"Verkligheten är inte allt här i världen". Viihteellisyyden lumo televisio-ohjelmassa Strömsö sekä ohjelmaa käsittelevissä sanomalehtiartikkeleissa
Staffans, Christina (2014)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli selittää televisio-ohjelma Strömsön viihdyttävyyttä ja suosiota. Tutkimuksessa tarkasteltiin määritelmiä ja mielikuvia, joita ohjelmaan on sanomalehtiartikkeleissa liitetty ja sitä, miten ohjelman juontajuuden piirteet selittävät mielikuvien rakentumista. Hypoteesina esitettiin, että Richard Dyerin muotoilema teoreettinen malli viihteen utooppisesta sensibiliteetistä on keskeinen tekijä ohjelman viihdyttävyyteen liitettävissä mielikuvissa. Mallin mukaan viihde toimii representaation tasolla tunteena jostakin paremmasta. Utooppinen sensibiliteetti jäsentyy energisyydeksi, intensiteetiksi, läpinäkyvyydeksi, yhteisöllisyydeksi ja yltäkylläisyydeksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui lisäksi intermediaalisuuteen medioiden välisenä suhteena sekä mielikuvaan konstruktiona.
Tutkimuksen aineisto muodostui vuosina 2002–2013 julkaistuista sanomalehtiartikkeleista ja vuosina 2004 ja 2013 esitetyistä ohjelman jaksoista. Tutkimusmenetelmänä oli sanomalehtiaineiston osalta teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi sekä analyysia tukeva määrällinen tarkastelu. Sanomalehtiaineisto jäsennettiin analyysissä kategorisaation avulla. Ohjelma-aineiston kohdalla menetelmänä oli teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Siten juontajuuden funktioita tarkasteltiin ensisijaisesti Dyerin teoreettisen mallin mukaisesti energisyytenä, intensiteettinä, läpinäkyvyytenä, yhteisöllisyytenä ja yltäkylläisyytenä.
Tutkimuksen perusteella tehtiin johtopäätös, että viihteen utooppinen sensibiliteetti vaikuttaa molempien aineistojen osalta keskeisesti ohjelman viihdyttävyyteen, mikä osoitti näin tutkimuksen hypoteesin oikeaksi. Lehtiartikkeleissa ohjelmaan liitettiin mielikuvia, jotka tutkimuksessa nimettiin ihannekuvaksi, laadukkuudeksi, miellyttävyydeksi ja runsaudeksi. Ohjelmassa ilmenivät vahvimpina juontajuuden funktioina yltäkylläisyys, yhteisöllisyys ja läpinäkyvyys perustuen pääasiallisesti juontajien tarmokkuuteen, osaamiseen, seurallisuuteen ja välittömyyteen. Siten viihteen utooppisen sensibiliteetin voitiin katsoa vaikuttavan keskeisesti mielikuvien rakentumisen taustalla.
Tutkimuksen aineisto muodostui vuosina 2002–2013 julkaistuista sanomalehtiartikkeleista ja vuosina 2004 ja 2013 esitetyistä ohjelman jaksoista. Tutkimusmenetelmänä oli sanomalehtiaineiston osalta teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi sekä analyysia tukeva määrällinen tarkastelu. Sanomalehtiaineisto jäsennettiin analyysissä kategorisaation avulla. Ohjelma-aineiston kohdalla menetelmänä oli teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Siten juontajuuden funktioita tarkasteltiin ensisijaisesti Dyerin teoreettisen mallin mukaisesti energisyytenä, intensiteettinä, läpinäkyvyytenä, yhteisöllisyytenä ja yltäkylläisyytenä.
Tutkimuksen perusteella tehtiin johtopäätös, että viihteen utooppinen sensibiliteetti vaikuttaa molempien aineistojen osalta keskeisesti ohjelman viihdyttävyyteen, mikä osoitti näin tutkimuksen hypoteesin oikeaksi. Lehtiartikkeleissa ohjelmaan liitettiin mielikuvia, jotka tutkimuksessa nimettiin ihannekuvaksi, laadukkuudeksi, miellyttävyydeksi ja runsaudeksi. Ohjelmassa ilmenivät vahvimpina juontajuuden funktioina yltäkylläisyys, yhteisöllisyys ja läpinäkyvyys perustuen pääasiallisesti juontajien tarmokkuuteen, osaamiseen, seurallisuuteen ja välittömyyteen. Siten viihteen utooppisen sensibiliteetin voitiin katsoa vaikuttavan keskeisesti mielikuvien rakentumisen taustalla.