Finnveran rahoituksen palautusaste
Suhonen, Antto-Iiro (2017)
Suhonen, Antto-Iiro
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Finnvera Oyj:n konkurssiin asetettujen asiakasyritysten palautusastetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Palautusasteella tarkoitetaan velalliselta maksukyvyttömyyden jälkeen perittyjen rahavirtojen ja maksukyvyttömyyshetken vastuiden osamäärää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää konkurssiin asetettujen asiakasyritysten palautusasteen jakauma asiakkailta perittyjä rahavirtoja tutkimalla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten suoritukset kertyvät ajallisesti konkurssin jälkeen ja mitkä tekijät vaikuttavat palautusasteeseen.
Palautusastetta on tutkittu akateemisissa tutkimuksissa melko paljon, koska se on olennainen parametri muun muassa pankkien riskienhallinnassa, lainojen hinnoittelussa ja pankin taloudellisen pääoman määrittämisessä. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet enimmäkseen joukkovelkakirjalainojen palautusasteiden määrittämiseen ja analysointiin, koska pankkilainoista ei ole saatavilla julkista dataa helposti. Pankkien aineistoilla tehtyjä tutkimuksia on alkanut ilmestyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjoittajan tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tehty vastaavaa akateemista tutkimusta pankkiaineistolla. Pankeissa palautusastetta on varmasti tutkittu sisäisesti Basel-sääntelyn ja riskienhallinnan tarpeisiin.
Tutkimustuloksista mielenkiintoisimpia ovat kumulatiivisen palautusasteen kuvaajasta tehdyt havainnot, palautusasteiden erilaiset jakaumat osakeyhtiöillä ja henkilöyhtiöillä sekä palautusasteeseen vaikuttavat tekijät. Kumulatiivisen palautusasteen perusteella palautusaste ei juuri nouse kolmen perintävuoden jälkeen. Perinnän kertymä laskee nopeasti ajan kuluessa. Osakeyhtiöillä palautusasteen jakaumasta käy ilmi, että noin joka viidenneltä yritykseltä ei saada perittyä konkurssin jälkeen mitään, mutta toisaalta noin 16 %:lta saadaan perittyä lähes kaikki saatavat. Henkilöyhtiöillä lähes 40 %:lta ei saada perittyä konkurssin jälkeen mitään. Palautusastetta selittävien muuttujien regressioanalyysin perusteella palautusasteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa vakuudet sekä vastuiden määrä konkurssiin asettamishetkellä.
Palautusastetta on tutkittu akateemisissa tutkimuksissa melko paljon, koska se on olennainen parametri muun muassa pankkien riskienhallinnassa, lainojen hinnoittelussa ja pankin taloudellisen pääoman määrittämisessä. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet enimmäkseen joukkovelkakirjalainojen palautusasteiden määrittämiseen ja analysointiin, koska pankkilainoista ei ole saatavilla julkista dataa helposti. Pankkien aineistoilla tehtyjä tutkimuksia on alkanut ilmestyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjoittajan tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tehty vastaavaa akateemista tutkimusta pankkiaineistolla. Pankeissa palautusastetta on varmasti tutkittu sisäisesti Basel-sääntelyn ja riskienhallinnan tarpeisiin.
Tutkimustuloksista mielenkiintoisimpia ovat kumulatiivisen palautusasteen kuvaajasta tehdyt havainnot, palautusasteiden erilaiset jakaumat osakeyhtiöillä ja henkilöyhtiöillä sekä palautusasteeseen vaikuttavat tekijät. Kumulatiivisen palautusasteen perusteella palautusaste ei juuri nouse kolmen perintävuoden jälkeen. Perinnän kertymä laskee nopeasti ajan kuluessa. Osakeyhtiöillä palautusasteen jakaumasta käy ilmi, että noin joka viidenneltä yritykseltä ei saada perittyä konkurssin jälkeen mitään, mutta toisaalta noin 16 %:lta saadaan perittyä lähes kaikki saatavat. Henkilöyhtiöillä lähes 40 %:lta ei saada perittyä konkurssin jälkeen mitään. Palautusastetta selittävien muuttujien regressioanalyysin perusteella palautusasteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa vakuudet sekä vastuiden määrä konkurssiin asettamishetkellä.