi paremmin identifioitua antisankarihahmoon.