Valtion liikelaitokset markkinaohjautuvuuden muotona: Liikelaitosmallin toimivuus ja tulevaisuus liikelaitosten johtajien näkökulmasta
Taivassalo, Ville (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Markkinaohjautuvuuden ja markkinaperusteisten toimintamuotojen soveltaminen julkisen palvelu- ja liiketoiminnan sektorilla lähti Suomessa liikkeelle 1980–luvulta alkaen, yleistyen seuraavana vuosikymmenenä muun muassa taloudellisen laman johdosta. Kaupallisia ja tuotannollisia toimintoja alettiin siirtämään pois valtion talousarviosta. Markkinatalouteen ja liiketaloudelliseen ajatteluun perustuva hallintoreformi valtion liikelaitosuudistus 1980–luvun lopussa oli yksi merkittävimmistä uudistushankkeista. Valtion liikelaitosuudistus merkitsi valtion viraston ja valtionyhtiön välivaiheille sijoittuvan organisaatiomallin syntymistä. Valtion liikelaitoksena toimiminen on ollut usean organisaation kohdalla välivaihe matkalla kohti yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Valtion liikelaitoksena on toiminut kaikkiaan 16 organisaatiota. Vuonna 2005 liikelaitosmuodossa toimii kuusi liikelaitosta.
Tutkimuksessa tarkastellaan valtion liikelaitosmallia tiettynä markkinaohjautuvuuden muotona ja ilmentymänä. Tutkimuksen teoriaosassa luodaan empiiristä tarkastelua varten pohja, jonka kautta valtion liikelaitosmallia ja liikelaitoksia on mahdollista ymmärtää osana laajempaa kokonaisuutta. Tutkimuksen empiirisessä osassa vastataan seuraaviin pääongelmiin: 1) Miten valtion liikelaitosmalli toimii liikelaitosten johtajien mielestä? 2) Miten liikelaitosten johtajat näkevät valtion liikelaitosmallin tulevaisuuden? 3) Mitä on valtion liikelaitosten johtaminen liikelaitosten johdon näkökulmasta? Pääongelmia lähestytään useista eri aspekteista.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusta varten haastateltiin teemahaastattelun metodiin pohjautuen kaikista liikelaitosmuodossa toimivista kuudesta valtion liikelaitoksesta (Ilmailulaitos, Luotsausliikelaitos, Metsähallitus, Senaatti-kiinteistöt, Tieliikelaitos, Varustamoliikelaitos) yhteensä 11 ylimpään johtoon kuuluvaa johtajaa.
Valtion liikelaitosmalli toimii haastattelujen perusteella nykyisten liikelaitosten kohdalla periaatteessa hyvin, toisten organisaatioiden kohdalla paremmin kuin toisten. Esille nousi myös toimintaan negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä, jotka liittyvät pitkälti organisaatiomallin luonteeseen, mutta joiden ratkaiseminen parantaisi liikelaitosten toimintaedellytyksiä. Ilman painavia perusteita liikelaitosmuoto on välivaihe matkalla kohti yhtiöittämistä, mutta tietyntyyppisten organisaatioiden kohdalla myös pitkäaikainen organisaatiomuoto. Liikelaitoksen johtamisessa ei koettu olevan juurikaan eroja yksityisen yrityksen johtamiseen. Liikelaitokset ovat erilaisia ja niitä tulee tarkastella omina tapauksinaan, eikä järjestelmälliseen yhtiöittämiseen ole syytä edetä, vaan tarvittavat ratkaisut olisi tehtävä pragmaattisesti. Se, minkätyyppisessä toiminnassa valtion tulee olla mukana ja kuinka tiiviisti, on huomiota vaativa kysymys.
Tutkimuksessa tarkastellaan valtion liikelaitosmallia tiettynä markkinaohjautuvuuden muotona ja ilmentymänä. Tutkimuksen teoriaosassa luodaan empiiristä tarkastelua varten pohja, jonka kautta valtion liikelaitosmallia ja liikelaitoksia on mahdollista ymmärtää osana laajempaa kokonaisuutta. Tutkimuksen empiirisessä osassa vastataan seuraaviin pääongelmiin: 1) Miten valtion liikelaitosmalli toimii liikelaitosten johtajien mielestä? 2) Miten liikelaitosten johtajat näkevät valtion liikelaitosmallin tulevaisuuden? 3) Mitä on valtion liikelaitosten johtaminen liikelaitosten johdon näkökulmasta? Pääongelmia lähestytään useista eri aspekteista.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusta varten haastateltiin teemahaastattelun metodiin pohjautuen kaikista liikelaitosmuodossa toimivista kuudesta valtion liikelaitoksesta (Ilmailulaitos, Luotsausliikelaitos, Metsähallitus, Senaatti-kiinteistöt, Tieliikelaitos, Varustamoliikelaitos) yhteensä 11 ylimpään johtoon kuuluvaa johtajaa.
Valtion liikelaitosmalli toimii haastattelujen perusteella nykyisten liikelaitosten kohdalla periaatteessa hyvin, toisten organisaatioiden kohdalla paremmin kuin toisten. Esille nousi myös toimintaan negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä, jotka liittyvät pitkälti organisaatiomallin luonteeseen, mutta joiden ratkaiseminen parantaisi liikelaitosten toimintaedellytyksiä. Ilman painavia perusteita liikelaitosmuoto on välivaihe matkalla kohti yhtiöittämistä, mutta tietyntyyppisten organisaatioiden kohdalla myös pitkäaikainen organisaatiomuoto. Liikelaitoksen johtamisessa ei koettu olevan juurikaan eroja yksityisen yrityksen johtamiseen. Liikelaitokset ovat erilaisia ja niitä tulee tarkastella omina tapauksinaan, eikä järjestelmälliseen yhtiöittämiseen ole syytä edetä, vaan tarvittavat ratkaisut olisi tehtävä pragmaattisesti. Se, minkätyyppisessä toiminnassa valtion tulee olla mukana ja kuinka tiiviisti, on huomiota vaativa kysymys.