Yrityksen velkaantuneisuusasteen vaikutus kannattavuuteen. Empiirinen sovellus suomalaisiin pörssiyhtiöihin: muuttujina yrityksen koko, toimiala sekä suhdannevaihtelut
Takala, Lasse (2012)
Takala, Lasse
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään yrityksen velkaantuneisuusasteen vaikutusta kannattavuuteen. Tätä varten tutkimuksessa selitetään teoreettisesta näkökulmasta yrityksen optimaalinen pääomarakenne ja siihen vaikuttavat kustannukset sekä Modiglianin ja Millerin luomat teoreemat yrityksen pääomarakenteesta. Mallin mukaan yrityksen arvo maksimoituu sataprosenttisella velanotolla. Kun malli huomioi verotuksen lisäksi konkurssiriskin, sataprosenttinen velanotto ei ole enää kannattavaa, vaan yrityksen arvo alkaa laskea konkurssiriskin noustessa liian suureksi. Optimaalinen velan määrä on pisteessä, jossa velasta saatava verohyöty ja konkurssiriskistä aiheutuvien kustannusten odotusarvo ovat yhtä suuret.
Tämä tutkimus pohjautuu lievästi Rajanin ja Zingalesin (1995) tutkimukseen optimaalisesta pääomarakenteesta. Tutkimuksen mukaan korkea omavaraisuusaste johtaa parempaan kannattavuuteen. Lisäksi yrityksen koolla, toimialalla, kirja-arvolla sekä pysyvien vastaavien määrällä on todettu olevan vaikutusta yrityksen kannattavuuteen.
Tutkimuksen aineistona on 90 suomalaisia pörssiyhtiöitä vuosilta 1993 -1996 ja 2006- 2009. Tutkimuksessa selvitetään Pearsonin korrelaatiotestillä kannattavuuden ja pääomarakenteen suhdetta. Tämän lisäksi tutkitaan lineaarisen regressiomallin avulla yrityksen koon, toimialan sekä suhdannevaihteluiden merkitystä kannattavuuteen ja pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan korkea omavaraisuusaste johtaa parempaan kannattavuuteen. Vastaavasti korkea velkaantuneisuusaste sekä nettovelkaprosentti johtavat kannattavuuden heikkenemiseen. Suhdannevaihteluilla ei huomattu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tunnuslukuihin. Toimialojen välinen vertailu tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia, mutta niiden suuri poikkeavuus toisistaan hankaloitti johtopäätösten tekemistä. Kun tutkittiin yrityksen koon vaikutusta kannattavuuteen, huomattiin keskisuurten yritysten menestyvän vertailuaineistossa kaikkein parhaiten.
Tämä tutkimus pohjautuu lievästi Rajanin ja Zingalesin (1995) tutkimukseen optimaalisesta pääomarakenteesta. Tutkimuksen mukaan korkea omavaraisuusaste johtaa parempaan kannattavuuteen. Lisäksi yrityksen koolla, toimialalla, kirja-arvolla sekä pysyvien vastaavien määrällä on todettu olevan vaikutusta yrityksen kannattavuuteen.
Tutkimuksen aineistona on 90 suomalaisia pörssiyhtiöitä vuosilta 1993 -1996 ja 2006- 2009. Tutkimuksessa selvitetään Pearsonin korrelaatiotestillä kannattavuuden ja pääomarakenteen suhdetta. Tämän lisäksi tutkitaan lineaarisen regressiomallin avulla yrityksen koon, toimialan sekä suhdannevaihteluiden merkitystä kannattavuuteen ja pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan korkea omavaraisuusaste johtaa parempaan kannattavuuteen. Vastaavasti korkea velkaantuneisuusaste sekä nettovelkaprosentti johtavat kannattavuuden heikkenemiseen. Suhdannevaihteluilla ei huomattu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tunnuslukuihin. Toimialojen välinen vertailu tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia, mutta niiden suuri poikkeavuus toisistaan hankaloitti johtopäätösten tekemistä. Kun tutkittiin yrityksen koon vaikutusta kannattavuuteen, huomattiin keskisuurten yritysten menestyvän vertailuaineistossa kaikkein parhaiten.