“Where is Vuokatti?” Proper Names as Culture-Specific References in Two English Translations of Aleksis Kivi's Seitsemän veljestä
Siponkoski, Erkki Nestori (2007)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee kahta Seitsemän veljeksen englanninnosta niiden julkaisun aikaisia kulttuurisia taustoja vasten DTS:n (Descriptive Translation Studies) ja manipulaatioteorian näkökulmasta. Tutkimusmateriaalin muodostivat lähtötekstin erisinimet sekä niitä vastaavat nimet romaanin englanninnoksissa. Erisinimiä tarkasteltiin ennen kaikkea kulttuurisidonnaisina viittauksina eli lähdekulttuurin ”merkkeinä”, joihin sisältyy ensisijaisesti vain suomalaiselle lukijakunnalle tuttuja merkityksiä ja mielleyhtymiä, ja joiden siirtäminen suomesta englantiin tuo mukanaan väistämättömiä käännösongelmia.
Vuonna 1929 julkaistun käännöksen oletettiin pyrkivän säilyttämään erisnimet sellaisina kuin ne ovat lähdetekstissä ja näin ollen painottamaan nimien suomalaisuutta. Vuonna 1991 julkaistun käännöksen puolestaan oletettiin joko liittävän alkuperäisiin suomalaisiin nimiin englanninkielisiä osia tai selityksiä, niin että nimien suomalaisuus tulisi kohdeyleisölle helpommin lähestyttäväksi, tai luovan kokonaan uusia englanninkielisiä nimiä, niin että nimien suomalaisuus häivytetään kokonaan. Käännösten toisistaan poikkeavat tavat välittää lähdetekstin keskeisiä ominaispiirteitä kuten kielen arkaaisuutta sekä suomalaisia sananlaskuja tukivat lähtöolettamuksia.
Tutkimuksessa selvisi, että vuoden 1991 käännös painottaa lähtöolettamuksen mukaisesti nimien suomalaisuuden tekemistä helpommin lähestyttäväksi pääasiassa amerikansuomalaisista koostuvalle kohdeyleisölle. Vuoden 1929 käännös luo kuitenkin useimmiten uusia englanninkielisiä nimiä, ja näin ollen olettamus, jonka mukaan aikaisempi käännös noudattaisi alkuperäiset nimet säilyttävää globaalia käännösstrategiaa, osoittautui vääräksi. Tutkimuksen tulokset osoittavatkin, että edes suomalaiskansallisesti tulkittua klassikkoteosta, joka käännettiin suomalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä aikana, jolloin suomalaisen vientikulttuurin suomalaisuutta säännönmukaisesti korostettiin, ei esitetty kohdeyleisölle absoluuttisen suomalaisena.
Vuonna 1929 julkaistun käännöksen oletettiin pyrkivän säilyttämään erisnimet sellaisina kuin ne ovat lähdetekstissä ja näin ollen painottamaan nimien suomalaisuutta. Vuonna 1991 julkaistun käännöksen puolestaan oletettiin joko liittävän alkuperäisiin suomalaisiin nimiin englanninkielisiä osia tai selityksiä, niin että nimien suomalaisuus tulisi kohdeyleisölle helpommin lähestyttäväksi, tai luovan kokonaan uusia englanninkielisiä nimiä, niin että nimien suomalaisuus häivytetään kokonaan. Käännösten toisistaan poikkeavat tavat välittää lähdetekstin keskeisiä ominaispiirteitä kuten kielen arkaaisuutta sekä suomalaisia sananlaskuja tukivat lähtöolettamuksia.
Tutkimuksessa selvisi, että vuoden 1991 käännös painottaa lähtöolettamuksen mukaisesti nimien suomalaisuuden tekemistä helpommin lähestyttäväksi pääasiassa amerikansuomalaisista koostuvalle kohdeyleisölle. Vuoden 1929 käännös luo kuitenkin useimmiten uusia englanninkielisiä nimiä, ja näin ollen olettamus, jonka mukaan aikaisempi käännös noudattaisi alkuperäiset nimet säilyttävää globaalia käännösstrategiaa, osoittautui vääräksi. Tutkimuksen tulokset osoittavatkin, että edes suomalaiskansallisesti tulkittua klassikkoteosta, joka käännettiin suomalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä aikana, jolloin suomalaisen vientikulttuurin suomalaisuutta säännönmukaisesti korostettiin, ei esitetty kohdeyleisölle absoluuttisen suomalaisena.