ESIMIESTYÖ JA TYÖYHTEISÖN HYVINVOINTI Tapaustutkimus Vaasan keskussairaalassa
Ahola, Jaana (2009)
Ahola, Jaana
2009
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Työvoiman ikääntyminen on erittäin voimakasta tällä vuosikymmenellä, jolloin henkilöstön työhyvinvointi ja motivoituneisuus nousevat merkityksellisiksi tulevaisuudessa. Motivoitunut ja hyvinvoiva henkilöstö halutaan saada pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään. Tämä edellyttää laajennettua käsi-tystä työhyvinvoinnista ja sen ymmärtämistä yksilöllisesti kunkin työntekijän kohdalla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työhyvinvoinnin osa-alueita, joihin on mahdollista vaikuttaa esimiestyöllä. Työhyvinvointiin kuuluvat keskeisesti käsitteet työmotivaatio, työtyytyväisyys ja työn hallinta. Työn hallinnan tunne on merkittävä seikka tasapainoteltaessa vaatimusten ja haasteiden kanssa. Vastuullisten työntekijöiden, hyvin toimivan esimiestyön ja työyhteisön avulla on työhyvinvoinnin kokeminen mahdollista. Hyvinvointi vaatii organisaation kaikkien tahojen tavoitteellista yhteistyötä.
Tutkimuskysymyksenä on ”Millainen vaikutus esimiehellä on työhyvinvointiin julkisessa terveydenhuollon organisaatiossa?” Lisäksi halutaan tietää näkyvätkö organisaation työhyvinvoinnille asettamat arvot käytännössä ja miten työhyvinvointi ymmärretään sekä miten siihen voidaan vaikuttaa sairaanhoitajien ja osastonhoitajien mielestä. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu sen kokonaisvaltaisen ja ymmärtävän tutkimusotteen vuoksi. Näin toivotaan saatavan selville henkilöstön näkemykset johtamistavan ja työhyvinvoinnin välisestä suhteesta. Teemahaastatteluihin, jotka nauhoitettiin, osallistui osastonhoitajia (7) ja sairaanhoitajia (9) Vaasan keskussairaalan somaattisista yksiköistä.
Työhyvinvointi ymmärrettiin käytännössä lähes poikkeuksetta konkreettisena fyysisen työkyvyn mittarina, eikä niin laajana käsitteenä kuin se sairaalan strategiassa esitetään. Ehdotukset keinoista fyysisen työkyvyn ylläpitämiseksi ovat realistisia, koska monen ikääntyvän naistyöntekijän työkyky on huonompi kuin muilla aloilla. Terveydenhuollossa työ on myös psyykkisesti ja sosiaalisesti kuluttavaa. Parhaiten näitä osa-alueita tuki hyvähenkinen työyhteisö ja oikeudenmukainen esimiestyö. Työhyvinvoinnin ja joh-tamistavan välillä oli haastateltavien mielestä selkeä yhteys. Perhe-elämän huomioiminen ja työaikojen joustavuus koettiin myös työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavina seikkoina.
Hyvinvointia tukevat tavoitteet on saatava konkretisoitua selkeämmin niin, että henkilökunnan tietoisuus niistä lisääntyy. Tällä hetkellä esimerkiksi koulutuksiin osallistumista, työaikajärjestelyjä ja työterveydenhuoltoa ei mielletty selkeästi työhyvinvoinnista huolehtimisena vaan niitä pidettiin itsestään selvyyksinä. Se ei kuitenkaan vähennä näiden seikkojen arvostusta henkilökunnan keskuudessa. Yhteisesti sovitut toimenpiteet, niiden jatkuva seuranta ja arviointi havainnollistavat parhaiten niitä panostuksia, joita henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi organisaatiossa tehdään. Organisaation maine hyvinvoinnista ja työkyvystä huolehtivana työnantajana, voi tulevaisuudessa olla ratkaiseva tekijä uusia työntekijöitä rekrytoitaessa.
Tutkimuskysymyksenä on ”Millainen vaikutus esimiehellä on työhyvinvointiin julkisessa terveydenhuollon organisaatiossa?” Lisäksi halutaan tietää näkyvätkö organisaation työhyvinvoinnille asettamat arvot käytännössä ja miten työhyvinvointi ymmärretään sekä miten siihen voidaan vaikuttaa sairaanhoitajien ja osastonhoitajien mielestä. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu sen kokonaisvaltaisen ja ymmärtävän tutkimusotteen vuoksi. Näin toivotaan saatavan selville henkilöstön näkemykset johtamistavan ja työhyvinvoinnin välisestä suhteesta. Teemahaastatteluihin, jotka nauhoitettiin, osallistui osastonhoitajia (7) ja sairaanhoitajia (9) Vaasan keskussairaalan somaattisista yksiköistä.
Työhyvinvointi ymmärrettiin käytännössä lähes poikkeuksetta konkreettisena fyysisen työkyvyn mittarina, eikä niin laajana käsitteenä kuin se sairaalan strategiassa esitetään. Ehdotukset keinoista fyysisen työkyvyn ylläpitämiseksi ovat realistisia, koska monen ikääntyvän naistyöntekijän työkyky on huonompi kuin muilla aloilla. Terveydenhuollossa työ on myös psyykkisesti ja sosiaalisesti kuluttavaa. Parhaiten näitä osa-alueita tuki hyvähenkinen työyhteisö ja oikeudenmukainen esimiestyö. Työhyvinvoinnin ja joh-tamistavan välillä oli haastateltavien mielestä selkeä yhteys. Perhe-elämän huomioiminen ja työaikojen joustavuus koettiin myös työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavina seikkoina.
Hyvinvointia tukevat tavoitteet on saatava konkretisoitua selkeämmin niin, että henkilökunnan tietoisuus niistä lisääntyy. Tällä hetkellä esimerkiksi koulutuksiin osallistumista, työaikajärjestelyjä ja työterveydenhuoltoa ei mielletty selkeästi työhyvinvoinnista huolehtimisena vaan niitä pidettiin itsestään selvyyksinä. Se ei kuitenkaan vähennä näiden seikkojen arvostusta henkilökunnan keskuudessa. Yhteisesti sovitut toimenpiteet, niiden jatkuva seuranta ja arviointi havainnollistavat parhaiten niitä panostuksia, joita henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi organisaatiossa tehdään. Organisaation maine hyvinvoinnista ja työkyvystä huolehtivana työnantajana, voi tulevaisuudessa olla ratkaiseva tekijä uusia työntekijöitä rekrytoitaessa.